Uusi vuosi ei alkanut ihan niin, kuin olin ajatellut. Ei sillä, että mielessä olisi ollut sen kummempia uuden vuoden lupauksia tai tavoitteita, mutta halu päästä takaisin kiinni omiin rutiineihin oli kova. No, halu ei tällä kertaa riittänyt, sillä takaisin arkeni pariin en ole vielä päässyt.

Salilla ei ole tullut käytyä melkein kahteen kuukauteen. Pitkä reissu + keuhkokuume on saanut minut melkein unohtamaan, miltä tuntuu käydä viikottain jumpissa, tehdä säännöllisesti salitreenejä, lenkkeillä ja joogata. Säännöllinen, lähes päivittäinen liikunta on niin suuri osa elämääni sekä hyvinvointiani, että tuntuu todella hasardilta tuntea se niin kaukaiseksi osaksi elämääni tällä hetkellä.

Kaipaan joogatunteja, lenkkeilyä, treenejä ja jumppia joka päivä. Enkä edes niinkään mitään rääkkitreenejä tai lihaskipuja, vaan ylipäätään kykyä liikkua. Tehdä keholla asioita. Heittää kärrynpyöriä, seistä käsillä, nostella jalkoja silta-asennossa tai loikkia eteenpäin sammakkoasennossa.

Urheilin kyllä reissussa ja vieläpä suht. säännöllisestikin, mutta treenaaminen siellä oli erilaista verrattuna siihen, mitä yleensä teen. Olin usein olosuhteiden armoilla ja treenit piti vetää niiden sallimissa rajoissa – päivällä oli liian kuuma lenkkeillä tai tehdä ulkotreenejä ja salille ei ollut aina mahdollista mennä. Ja oli se ajoittain ihanaakin – tehdä niin erilaisia juttuja ja liikkua vain sillä periaatteella, että kunhan nyt jotakin tekee, että tulee hiki. Mutta kyllä ne omat arkirutiinit ovat silti niin rakkaita, että niiden pariin vaan kaipaa aina. Tai ainakin minä kaipaan.

On aika ihanaa, että on onnistunut rakentamaan itselleen sellaisen arjen, jota ikävöi aina siitä poissa ollessaan ja jonka pariin rakastaa palata. Ja voi kuinka odotankaan sitä päivää, kun voin mennä nukkumaan ja todeta, että olen saanut juuri viettää päivän takaisin tavallisessa arjessani. Tiedän, että silloin uni ja ruokakin maistuvat ihan eri tavalla.

Vuoteni alkoi siis tänä vuonna lepojaksolla ja nollauksella – ei huono sekään, mutta sellaista en olisi ehkä enää pitkän lomailemisen jälkeen kaivannut. Tällä hetkellä kehossa ei ole minkäänlaista lihastuntumaa, ei kipuja, ei kireyksiä (paitsi vähän niska-hartiaseudulla, sillä olen joutunut tuijottamaan laittomat määrät Netflixiä ja Youtube -videoita viime viikkojen aikana), eikä muutenkaan oikein minkäänlaisia tuntemuksia, paitsi velttoutta. Jokatapauksessa sitten kun tästä (toivon mukaan ensi viikolla) pääsen pikkuhiljaa takaisin rutiineitteni pariin, aion polkaista homman taas kunnolla käyntiin.

Motivaatio on tällä hetkellä korkealla – ehkä jopa korkeammalla kuin pitkään aikaan – koska rakastan liikkumista. Se, etten ole “saanut” melkein kahden kuukauden aikana liikkua tarpeeksi haluamallani tavalla, nostaa haluani päästä takaisin omien treenien pariin vain entistä enemmän. Siksi päätin, että kiusaan itseäni vielä vähän lisää ennen treenien pariin palaamista suunnittelemalla itselleni treeniohjelman, jota noudatan sitten viikottain.

Ja koska tiedän, että monilla muillakin vuoden vaihde on usein täynnä hyvinvointi- ja liikunta-aiheisia tavoitteita, ajattelin nyt listata oman suunnitelmani liikunnan harrastamiseen liittyen tälle alkaneelle vuodelle:

Hurahdin viime vuoden aikana ryhmäliikuntaan ja erityisesti juuri meidän salin jumppatunteihin. Käyn muutamalla vakkaritunnilla, joista on tullut minulle enemmänkin henkireikä ja sosiaalinen tapahtuma, josta saan ihan älyttömän paljon energiaa, kuin vain treenihetki, jossa hiki lentää ja pääsen ylittämään itseni. Aion siis jatkaa jumppia taas heti kun olen jumppakunnossa. Suunnitelmissa olisi käydä kahdessa vakkarijumpassani viikottain, mutta koska joskus on viikkoja, kun jumpat innostavat salitreenejä enemmän, saatan käydä kolmesti.

Salitreeni on aina ollut osana viikkottaisia treenejäni. En muista koskaan olleeni pidempään käymättä salilla, sillä rakastan lihaskuntotreeniä ja painoharjoittelua, sekä sen tuomaa poltetta lihaksissa. Teen tällä hetkellä salin puolella sekä toiminnallista, että ihan perusvoimatreeniä ja tarkoituksenani olisikin nyt yhdistää näitä kahta saliohjelmiini. Aion suunnitella itselleni kaksijakoisen ohjelman, jonka molemmat treenit teen viikottain. Toinen treeni tulee painottumaan alakroppaan ja toinen yläkroppaan.

Jooga pitää sekä kehoni, että mieleni kunnossa. Kaiken sen arjen kiireen ja kovan treenaamisen keskellä minulle on ensiarvoisen tärkeää, että saan myöskin rauhoittua viikottain joogaamalla. Tavoitteenani on joogata vähintään kerran viikossa, mutta ihanne olisi kaksi kertaa viikossa. Toinen kerta rauhallisempaa yin -joogaa, eli syvävenyttelyä ja toinen kerta vauhdikkaampaa ja kehoa haastavampaa flow -joogaa.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Mutta koska elämä on elämää, ei suunnitelmiin pidä orjallisesti tarrautua. Vaikka tällä hetkellä kehoni ja mieleni janoavat juurikin edellämainitsemiani aktiviteetteja, tiedän, että viikot ja päivät erilaisia. Aion siis muistaa aina kuunnella omaa fiilistäni ja liikkua sen mukaan. Joskus ei kertakaikkiaan innosta mennä salille tai jumppiin, vaan tekee mieli lenkkeillä ja joogata, jolloin sitten aion tehdäkin niin. Vaikka tykkään tehdä suunnitelmia ja noudattaa niitä, ei saa unohtaa oman fiiliksen kuuntelemista ja sen mukaan eteenpäin menemistä.

Olkoonkin se lupaukseni vuodelle 2017. Liikkua suunnitelmallisesti ja säännöllisesti, fiiliksen mukaan.

Millaisia tavoitteita tai lupauksia teillä on alkaneelle vuodelle?

-Laura