kuvat: Katarina Kirvesmäki, editointi: minä

Viime päivinä olen ikävöinut kovasti takaisin Aasiaan. Oli siihen syynä sitten melkein kaksi kuukautta kestänyt sairastelu, kylmän ilman kuivattama iho tai se, että poikaystävä viettää tällä hetkellä lomareissuaan Thaimaassa, ikävä trooppiseen ilmastoon, maailman parhailta maistuvien hedelmien luokse on suuri.

Löysin tämän postauksen luonnoksen blogitekstieni joukosta tänään aamulla, kun kirjauduin wordpressiin. Olin aloittanut postauksen Thaimaassa meidän ensimmäisten päivien aikana, mutta en ollut ikinä saanut tätä valmiiksi. Luonnoksessa oli pelkästään kuvat ja otsikko, ei muuta. “Life is better at the beach”, niin musta silloin tuntui ja tuntuu ehkä vähän vieläkin.

Muistan edelleen, kun istuttiin Katan kanssa koneiden kanssa illalla hotellin ravintolassa tekemässä blogijuttuja ja kävin läpi näitä kuvia. Oltiin otettu kuvat sinä samana päivänä ja tuona hetkenä olin ollut niin onnellinen, kun sain tuntea pitkästä aikaa rantahiekan varpaiden alla. Päätin jo silloin, että menen ensi talvena uudestaan Aasiaan.

Ehkä tuo reissuikävä kumpuaa siitä, ettei elämä kotiinpaluun jälkeen ole ollut sellaista, mitä olisin toivonut. Kotiinpaluumasennus ei ole minulle yleisesti niinkään tuttua, sillä rakastan olla kotona ja elää tavallista arkea, mutta tällä kertaa sairastelu on vaikuttanut mieleeni pahemman kerran. Välillä olen jopa inhonnut kotona olemista.

Nyt kuitenkin toivon – ja olen monena iltana rukoillutkin – että harmaasta säästä huolimatta osaisin vaihtaa vaihteen suuremmalle ja yrittää keskittyä siihen, että pian olen taas kunnossa. Pian mä saan taas elää täysillä niin, ettei fyysinen kunto ole estämässä minkään asioiden tekemistä.

Haleja uuteen viikkoon,

-Laura