Kukapa olisi ajatellut, että se Laura, joka kolmisen vuotta sitten oli itsensä kanssa hukassa ja päätti aloittaa bloggaamisen uudestaan (lähinnä vain omaksi ilokseen ja omien ajatuksiensa selkeyttämiseksi), olisi nyt tässä. Kirjoittamassa tätä tekstiä omalla blogisivullaan, omannäköisessä ympäristössään, samanoloisille ihmisille, kuin itsekin on. En ainakaan minä.

Kun mietin omaa “blogihistoriaani”, muistan lähes elävästi ne ajat, kun aloitin bloggaamisen uudestaan, luomalla tämän blogin. Muistan, kuinka janosin tehdä tätä ja kuinka vihdoin tein sen päätöksen, että aloitan taas. Muistan ensimmäiset postaukset. Muistan ne lukuisat illat, kun kirjoitin pienessä yksiössäni kynttilän valossa ja muokkasin blogikuvat puhelimella. Kun kävelin yksin pitkin merenrantaa kyyneleet silmissä, kirjoitin tekstin aiheita ylös ja mietin elämääni.

Olin silloin niin haavoittuvainen ja hukassa itseni kanssa, että haluaisin tällä hetkellä vain rutistaa silloisen itseni suureen halaukseen. Ja vaikka en haluaisikaan sitä aikaa enää takaisin, oli siinä kuitenkin jotakin tosi kaunista. Oikeastaan sen ajanjakson takia olen nyt tässä.

Silloin kirjoittamisesta tuli minulle intohimo ja tapa selkeyttää ja purkaa ajatuksia. Niihin aikoihin löysin myös pikkuhiljaa elämääni sellaisia ihmisiä, jotka inspiroivat minua uskomaan itseeni ja tekemään rohkeasti niitä asioita, joita rakastan. Silloin aloin kaikkien niiden vuosien jälkeen, joiden aikana olin yrittänyt mahtua yhteen tiettyyn muottiin, taas uskomaan siihen, ettei tarvitse olla mitään muuta, kuin sitä, mitä on.


Ajattelinkin nyt blogini menneiden aikojen muistelemisen kunniaksi fiilistellä tämän postauksen yhteydessä muutamia kuvia, joista mulle tulee itselleni jotenkin tosi hyvä fiilis. Nämä kuvat ovat vähän sieltä täältä poimittuja, mutta kuvastavat blogini suurimpia teemoja: ruokaa, hyvinvointia ja liikuntaa.

Teemoista puheen ollen, aion jatkossa panostaa taas enemmän treeni- ja ruokapuolelle. Syy siihen, miksi en viime aikoina niin kovasti ole etenkään treenijuttuja täällä jakanut, on lähinnä se, että kun pyörii duuniasioissa ja vapaa-ajalla suht. paljon niiden ympärillä, jää se jotenkin täältä blogista helposti pois – vaikka ehkä juuri päinvastoin saattaisi asian kuvitella. Blogi on mulle kuitenkin aina sellainen henkireikä ja paikka, johon voin tulla rauhoittumaan ja jakamaan ajatuksia ja lähiaikoina olen halunnut jakaa kevyempää hyvän mielen materiaalia. Mutta, jatkossa haluan tuoda taas enemmän treenivinkkejä ja ruokajuttuja tänne:)

Ja viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi, pieni tiedostusluontoinen asia vielä nyt, kun blogista puhutaan. BLOGINI SIIRTYY NIMITTÄIN OSAKSI SUOMEN BLOGIMEDIAA! Virallisesti siirto tehdään aivan lähipäivinä, ellei ole jo tehty, joten tästä se lähtee!

En ole itsekään oikein vielä sulattanut tätä ja vaikka koko homma on ollut tietoisuudessani jo muutaman kuukauden, en ole ajatellut sitä kaiken muun sähellyksen keskellä. Mutta kyllä, näin se on! Ihan mahtavaa päästä osaksi kyseistä mediaa, sillä se toki mahdollistaa sekä minulle että blogilleni enemmän, mistä olen todella innoissani. Toivottavasti tekin<3

Oikein ihanaa lauantai-iltaa kaverit!

Laura