Kontrasteja. Elämä on niitä. Iloja ja suruja. Anteeksipyyntöä ja riitoja. Pulppuavaa onnellisuutta ja ikävää. Riittämättömyyttä ja rakkautta.

Päiviä, kun ei huvita nousta sängystä ja päiviä, kun pomppaa liian lyhyillä unilla ylös jo kukonlaulun aikaan.

Päiviä, kun tuntuu pahalta. Päiviä, kun haluaisi pyytää anteeksi. Päiviä, kun tuntuu ettei riitä.

Päiviä, kun rakastaa kaikkea ja kaikkia. Etenkin sitä, että saa olla ja elää juuri siinä, missä sillä hetkellä on. Niiden tiettyjen, maailman rakkaimpien, ihmisten keskellä. Olla juuri sinä, eikä kukaan muu.

Ihan tavallisia hetkiä. Sellaisia, missä ei ulkopuolisen silmin ole mitään, mutta missä sinä näät kauneutta. Sen, mikä sinulle on merkityksellistä. Näät niissä elämän.

Rakastan elämän kontrasteja. Vaihtuvuutta ja värejä. Hyviä ja huonoja päiviä. Taisteluarpia ja onnenhetkiä. Sillä niistä muodostuu se, kuka minä olen. Mitä olen kokenut ja oppinut, mitä rakastan, mitä inhoan ja mitä elämältäni haluan.

kuvat: Milla Kuoksa

-Laura