Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun olen viimeksi istunut tietokoneeni kanssa kunnolla alas ja kirjoittanut yhtikäs mitään. Rehellisesti sanottuna tämä tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä, koska olisi niin paljon kerrottavaa, mutta samaan aikaan haluaisin vaan jatkaa hippielämää varpaat hiekkaisina ja tukka merivedestä sotkuisena riippukeinussa maaten.

Jos nyt kuitenkin yrittäisin jäsenellä vähän ajatuksiani, ensimmäisenä kuluneita viikkoja taaksepäin kelatessa mieleen tulee vain yksi sana: tapahtumarikas. Paljon on sekä sattunut että tapahtunut – niin hyvässä kuin pahassa – joka on johtanut siihen, että osaan taas olla kiitollisempi kaikista pienistäkin asioista, joita elämässäni on – sekä täällä reissussa, että kotona.

Ollaan molemmat sairastettu rankka ruokamyrkytys, joka omalla kohdallani johti lopulta sairaalaan tiputukseen. Ollaan reissattu saarelta toiselle isossa aallokossa, vaihdettu useasti majapaikkaa ja tutustuttu uusiin ihmisiin. Ollaan valvottu myöhempään kuin yleensä, nukuttu lyhyitä yöunia ja oltu uupuneita. Mutta toisaalta myös syöty hyvin, maattu rannalla, oltu täynnä energiaa ja käyty treenaamassa.

Ollaan rakastuttu Thaimaahan, ostettu lukemattomat määrät koruja ja rantahepeneitä ja oltu maailman kiitollisimpia aurinkoisista ja lämpimistä ilmoista, jotka vasta nyt reissun loppupuolella ilmaantuivat. Ollaan nähty kaloja ja koralleja, käyty yhdessä ehkä elämäni upeimmassa paikassa ja haukottu henkeämme vähän väliä, kun eteen on sattunut jotain todella kaunista.

En vaihtaisi hetkeäkään pois. En edes sitä, kun makasin sairaalassa kahdeksan tuntia tiputusletku suonissani. Koska kaikki se, mitä olen täällä kokenut, on taas rakentanut minua ihmisenä. Se on muokannut mielikuvia, avannut tilaa uusille ajatuksille ja avartanut maailmankatsomustani.

Se kaikki on opettanut, haastanut, motivoinut, innostanut ja saanut tuntemaan syvää kiitollisuutta siitä, mitä minulla jo on ja mitä kaikkea saankaan tässä elämässä kokea.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Kaikki on siis erittäin hyvin täällä.

-Laura