img_6102 img_6092 tanssi

Joskus on niitä aikoja, kun unohtaa, miten tärkeää on vaan olla. Vaikka päivät eivät täysin täyttyisikään tekemisistä ja menoista, on ohjelmaa silti paljon ja yhtäkkiä saattaa huomata, että ei, nyt ei muuten lähde. Tulee vastareaktio sille kaikelle menemiselle ja suorittamiseen altistumiselle. Sitten sitä sanoo itselleen, että nyt muuten loppu.

Pikkujoulukausi, reissuvalmistelut, viimeiset duuni- ja koulutehtävät ja kaiken maailman kissanristiäiset ovat täyttäneet kalenteriani viimepäivinä ja kyllä, välillä arki on ollut aikamoista hullunmyllyä. Parhaimmassa tapauksessa yhden päivän aikana on ollut monta eri tapahtumaa, joihin on saanut välillä juosta koko ajan kelloa tarkkaillen. Onneksi olen osannut kuitenkin olla ottamatta niistä stressiä ja todennut, että kyllä tää kohta rauhoittuu.

Ja niin se aina rauhoittuukin, kun vaan niin päättää. Eilisillan makasin kotona x-asennossa, menin ennen kymmentä nukkumaan ja heräsin tänään virkeänä kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Olin ajatellut, että olisi ihanaa mennä ennen töihin lähtöä käymään vaikka salilla herättelemässä itseäni, mutta aamulla herätessäni totesin, että ei, tänään mä olen vaan kotona niin kauan, kunnes on ihan pakko lähteä töihin.

Tänään fiilis on juuri niinkuin kuvissa: päästin irti kaikista suunnitelmista ja pakoista ja annoin vaan itselleni aikaa olla, kuunnella latinomusaa, tanssahdella kotona kahvikuppi kädessä ja syödä ison aamiaisen.

Nyt on hyvä, rauhallinen ja pirteä olo. Tästä on hyvä aloittaa päivä.

img_6159 img_6090 img_6153kuvat: Katarina Kirvesmäki

Ihanaa sunnuntaita muruset!

-Laura