Kotona jumissa oleminen tuntuu pahalta ja se on viemässä minua koko ajan enemmän ja enemmän siihen pisteeseen, että menetän malttini täysin. Olen huomannut itsessäni viimepäivinä sellaisia piirteitä, jotka eivät ole minua. Ajatuksia, jotka eivät ole mukavia, vaan enemmänkin myrkyllisiä. Käyttäytymistä, joka on oikeasta käyttäytymisestäni poikkeavaa ja outoa.

Mutta kun ahdistaa. Turhauttaa. Väsyttää. Tuntuu epäreilulta. Ketuttaa. En vaan jaksaisi olla enää yhtään kipeänä.

Siksi päätin, ettei ehkä ole hyvä olla kotona, jos mieli täällä muuttuu vain synkäksi. Ajatukset olisi saatava muualle oman tilanteen märehtimisestä, muiden ihmisten tekemisten seuraamisesta ja niiden kadehtimisesta. Joten lähden viikonlopuksi mummolaan.

Keskelle luontoa, kauas pois kotoa, jossa yritän saada mielenterveyteni takaisin. Jos hyvin käy, pääsen ehkä pienille varovaisille kävelylenkeillekin ulkoilmaan, mutta jos keuhkot tuntuvat vieläkin liian tukkoisilta, joudun sielläkin vain makaamaan sisällä. Jokatapauksessa olen kauempana ympäristöstä, joka muistuttaa minua arjesta, jota en saa nyt elää, mutta jota kaipaan kovasti.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Yritän malttaa, vaikka se tuntuu tällä hetkellä vaikeimmalta asialta. Se minun on kuitenkin vaan tehtävä. Ottaa rauhallisesti ja malttaa. Kaksi asiaa, joita tällä hetkellä vähiten kaipaisin.

Palataan taas myöhemmin. Rentouttavaa viikonloppua!

-Laura