Muistan, kuinka joskus lukiossa parhainta hupia oli aina viikonlopun jälkeen naureskella kavereiden kanssa kaikenlaisille “maanantai-memeille” ja muille negatiivista elämänasennetta lietsoville kuville. Katseltiin pitkin koulupäivää Instagramista kuvia, joissa vihainen kissa haistatti pitkät elämälle ja luettiin ääneen lauseita, joissa käytännössä dissattiin kaikkea ja kaikkia. Oikein latauduttiin kyseisten kuvien avulla siihen fiilikseen, että maanantait ja ylipäätään arkipäivät ovat ihan pyllystä.

(Eikä nyt pidä käsittää väärin, mielestäni moiset kuvat ovat edelleen humoristisia ja varmasti naurahtelisin niille vieläkin, mutta edellisellä haluan pohjustaa sitä, kuinka erilainen elämänasenne ja yleisfiilis minulla silloin oli.)

Silloin elin aina odottaen viikonloppua, lomia tai juhlia. Arki oli sitä samaa tahmeaa mössöä, jonka läpi rämmittiin joka viikko, jotta tulisi taas viikonloppu, joululoma, ulkomaanmatka tai jokin muu vastaava. Elämä oli loppujen lopuksi aika yksitoikkoista ja joskus aikamoista räpiköimistä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna en yhtään ihmettele, miksi olin silloin sellainen, kuin olin. Tai pitäisi ennemminkin sanoa, että ymmärrän, miksi käyttäydyin silloin siten, kuin käyttäydyin. En osannut asennoitua elämääni niin, että jokaisessa päivässä ja jokaisessa hetkessä – oli se sitten arkea tai juhlaa – voi olla jotakin hienoa. Sen sijaan odotin aina jotakin tulevaa, velloin ketutuksen tunteessa ja suoritin arkea, jotta viikonloppu tulisi nopeammin.

En antanut tarpeeksi aikaa omille ajatuksilleni enkä omille intohimoilleni. En uskaltanut pysähtyä miettimään, mitä juuri minä elämältäni haluaisin, vaan keskityin mukautumaan ympäristööni. Ja usein se tarkoitti naureskelua maanantai-memeille ja puhumista negatiiviseen sävyyn milloin mistäkin tai kenestäkin.

Pakko sanoa, että onneksi asiat ovat muuttuneet. Vaikkakin kyseinen aika on opettanut minulle tänä päivänä paljon.

Nykyään maanantait ovat minulle päiviä siinä, missä muutkin. Tai ne voivat joskus myös olla viikon parhaita päiviä. Arki on ihan yhtä arvokasta aikaa, kuin viikonloputkin, vaikka viikonloppuisin on usein kiva tehdä jotain spessumpaa kavereiden, perheen tai poikaystävän kanssa.

Tärkeimpänä kuitenkin haluan tuoda esiin sen, kuinka hienoa on ollut oppia löytämään sitä samaa onnellisuutta ja hyvää mieltä – mitä ennen löysin pelkästään lomista ja viikonlopuista – myös arjesta. Enää en herää maanantaiaamuisin naama mutrulla, vaan itseasiassa maanantaiaamut ovat yhtiä lemppareitani. Maanantaisin minulla on usein aikaansaava fiilis ja rakastan polkaista viikon käyntiin tehokkaalla meiningillä.

kuvat: Linda Ekroth, editointi: minä

Siksi minua myös nykyään lähinnä ärsyttää moiset “maanantai” -tyyliset keskustelut. Tai ylipäätään keskustelut, joissa arjesta puhutaan “vain arkena”. Sillä mä itse uskon siihen, että meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä arjestamme mielekkäämpää.

Oli se sitten lempiharrastusten, uuden työn, maisemanvaihdoksen tai asennemuutoksen myötä, jokaisella on mahdollisuus siihen. Me kaikki voimme kyseenalaistaa sitä, mitä nyt teemme ja pyrkiä näkemään, voisiko jotakin siinä muuttaa. Joidenkin kohdalla muutokset saattavat olla suurempia ja joillakin taas pienempiä – se riippuu täysin sinun elämästäsi.

-Laura