Tänä viikonloppuna olen inspiroitunut. Käynyt keskusteluja, jotka ovat johtaneet pitkiin halauksiin. Nähnyt aitoa innostumista, inspiroitumista ja onnea. Päättänyt ottaa riskejä. Tehnyt päätöksiä täysin tunnepohjalta. Aloittanut uusia projekteja.

Juhlinut parasta ystävääni ja yleisesti ystäviä ympärilläni. Juhlinut myöskin elämää. Tuntenut kiitollisuutta. Inspiroitunut omista unelmistani. Nähnyt vihdoin selkeämmin, mihin suuntaan haluan mennä, mitä haluan tehdä ja kenen kanssa olla.

Olen päättänyt, etten ikinä luovu uskosta itseeni. Enkä ikinä aio lopettaa uskomasta unelmiini. Koska elämässä täytyy joskus ottaa hyppyjä tuntemattomaan, vaikka se tuntuisikin aluksi pelottavalta. Sitä mun ei pidä unohtaa.

Vaikka olenkin aina osannut unelmoida ja uskoa itseeni, on joskus unelmien konkereettinen tavoittelu jäänyt pelkästään ajatuksen tasolle. Kun puuhaa arjessa jatkuvasti jotakin – töitä, koulua, vapaa-ajan harrastuksia – saattaa itsetutkistelu ja oikeasti niiden omien tunteiden kuunteleminen jäädä taka-alalle. Mutta nyt lupaan itselleni, että panostan unelmiini. Ja etenkin siihen niiden tavoittamiseen ja toteuttamiseen.

kuvat: Liisa Kivi

Enää ei ole aikaa elää jossitellen, peläten ja vain turvallisessa ympäristössä liikkuen. Enää ei ole aikaa olla toteuttamatta unelmia, vaan nyt on aika nimenomaan toteuttaa niitä – hypätä uusiin haasteisiin, tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä, luottaa siihen, että elämä vie oikeaan suuntaan ja antautua sydämen vietäväksi.

-Laura