dsc_2178-2

Tässä maailmassa, jossa ollaan jatkuvasti tavoitettavissa, jossa vaaditaan jatkuvasti jotain ja jossa kaikilla tuntuu olevan kaikkea, on helppo ajautua suorittamisputkeen ja tuntea itsensä huonommaksi kuin muut.

Mulle tää mennyt viikko oli tosi rankka. Painoin ensimmäiset neljä päivää aamusta iltaan töitä, koulua, omia treenejä ja muita menoja – joka päivä noin 12 tuntia putkeen. Kun katselin ja kuuntelin kavereiden tekemisiä ja vastailin kieltävästi kaikkiin hengailupyyntöihin (koska mulla ei olisi mitenkään ollut missään välissä aikaa nähdä ketään), huomasin, kuinka kaikki kiire ja tekemisenpaljous sai musta sen kaikista inhottavimman puolen taas pitkästä aikaa esiin – tulin kateelliseksi. Omat aikataulutetut päivät stressasivat, enkä olisi todellakaan siinä vaiheessa halunnut nähdä muiden puuhaavan kaikkia kivoja juttuja, joissa olisin itse ollut mukana, jos ei olisi ollut niitä typeriä velvollisuuksia.

dsc_2351

Kun menin töihin, toivoin, ettei mun tarvitsisi nähdä siellä ketään, koska en olisi jaksanut vaihtaa kuulumisia tai jutella työasioista – halusin vaan hoitaa hommat ja päästä kotiin. Kun olin kavereiden kanssa, en halunnut kysyä, mitä heillä oli suunnitelmissa, koska olisin varmasti vaan ärsyyntynyt kuulemastani. Kotona kaipasin vaan sohvannurkkaa ja Netflixiä – sielläkään en jaksanut tehdä muuta.

Tämä viikko muistutti mua siitä, kuinka tärkeää on saada niitä omia hetkiä jokaiseen päivään, vaikka olisikin kuinka kiirettä. Mulle on ainakin ihan ensisijaisen tärkeää, että saan päivittäin toteuttaa itseäni ja tehdä juuri niitä asioita, mistä saan energiaa. Nähdä ystäviä, juoda kahvia lempikahvilassa, käydä kävelyllä raikkaassa ilmassa, valokuvata, kokata, maata kotisohvalla ilman kiirettä minnekään, hengittää, joogata, olla.

Koska kun tällä viikolla painoin vähän liiankin monta päivää tukka putkella eteenpäin, päivä päivältä mulle tuli vain huonompi olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sellainen, että jos en kohta saa taukoa, niin poksahdan. Ja kyseessä oli kuitenkin vain neljän päivän kiireputki. Monet meistä painavat sellaisia jatkuvasti, joka päivä.

dsc_2206 dsc_2243-2

Siksi haluaisin vain muistuttaa, että annettaisiin itsellemme aikaa. Vaikka mä tiedän, että asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia ja että elämäntilanteet ovat erilaisia, haluaisin kehottaa, että me kaikki edes yritettäisiin mahduttaa niitä omia akkuja lataavia hetkiä meidän päiviin. Oli se sitten puoli tuntia aikaisempi herätys, jotta kerkeää nauttimaan aamukahvin rauhassa tai hiukan pidempi lounastauko, jotta kerkeää haukkaamaan happea raikkaassa ulkoilmassa, se on varmasti sen arvoista.

dsc_2277

Loppujen lopuksi on paljon tärkeämpää, että me huolehditaan itsestämme, kuin että annetaan kaikki energia vain muiden toiveiden täyttämiseen, velvollisuuksien hoitamiseen ja paikasta toiseen juoksemiseen.

 

-Laura