Browsing Tag

pohdintaa

    KAIKKEA MUUTA KUIN ZEN

    1.4.2017

    Tuntuu hyvältä kirjoittaa. Vaikka kuluneen viikon aikana on välillä meinannut tuntua, että seinät kaatuvat päälle, tuntuu nyt hyvältä istua hiljaisessa kodissa yksin kirjoittamassa.

    Elämä on ollut vähän hektistä. Jotenkin tuntuu hassulta, että viikon rentouttavan ja akkuja lataavan Lapin reissun jälkeen arkeen palaaminen on ollut kaikkea muuta kuin zen. Ei pehmeää laskua, vaan suoraa päätä isoimmalle vaihteelle. Uusi duuni, oman toiminimen perustaminen, koulua, yhteistöitä ja palavereita. En yleensä harrasta stressaamista, mutta nyt stressi on kolkutellut välillä oven takana. Yrittänyt tulla sisään ja kaataa minua maahan.

    Hassua, että kun on kiire, sitä käyttää kaiken mahdollisen vapaa-ajan vain makoilemiseen, tv:n katseluun ja puhelimen selailuun, eikä ”jaksa” enää töiden jälkeen edes miettiä omaa blogia tai muutakaan somea sen kummemmin. Mutta sitten kun jonakin hetkenä sitä kuitenkin kirjautuu omalle blogialustalle ja alkaa kirjoittamaan, muistaa, että siitähän sitä voimaa oikeastaan saa. Vaikka kirjoittaisinkin sanoja ja lauseita vain itselleni, se auttaa. Paljon enemmän, kuin tv:n katselusta.

    Kun kirjoitan omia ajatuksiani ylös tietäen, että niitä lukee joukko ihmisiä, jotka todennäköisesti tuntevat ihan samoin, antaa minulle voimaa. Tykkään olla se, joka sanoo asiat ääneen. Joka kertoo, että on huonoja päiviä, stressiviikkoja, finnejä naamassa ja pieruverkkarit päivittäin jalassa. Ei elämä ole todellakaan mitään glamouria ja se siinä onkin ehkä parasta.

    kuvat: Linda Alku, editointi: minä

    Just nyt mä nautin siitä, että saan olla lauantai-iltana yksin kotona. Kunnella pianomusiikkia ja istuskella ikkunalaudalla ihmettelemässä outoa sumua ulkona. Paistaa pellillisen bataattiranskalaisia ja dipata niitä suoraan tahinipurkkiin. Levittää naamaan paksun kerroksen kookosöljyä ja makoilla sohvalla selaamassa Hullujen Päivien katalogia.

    Oli kiire tai ei, ne pienet omat jutut ovat niitä, mitä arvostan tässä elämässä loppujen lopuksi kaikkein eniten. Rakkaiden ihmisten lisäksi, tietenkin.

    Laura

  • Itsesi paras ystävä

    Mä tiedän, että sä haluaisit pitää tosi kovasti kaikki narut käsissäsi. Suoriutua kaikesta, mitä luulet, että sulta vaaditaan. Olla äiti, puoliso, uskollinen ystävä tai menestyvä opiskelija. Käydä töissä, päntätä pääsykokeisiin, viettää välillä vapaa-aikaa, urheilla,…

    17.5.2016
  • Mun tarina

    Oon miettinyt viimeaikoina paljon mun suhtautumista liikkumiseen ja treenaamiseen. Tai enemmänkin miettinyt, kuinka paljon se on muuttunut vuosien varrella. On ollut ihana havahtua siihen, että on terve suhtautuminen sekä itseensä, että liikkumiseen. Ja siihen,…

    13.5.2016
  • Sulle

    Kirjoitan tätä sulle. Niin, just sulle, joka luet näitä sanoja ja muodostat niistä minun tapaani lauseita. Kirjoitan tätä sulle, itseni kaltaiselle, elävälle, mihin tahansa pystyvälle ihmiselle. Kirjoitan, koska haluan sanoa jotain ihan jokaiselle. Oli lähtökohta,…

    1.2.2016
  • Jännitystä, päivä kerrallaan elämistä ja hyviä viboja

    Ulkona sataa tiskirätin kokoisia lumihiutaleita, kun rämmin huppu päässä kohti kotia. Kengät ovat kokonaan lumen peitossa, hupun karvareunus peittää näkymää ja reidet ovat niin jäässä, ettei niitä vasten puhaltava kylmä pakkastuuli tunnu missään. Kävelen…

    20.1.2016
  • Tunteista

    Oon kirjoittanut viimeaikoina paljon siitä, kuinka onnellisuus, usko omiin unelmiin ja niiden saavuttamiseen on lisääntynyt mun jokapäiväisessä arjessa. Oon kertonut, kuinka keskitän energiani hyviin juttuihin, enkä lannistu pienistä vastoinkäymisistä. Vietän aikaani ihmisten kanssa, joiden…

    4.12.2015
  • Not real life

    Aluksi ajattelin, etten sano mitään, mutta päätin nyt loppujen lopuksi kuitenkin avata suuni aiheesta. Tavallaan tää aihe tuntuu vähän vieraalta, enkä niinkään osaa ottaa siihen kantaa, mutta koska tää kyseinen juttu on pyröinyt mielessä…

    4.11.2015