Browsing Tag

elämä

    MITEN PÄÄDYIN TÄHÄN?

    12.6.2017

    En ole avannut blogialustaa, kuvanmuokkausohjelmia tai melkeimpä mitään koko bloggaamiseen liittyviä ohjelmia hetkeen. Samanaikaisesti en ole välillä edes muistanut, että minulla on blogi, kun taas toisaalta olen kovastikin halunnut kirjoittaa.

    Viime viikko ja etenkin viikonloppu olivat täynnä ohjelmaa – töitä, ystäviä, Hämeenlinnan reissu, yhdet häät ja mainoskuvaukset(!!!), mikä tarkoitti myöskin sitä, että käytin kaiken vapaa-ajan, mitä menoistani yli jäi, rentoutumiseen ja akkujen lataamiseen uutta viikkoa varten. Vaikka oma-aika, mitä yleensä arjessani todella paljon painotan, on jäänytkin viimepäivinä vähemmälle kuin yleensä, on olo jotenkin todella onnellinen, energinen ja kiitollinen.

    Siitä syystä halusin tänään kirjoittaa siitä, miten olen päätynyt elämään omannäköistä elämää ja omaa niin sanottua ”unelma-arkea”.

    Kaikki alkoi siitä, kun lukion jälkeen aloin syvemmin pohtimaan sitä, mikä minua kiinnostaa ja mitä voisin oikeasti kuvitella tekeväni tulevaisuudessa. Olin vaihtovuoteni jälkeen (2012) alkanut kiinnostumaan yhä enemmän liikunnasta ja ravitsemuksesta, ja näin itseni tekemässä jotakin niihin liittyvää, sillä halusin sekä itse oppia niistä lisää, että pystyä jakamaan tietämystäni myös eteenpäin.

    Se taisi olla ihan tavallinen arki-ilta, kun istuin kotisohvalla ja päätin, että aion ilmoittautua personal trainer -koulutukseen. Lueskelin erilaisista vaihtoehdoista ja yksi nousi ylitse muiden: Trainer4You -koulutukset. Aika äkkiä olin jo puhelimessa vaarini kanssa, sillä tiesin, että häneltä voisin saada apua koulutuksen rahoittamiseen, sillä hän on aina ollut minulle iso tuki- ja kannustushenkilö aina lapsesta saakka. Pitkän puhelun jälkeen ilmoittauduin samalta istumalta koulutukseen, joka alkoikin jo alle kuukauden päästä siitä päivästä.

    Se oli ensiaskel kohti tätä arkea ja elämää, mitä nyt elän. Arkea, jota rakastan ja elämää, josta nautin ihan joka päivä.

    Tällä hetkellä teen samanaikaisesti kahta työtä: hyvinvointivalmentajan töitä Fuellilla (ohjaan liikuntaa pääasiassa pienryhmille ja teen niiden lisäksi satunnaisia valmennuksia yksityishenkilöille) sekä sosiaalisen median sisällöntuotantoa Tikikselle. Näiden lisäksi minulla on omat sosiaalisen median kanavani, joita päivitän, sekä tradenomi-opintojen viimeinen puristus (lue: muutama verkkokurssi ja opinnäytetyö) jäljellä. Suurimman osan päivistäni tällä hetkellä vievät nuo kaksi työtäni: Fuell ja Tikis ja kaikki muu aikani menee aikalailla ystävien kanssa, blogin parissa tai treenatessa.

    Arki on hektistä ja välillä vähän liiankin (johtuen lähinnä hiukan ristiin menevistä aikatauluista kahden työn, koulun ja omien harrastusten välillä), mutta useimmiten kuitenkin nautin siitä, että on paljon tekemistä.

    Sain nykyisen työni hyvinvointivalmentajana erään tutun kautta. Olimme samassa pt-koulutusryhmässä ja noin puoli vuotta koulutuksen alkamisen jälkeen hän laittoi minulle viestiä Facebookissa, että on perustamassa yritystä ja haluaisi mahdollisesti tarjota minulle töitä hyvinvointialalta. Tapasimme ja keskustelimme elämäntilanteestani ja aika äkkiä päädyimmekin jo siihen, että lopetan senhetkisen työni leipomomyymälässä ja siirryn opiskeluiden ohella tekemään hyvinvointivalmentajan töitä heidän yritykseensä. Tämä tapahtui vuoden 2015 joulukuussa ja siitä lähtien olen tehnyt vain sellaisia töitä, joista nautin 100%.

    Haluaisin sanoa, että minulla on ollut tuuria, mutta loppupeleissä uskon kohtaloon ja tarkoitukseen. Se, että olen jo näin nuorena tehnyt 1,5 vuoden verran töitä hyvinvointivalmentajana/personal trainerinä, on jopa minun itseni välillä vaikeaa uskoa, sillä usein vastaavanlaisiin tehtäviin tulee olla monen vuoden kokemus tai vähintään liikunta-alan ammattitutkinto.

    Uskon kuitenkin siihen, että omalla kohdallani kokemuksen hankkiminen ja konkreettinen työn tekeminen on ollut tärkeämpää, kuin koulunpenkillä istuminen. Olen oppinut ja kehittynyt reilun vuoden sisällä asiakkaita valmentaessani todella paljon niin liikunta-alan töistä, kuin hyvinvoinnista yleensä. Ja se, miksi tämän työn saaminen ei ollut mielestäni tuuria, vaikka se siltä saattaakin kuulostaa, on täysin sen ansiota, että olen uskaltanut olla oma itseni alusta lähtien. Ja se lopulta poiki tähän työtarjoukseen ja mahdollisuuteen lähteä tekemään ”oman alan” töitä heti pt-koulusta valmistuttuani.

    En sano, että oma esimerkkini olisi mikään yleinen reitti omaa unelma-arkea kohti, mutta sen avulla haluan havainnollistaa, että kaikki on mahdollista. Jos en olisi koskaan päätynyt nykyiseen työhöni, olisin ehkä jo silloin perustanut oman toiminimen ja alkanut valmentamaan, tai ehkä alkanut ohjaamaan ryhmäliikuntaa. Olisin jokatapauksessa tehnyt työtä, joka innostaa, motivoi ja inspiroi, sillä se oli alunperinkin syynä sille, miksi päätin ilmoittautua pt-kurssille.

    Olen pienestä lähtien unelmoinut paljon ja uskonut (välillä ehkä liiankin optimistisesti) siihen, että voin olla mitä tahansa. Pikkutyttönä visioin itseni Broadwayn lavoille esiintymään ja tällä hetkellä visioin itseni inspiroimaan ihmisiä voimaan paremmin, käyttämällä sosiaalista mediaa apunani.

    Ja vaikka teenkin jo paljon asioita, joista joskus osasin vain unelmoida, se ”oma juttu” ei ole minullakaan vielä ihan täysin selkiytynyt. Eikä sen tarvitsekaan olla. Niin kauan, kun minusta tuntuu, että menen elämässäni edes jollakin tapaa eteenpäin tekemällä sellaisia asioita, joista tykkään, en voi olla menossa väärään suuntaan.

    Esimerkiksi kirjoittamalla tätä blogia, tekemällä YouTube -videoita, valmentamalla ihmisiä liikuntaan ja ravintoon liittyen, jakamalla (toivottavasti) inspiroivia kuvia niin Instagramiin kuin tänne blogiinkin ja oppimalla jatkuvasti lisää läheisiltäni ja niiltä, ketkä inspiroivat minua, tulen onnelliseksi. Ja kun tulen mm. näitä asioita tekemällä onnelliseksi, haluan tehdä niitä niin paljon, kuin mahdollista. Haluan tehdä niitä työkseni. Ja siksi olen pikkuhiljaa rakentanut valmentamisesta ja sosiaalisen median tekemisestä itselleni työn.

    En ole rikas, enkä tienaa paljoakaan menojani enempää, mutta tulen toimeen ja olen onnellinen. Rakastan tehdä sitä, mitä teen ja tiedän, että jokin päivä luon vielä jotain täysin omaa ja isompaa.

    En osaa antaa vinkkejä siihen, miten elämästä voi tehdä mieluisampaa ja mukavampaa, sillä se on jokaisella meistä henkilökohtaista. Mutta haluan jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia siihen liittyen, sillä uskon, että niitä lukemalla joku teistäkin, voi oikeasti inspiroitua.

    kuvat: Nanna Talvitie

    Vaikka toistan tätä teksteissäni paljon, sanon sen vielä uudestaan (olkoon tämä nyt sitten se vinkki, vaikka en sellaisia niin tykkääkään antaa): usko itseesi ja uskalla olla rohkea, sillä mikään muu ei seiso tielläsi, kuin sinä itse.

    Omalla ajattelulla ja asenteella voi tehdä muutoksia, ja vieläpä aika suuria sellaisia. Siksi on tärkeää ennemminkin kääntyä sisäänpäin ja hakea sieltä vastauksia siihen, miksi jotkut asiat tuntuvat vaikeilta tai pelottavilta, kuin purkaa omaa epävarmuutta tai pelkoa muihin kadehtimalla. Kun oma asenne on kohdallaan, on helpompi keskittyä omiin tavoitteisiin ja unelmiin, ja uskaltaa ottaa askelia niitä kohti.

    -Laura

     

  • MUN PÄIVÄ

    Olen viettänyt tänään Helsinki -päivää. Nauttinut aamupalasta kattojen yllä, istunut kahviloissa, käynyt aivan ihanassa uudessa joogastudiossa, syönyt lounasta ulkona, nähnyt ystäviä, valokuvannut, meditoinut ja käynyt muutamassa tapahtumassa. Jollakin tapaa on sellainen olo, että olisin turistina omassa…

    1.6.2017
  • TEE SITÄ, MITÄ RAKASTAT

    Tiedättekö sen ensimmäisten kesäaamujen tunnun? Kun haistat ilmassa vihreyden, tunnet iholla lämmön ja kuljet ulkona paljain säärin. Katselet, kuinka lapsia kulkee kouluun reppu selässä ja muistat ne oman lapsuutesi viimeiset koulupäivät, kun perhosia oli…

    25.5.2017
  • KONTRASTEJA

     Kontrasteja. Elämä on niitä. Iloja ja suruja. Anteeksipyyntöä ja riitoja. Pulppuavaa onnellisuutta ja ikävää. Riittämättömyyttä ja rakkautta. Päiviä, kun ei huvita nousta sängystä ja päiviä, kun pomppaa liian lyhyillä unilla ylös jo kukonlaulun aikaan.…

    23.4.2017
  • OLEN ELOSSA

    ”Sä et oo täysin oma ittes. Mä huomaan, että sulla ei oo hyvä olla just nyt. Et kyllä ansaitsisi tollasta elämää, mitä sulla on nyt viimeiset kuukaudet ollut. Mä aion rukoilla sun puolesta”, sanoi…

    7.3.2017
  • EN HALUA KERTOA MITÄ KUULUU

    Tallinnan kuvat ja videopätkät odottavat muokkaamista ja jakamista. Kovalevyllä odottelisi myös ruokakuvia, joiden reseptit voisin jakaa. Videoideoitakin olisi. Tarvitsisin treenikuvia ja haluaisin jaksaa lähteä kuvaamaan. Mutta en jaksa, vaikka ”pitäisi”. Tänään en halua jakaa…

    27.11.2016
  • MINILOMALLE

    Terkut aikaisesta aamiaispöydästä. Mä vetelen täällä suht. ripeään tahtiin chiapuuroa nassuun ja hörpin samalla aamukahvia, sillä meillä on ihan muutaman minuutin päästä lähtö Tallinnaan murun kanssa. Tää on meidän synttärilahja toisillemme ja ollaan menossa…

    24.11.2016
  • LIIAN MONTA KERTAA

    Olen liian monta kertaa niellyt ne sanat, jotka olisi pitänyt tulla sanotuksi. Liian monta kertaa antanut anteeksi. Liian monta kertaa ottanut syyt niskoilleni turhaan. Liian monta kertaa ollut ihan liian hyvä toiselle, mutten tarpeeksi…

    18.11.2016
  • EN OLE VIELÄ SIELLÄ

    Kävelen tyhällä rantatiellä. Ulkona on raikas pakkasilma, sellainen täydellinen ulkoiluilma. Minulla on kylmä – laitoin liian vähän vaatetta päälle. Silti tuntuu hyvältä olla ulkona. On perjantai-ilta, olen yksin ulkona, vain omien ajatusteni kanssa. On alakuloinen fiilis.…

    13.11.2016
  • ON HYVÄ OLLA

    Vietin viikonlopun lähes kokonaan yksin – omia juttuja puuhaillen ja vain sellaisia asioita tehden, mitä kullakin hetkellä teki mieli tehdä. Makoilin sohvalla katsellen Gilmoren tyttöjä, nukuin pitkiä yöunia, söin hyvin, joogasin ja liikuin fiiliksen mukaan.…

    31.10.2016