Browsing Tag

ajatuksia

    SUURIA UUTISIA!

    11.10.2017

    Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa siitä, kuinka paljon taas kulunutta vuotta – vuotta 22-vuotiaana – muistellessani on ehtinyt tapahtua. Minun oli tarkoitus kertoa, kuinka olen tämän vuoden aikana saavuttanut tavoitteita ja päässyt lähemmäksi omia unelmia. Päästänyt irti, ottanut riskejäkin ja ottanut vastaan uusia haasteita. Aloittanut työt yrittäjänä, asunut nyt reilun vuoden uudessa, yhteisessä kodissa oman rakkaan kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin ja löytänyt elämääni uusia ystäviä.

    IMG_8215

    Tarkoitukseni oli reflektoida kulunutta vuotta ja pohtia ääneen sitä, kuinka hienoa aikaa tuo 22:n vuoteni tässä maailmassa oikein oli. Mutta tiedättekö mitä, musta tuntuu että tämä jo riittää sen muistelemiseksi, sillä tällä hetkellä mun mieli on jossain aivan muualla, kuin kuluneessa vuodessa.

    Nyt mun on pakko kertoa teille yksi elämäni ehkä hienoimmista tarinoista, jonka tapahtumat sijoittuvat viime viikolle.

    IMG_8226

    Oli maanantai. Ninja-koira (joka on ollut meillä monesti hoidossa) oli ollut meillä juuri viikonlopun ja hänen vieralunsa oli taas kerran muistuttanut minua siitä, kuinka paljon haluaisin koiran. Se tunne on ollut – etenkin viimeaikoina – vahvasti arjessani läsnä ja jokaisen Ninjan vierailun jälkeen se on vain vahvistunut. Jostain syystä, tuona maanantai-iltana mulle vain tuli yhtäkkiä sellainen olo, että käyn katsomassa ”ihan vaan huvin vuoksi” rescue-koiria Facebookista.

    Olin aikaisemmin seurannut pelkästään Romanian kulkurikoirien sivua ja lähinnä vain aina huvin vuoksi tägäillyt poikaystävääni söpöjen koirien adoptio-ilmoituksiin tyylillä ”tää koira on ihan meidän näköinen!” tai ”OMG haluan tän!”. Mutta tällä kertaa menin ensimmäistä kertaa Venäjän Katukoirat Ry:n sivuille ja aloin katselemaan heidän ilmoituksiaan kotia etsivistä koirista.

    Ei mennyt kuin minuutti, kun pysäytin hiiren, jähmetyin paikalleni ja katsoin sitä silmiin. Toi on mun koira. Siinä se on. Katsoo nappisilmillään minua ja on vaan maailman hellyyttävin näky. Kyllä, tossa se nyt on. Tägäsin kuvan alle poikaystäväni ja kirjoitin näin ”TÄÄ ON MUN KOIRA!”. Laitoin heti myös viestiä yhdistykselle ja tein adoptiohakemuksen. Sanoin, että tuo on mun koira ja mun on pakko saada antaa sille koti. Jos se on tarkoitettu mulle, mä kyllä saan sen. Fiilis tuosta ihanasta nappisilmästä oli niin vahva, etten voinut olla toimimatta.

    IMG_8213-2

    Keskiviikkoiltana puhelin soi. Puhelu, jota olin vatsa kippurassa odottanut. Neljänkymmenen minuutin jaarittelun, naureskelun, koirista höpöttelyn ja elämäni ehkä mukavimman ”haastattelun” jälkeen sain tietää, että mikäli edelleen tuon koiran haluan, on se myös minun.

    ”Haluutko vielä miettiä vai miten tehdään?” kysyi puhelimen toisessa päässä ollut järjestön koiravaraaja. No arvatkaa vaan, halusinko enää siinä vaiheessa miettiä. Eiköhän homma ollut aika selkeä.

    ”Se on menoa nyt”, vastasin.

    IMG_8196

    Pikku-Nala saa siis pian uuden kodin. Koira tulee meille heti, kun järjestön puolesta ilmoitetaan koirien yhteiskuljetuksen aikataulusta tarkemmin. Tuntuu todella epätodelliselta, mutta samaan aikaan juuri oikealta. Rakastan tuota pikkuista jo nyt niin paljon, että kyyneleet tulevat silmiin milloin missäkin häntä ajatellessani. Viimeksi itkin toissapäivänä joogatunnilla.

    Ehkä paras synttärilahja, mitä olisin koskaan osannut toivoa. Vaikka olenkin viimeaikoina miettinyt paljon koiran hankkimista, en ole koskaan ajatellut sen olevan oikeasti mahdollista. Mutta joskus kohtalo puuttuu peliin ja laittaa hommat täysin uusiksi.

    Tiedän, että koira tulee vaatimaan paljon aikaa ja että se tulee sitomaan minua ihan uudella tavalla, mutta uskon ja tiedän, ettei se tule olemaan ongelma. Asioilla kun on tapana järjestyä, jos ne vain haluaa järjestää. Olen onnekas siitä, että voin tehdä kotona töitä vaikka kaikkina päivinä viikossa, mikäli niin haluan. Ja nyt pentuaikana aionkin olla mahdollisimman paljon kotona koiran kanssa. Opettelemme Nalan kanssa tavoille yhdessä käymällä tottelevaisuuskoulussa ja opettelemalla ihan perus käytöstapoja arjessa. Haluan kouluttaa hänestä kiltin ja hyväkäytöksisen tytön sekä tietenkin tarjota pikkuiselle turvallisen ja rakastavan kodin.

    22135537_487015451667127_4471573958611973024_o
    Siinä hän nyt on. Meidän pieni<3 (kuva: Venäjän Katukoirat Ry)

    Varautukaa siis koirajuttuihin ja -hehkutukseen tulevien kuukausien aikana. ÄÄÄÄÄ, jännittää niin sikana!
    Mutta samaan aikaan olen tosi onnellinen. Tiedän, että Nala tulee saamaan ympärilleen enemmän rakkautta, kuin se olisi ikinä osannut odottaa.

    -Laura

  • 3 x KOLLAASI VIIME VIIKOILTA

    1) Kävin toissa viikolla laittamassa räpsyttimet kuntoon ihanan Harrietin hellässä huomassa<3 Harrietin toimipiste oli vaihtunut Kampista Punavuoreen, Studio Rebeliciousiin ja tykästyin uuteen paikkaan tosi paljon! Mainitsemalla mun nimen saatte muuten -20% kaikista Harrietin palveluista!…

    3.10.2017
  • ARKI JA SEN YKSINKERTAINEN HIENOUS

    Muistan, kuinka joskus lukiossa parhainta hupia oli aina viikonlopun jälkeen naureskella kavereiden kanssa kaikenlaisille ”maanantai-memeille” ja muille negatiivista elämänasennetta lietsoville kuville. Katseltiin pitkin koulupäivää Instagramista kuvia, joissa vihainen kissa haistatti pitkät elämälle ja luettiin…

    18.9.2017
  • KIITOS JOOGA

    Jos kysyisit, miksi kannattaa joogata, vastaisin, että ymmärrät sitten, kun kokeilet. Jos naureskelisit syvään hengittämiselle, hiljentymiselle ja voimaannuttaville ”ommm” -äänteille, sanoisin, että ymmärrät sitten, kun kokeilet. Jos väittäisit vain turhautuvasi asanoissa, etkä muka kestäisi…

    15.9.2017
  • IHAN VAAN KUULUMISIA

    Aloittelen täällä uutta viikkoa kotitoimistossa verkkarit päällä, kolmas kuppi kahvia kädessäni. Selailen viime viikkojen aikana otettuja kuvia ja ajattelin niiden innoittamana kirjoittaa ihan vaan kuulumisia. Arki on nyt rullaillut flunssan jälkeen noin viikon verran…

    11.9.2017
  • TAUKO

    Kaikkien meidän on joskus vaikea pysähtyä. Vaikka omistaisikin työkalut oman arjen hallitsemiseen, ei pysähtyminen aina ole niin helppoa, kuin miltä se ehkä kuulostaa. Kun omasta mielestään menee niin hyvin ja kyllähän tässä jaksaa, todellisuudessa…

    6.9.2017
  • SYKSY JA MELANKOLIA

    Viimeisten viikojen aikana olen monesti havahtunut siihen, että olen ollut jollakin tapaa todella poissaoleva. Tuntuu, että vaikka arjessa olisi hyviä hetkiä, hymyä ja naurua, silti aina kotiin palatessani tai kadulla yksin kävellessäni, kulmat ovat…

    21.8.2017
  • MITÄ SANOISIN RIKKINÄISELLE ITSELLENI

    Huomenta kaunis. Mikä fiilis tänä aamuna? Nukuitko hyvin? Mitä on mielen päällä? Tiedäthän, että olet arvokkain ihminen elämässäni? Siksi haluan, että ymmärrät sen, mitä aion sinulle nyt sanoa. Tässä maailmassa on liikaa paineita suorittaa, liikaa…

    8.8.2017
  • TREENIÄ YMPÄRÖIVÄ RUOKAILU

    Sain loistavan postaustoiveen, jossa minua pyydettiin jakamaan muutamia ajatuksia ja vinkkejä liittyen treeniä ympäröivään ruokailemiseen. Mitä syödä välipalaksi ennen treeniä ja mitä sitten koota lautaselle treenin jälkeen? Ennen kuin lähdetään sen kummemmin hifistelemään, kaikista…

    7.8.2017
  • KAIKEN KAIKKIAAN ONNELLINEN

    Tuntuu kuin kirjautuisin blogiini ensimmäistä kertaa. On melkein kuin kirjoittaisin ensimmäistä postausta siitä kuka olen, mitä teen, mitä kuuluu ja missä menen. Ja näin pitkän bloggaamistauon jälkeen haluankin kirjoittaa, mitä kuuluu. Viime kevät piti…

    30.7.2017