Browsing Tag

ajatuksia

    SYKSY JA MELANKOLIA

    21.8.2017

    Viimeisten viikojen aikana olen monesti havahtunut siihen, että olen ollut jollakin tapaa todella poissaoleva. Tuntuu, että vaikka arjessa olisi hyviä hetkiä, hymyä ja naurua, silti aina kotiin palatessani tai kadulla yksin kävellessäni, kulmat ovat kurtussa ja mielen päällä on jotakin, mitä en osaa pukea sanoiksi. Mieleni on vallannut melankolia, joka tuntuu jyskyttävän takaraivossa jatkuvasti, vaikka kaikkea ihanaa tapahtuisikin päivittäin.

    IMG_4154Luulen, että kyse on syksystä. Kesä ja sen tuoma valo sekä tietynlainen virta alkavat hiipumaan, arki asettuu taas paikoilleen ja kaikilla alkaa olemaan kiireitä niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Tapahtumarikkaan ja todella nopeasti hujahtaneen kesän jälkeen elämä tuntuu osittain ehkä tylsältä ja värittömältä.

    Vaikka yleisesti arki sen kaikessa yksinkertaisuudessaan ja noh, tylsyydessäänkin, on sitä kaikista parasta, on tämä loppukesä-alkusyksy tuntunut jollakin tapaa aika raskaalta. Ehkä siihen ovat vaikuttaneet lähipiirissä liikkuneet huonot uutiset, viime viikkojen ikävät tapahtumat maailmalla tai vaan yksinkertaisesti kesän loppuminen.

    IMG_4209Hetki sitten viestittelin pitkästä aikaa yhden ystävän kanssa ja hän kysyi, mitä kuuluu. Kun olin aloittamassa viestin kirjoittamista, huomasin, että minua alkoi heti ahdistamaan. Ei se ystäväni kanssa viestittely, vaan tuo kysymys.

    Sillä rehellisesti en oikeastaan edes tiedä, mitä minulle kuuluu. Tuntuu, että olisi niin paljon sanottavaa, näytettävää ja kerrottavaa, ettei niitä voi millään tapaa ilmaista lyhyesti, saatika sitten muutamalla lauseella viestissä. Käyn päivittäin läpi niin monia tunteita ja olotiloja, etten osaa kuvailla, miten minulla menee. Kyllä, kaikki on tavallaan ihan hyvin, mutta sitten jollakin tapaa ei kuitenkaan ole.

    En vain osaa kuvailla omaa vointia ja yleisfiilistäni sanoilla ”hyvin”, ”huonosti” tai ”ihan jees”. Aamulla olo saattaa olla virkeä, päivällä innokas, iltapäivällä väsynyt ja illalla surullinen. Saatan purkaa turhaa kiukkuani muihin ihmisiin ja kimpaantua huonolla hetkellä siitä, kun kaurahiutaleet ovat loppu.

    Viikonloppuna purskahdin yhtäkkiä itkuun ystävän luona kyläillessäni, vuodatin kaikki fiilikset ja ajatukseni hänelle ja se auttoi minua vihdoin tajuamaan: tätä olen jo pitkään tarvinnut. Itkemistä, vuodattamista, kaikista näistä sekalaisista tunteista irti päästämistä.

    Kiitos.

    kollaasiNiinkuin hetki sitten kirjoitin, irti päästäminen ja kontrollin hellittäminen ovat jotakin, mitä olen itse joutunut opettelemaan viimeisten kolmen vuoden aikana paljon. Olen päässyt sen kanssa pitkälle, mutta edelleen tulee aikakausia ja hetkiä, jolloin en uskalla kohdata fiiliksiäni tai päästää niitä ulos. Silloin sulkeudun, vellon melankoliassani jonkin aikaa ja sitten jossakin vaiheessa se kaikki yleensä purkautuu itkun kautta.

    Kyseessä on varmasti tälläkin kertaa vain monen tapahtuneen asian summa, siihen lisänä kiire töissä ja arjessa yleensä. Siksi olen ottanut viime päivinä paljon aikaa vain kotona yksin olemiselle, hyvin syömiselle ja pelkälle rentoilulle, sillä olen todennut, että tässä elämäntilanteessa sellaista ei voi koskaan olla liikaa. Kun tekee montaa työtä ja asiaa samanaikaisesti, on arjessa aina monta liikkuvaa osaa ja paljon erilaisia menoja siellä sun täällä. Se kaipaa vastapainokseen paljon yksinoloa ja hiljaisuutta.

    IMG_4251

    Kai tämä kirjoitus oli siis muistutus sekä itselleni, että teille siitä, että on niin tärkeää muistaa aina kuunnella omaa sisintään ja hiljentyä tarvittaessa vaikka vähän pidemmäksikin aikaa. Menot ja kiireet kyllä odottavat, sillä jos minulta kysytään, mikään ei voi loppupeleissä mennä oman hyvinvoinnin edelle.

    Ihanaa ja rentoa uutta viikkoa,

    -Laura

  • MITÄ SANOISIN RIKKINÄISELLE ITSELLENI

    Huomenta kaunis. Mikä fiilis tänä aamuna? Nukuitko hyvin? Mitä on mielen päällä? Tiedäthän, että olet arvokkain ihminen elämässäni? Siksi haluan, että ymmärrät sen, mitä aion sinulle nyt sanoa. Tässä maailmassa on liikaa paineita suorittaa, liikaa…

    8.8.2017
  • TREENIÄ YMPÄRÖIVÄ RUOKAILU

    Sain loistavan postaustoiveen, jossa minua pyydettiin jakamaan muutamia ajatuksia ja vinkkejä liittyen treeniä ympäröivään ruokailemiseen. Mitä syödä välipalaksi ennen treeniä ja mitä sitten koota lautaselle treenin jälkeen? Ennen kuin lähdetään sen kummemmin hifistelemään, kaikista…

    7.8.2017
  • KAIKEN KAIKKIAAN ONNELLINEN

    Tuntuu kuin kirjautuisin blogiini ensimmäistä kertaa. On melkein kuin kirjoittaisin ensimmäistä postausta siitä kuka olen, mitä teen, mitä kuuluu ja missä menen. Ja näin pitkän bloggaamistauon jälkeen haluankin kirjoittaa, mitä kuuluu. Viime kevät piti…

    30.7.2017
  • YSTÄVÄ MAAILMALTA

    Niin ihanat neljä päivää takana tämän kaunokaisen kanssa. Hyvää ruokaa, treeniä, yhdessä oloa, kotona chillailua, shoppailua, kahvila-aamiaisia ja Helsingissä käppäilyä. Sain maanantai-iltana ihanan vieraan Norjasta saakka, kun vaihtariystäväni Julie tuli muutamaksi päiväksi meidän luokse…

    23.6.2017
  • MITEN PÄÄDYIN TÄHÄN?

    En ole avannut blogialustaa, kuvanmuokkausohjelmia tai melkeimpä mitään koko bloggaamiseen liittyviä ohjelmia hetkeen. Samanaikaisesti en ole välillä edes muistanut, että minulla on blogi, kun taas toisaalta olen kovastikin halunnut kirjoittaa. Viime viikko ja etenkin…

    12.6.2017
  • MUN PÄIVÄ

    Olen viettänyt tänään Helsinki -päivää. Nauttinut aamupalasta kattojen yllä, istunut kahviloissa, käynyt aivan ihanassa uudessa joogastudiossa, syönyt lounasta ulkona, nähnyt ystäviä, valokuvannut, meditoinut ja käynyt muutamassa tapahtumassa. Jollakin tapaa on sellainen olo, että olisin turistina omassa…

    1.6.2017
  • TEE SITÄ, MITÄ RAKASTAT

    Tiedättekö sen ensimmäisten kesäaamujen tunnun? Kun haistat ilmassa vihreyden, tunnet iholla lämmön ja kuljet ulkona paljain säärin. Katselet, kuinka lapsia kulkee kouluun reppu selässä ja muistat ne oman lapsuutesi viimeiset koulupäivät, kun perhosia oli…

    25.5.2017
  • KUN LAITOIN JALKAANI CROCSIT

    …ja leikin hetken muotibloggaajaa. No ei vaiskaan, vaikka täytyy myöntää, että nämä lienevät yhtiä blogini ainoita asukuvia. Useimmiten tunnen kameran edessä oloni suht. itsevarmaksi ja tykkään olla kuvattavana. Rakastan fiiliskuvia ja spontaaneita tilannekuvia – kuvia,…

    16.5.2017
  • MENNEISYYDEN ARPIA

    Puhuit mulle toisista tytöistä, sait mut tuntemaan kateutta Vaikka siitä on jo vuosia, en ehkä koskaan unohda Niistä sanoista tuli mulle haavoja, kipeitä ja ikuisia Heikkoja kohtia, jotka muistuttaa siitä tunteesta Oot riittämätön. Et…

    13.5.2017