IHANA KOOKOS-BANAANI CHIAPUURO

10.5.2017

Rukouksiini on vastattu: markkinoille on saapunut vegaanista kookosjugurttia! Valehtelematta olen varmasti jo ainakin vuoden päivät miettinyt, kuinka ihanaa olisi, kun kaupoista löytyisi kaura- ja soijapohjaisten kasvijugurttien lisäksi myöskin kookoksesta tehtyä sellaista. Ja nyt sitä vihdoin saa!

Happy Coco lanseerasi viime viikolla uuden vegaanisen kookosjugurtin, jota löytyy tällä hetkellä Ruohonjuuri -kaupoista, sekä joistakin vegekaupoista kolmessa eri maussa: natural, mango ja vanilija. Kun muutama viikko sitten sain kutsun Kampin Ruohonjuureen maistelemaan tätä uutuustuotetta, tiesin heti, että tämä tulisi olemaan juurikin sitä, mitä olin jo pitkään markkinoille kaivannut.

Maistatuksessa tarjolla oli mangon ja naturalin makuisia jugurtteja. Näiden lisäksi vitriinistä löytyi vielä vanilijaa, jota ei ikävä kyllä ollut maistettavana, mutta jota kävin kuitenkin nappaamassa yhden purkin kotiinvietäväksi. Tykästyin jugurtin hieman rahkamaiseen koostumukseen ja etenkin tuohon naturaliin sen vahvan kookoksisen makunsa takia. Mango oli ihanan raikas ja se soveltuisi ehkä parhaiten leivontaan tai ihan vain sellaisenaan syötäväksi esim. granolan kanssa. Onnekseni sain mukaani muutaman purkin natural -makua ja Happy Cocon uutus kookosvettä, jotta pääsen herkuttelemaan näillä ihanilla jugurteilla ihan kunnolla.

Innostuin tuotteesta niin paljon, että oli pakko heti kehitellä jokin resepti sen ympärille. Koska olen loppupäivän tänään menossa, pyöräytin itselleni pikaisen chiapuuron evääksi, jonka pohjaksi käytin Happy Cocon natural -kookosjugurttia ja kauramaitoa. Maistoin äsken jo (salaa), miltä luomukseni maistui ja resepti osoittautui niinkin toimivaksi, että ajattelin tulla heti jakamaan sen teillekin.

Kookos-banaani chiapuuro

2 dl Happy Coco natural kookosjugurttia (itsetehty kookosjugurtti tai paksu kookosmaitokin käy)
1 dl kauramaitoa
0,5 dl chiasiemeniä
1 tl vanilijajauhetta
2 rkl proteiinijauhetta (käytin Fastin natural banaanin makuista jauhetta)
puolikkaan sitruunan mehu
loraus hunajaa
ripaus suolaa

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja laita n. 10 minuutiksi jääkaappiin tekeytymään. Pilko chiapuuron joukkoon banaaniviipaleita ja ripottele päälle (hampun)siemeniä sekä kookoshiutaleita. Kruunaa annos suurella nokareella mieleistäsi pähkinävoita. Nauti!

Kertokaahan, jos testasitte reseptiä! Ihanaa keskiviikkopäivää!

Laura

TÄYDELLINEN MINILOMA

8.5.2017

*Kaupallinen yhteistyö Sokos Hotelsin kanssa

Meneillään oli kiireinen viikko – sellainen, että jokainen hoidettava työ- ja kouluasia tuli melkein uniin asti. Jokainen päivä oli lähemmäs kaksitoistatuntinen erinäisineen palavereineen, kouluhommineen, treenien ohjauksineen, ystävien näkemisineen, salireissuineen ja sinne tänne säntäilemisineen. Muistan, kun saavuin keskiviikkoiltana niin väsyneenä kotiin, etten saanut edes takkia päältäni, ennen kuin kaaduin makaamaan eteisen lattialle.

Olisin varmasti muussa tapauksessa purskahtanut itkuun, ellen olisi tiennyt, että seuraavana päivänä lähtisimme poikaystävän kanssa minilomalle Jyväskylään, Solo Hotel Paviljonkiin. Mikään muu, kuin moinen irtiotto, ei olisi saanut minua irtaantumaan niistä kaksitoistatuntisista päivittäisistä työ- sekä muiden hoidettavien asioiden rupeamista, joten tämä reissu oli todellakin odotettu.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen pakkasimmekin viimeiset tavarat matkalaukkuihin ja otimme nokan kohti rautatieasemaa. Sieltä hurautti junalla Jyväskylään reilut kolme tuntia, joka meni meikäläisellä kätevästi kuvia ja videota editoiden ja eväitä napostellen.

Kun saavuimme paikalle, oli ensimmäisenä suunnattava lounaalle – olin soittanut junamatkalla paikalliselle ystävälleni ja pyytänyt ruokapaikkasuosituksia Jyväskylästä. Miriam’s oli kuulemma ihana kahvila, josta sai hyviä salaatteja, sekä kaikenlaista muuta purtavaa. Sinne siis.

Ensimmäinen havainto kaupungista oli, että siellä välimatkojen taittaminen oli todella helppoa, sillä kaikki paikat olivat lähellä toisiaan, aivan kävelyetäisyyksien päässä. Kaupungin keskusta on muutenkin todella sympaattinen ja sieltä löytyi muutama todella kiva kauppa ja kahvila.

Lounaan jälkeen kierreltiinkin hetki keskustassa, kunnes päätettiin suunnata loppupäiväksi hotellille – olihan siellä aikamoiset puitteet meitä odottamassa, mitä nyt oltiin Solo Paviljonkia junamatkalla vähän googleteltu.

”Teille onkin ihan mukava huone varattuna: seitsemännen kerroksen sviitti, jossa on oma sauna ja näkymä järvelle.” Eipä tarvinnut paljon muuta vastaanottotiskin neidin sanoa, kun me jo katsoimme poikaystävän kanssa toisiamme naurua pidätellen. Vaikka tilanne oli toisaalta koominen, oli tämä juurikin sitä, mitä tänne tultiin hakemaan. Upeita puitteita, joissa rentoutua ja irtaantua Helsinki-arjesta täysin.

Ja kyllähän me rentouduimmekin. Siitä hetkestä lähtien, kun istuin hyvän treenin tehneenä, saunan jälkeen, pehmeään nojatuoliin katselemaan upeaa järvimaisemaa, olin kuin sulaa vahaa. En olisi edes kaivannut enää kolmen ruokalajin illallista viinilasillisineen rentoutuakseni yhtään enempää (paitsi sitä ravintolan itse tekemää salmiakki-espresso jäätelöä ja creme bruleetä kyllä kaipasin), sillä tuo järvimaisema, hiljaisuus ja rauha sai minut jo saavuttamaan sen olotilan, mitä tulinkin kyseiseltä reissulta hakemaan.

Sanottakoon kuitenkin, etten ole pitkään aikaan saanut yhtä laadukasta ja ystävällistä palvelua, kuin Solo Paviljongissa. Siellä ollessa tuntui todella siltä, että meistä asiakkaina aidosti välitettiin ja että jokainen palaute – oli se sitten positiivinen tai negatiivinen – otettiin avoimin mielin vastaan.

Minulle hotellissa tärkeää lähes aina on tietyt kolme asiaa: 1. Hyvä aamiainen 2. Ystävällinen palvelu 3. Siisteys. Näiden lisäksi kuntosali ja muut moiset ”ekstrapalvelut” ovat iso plussa, sillä tykkään pitää treenirutiinejani yllä niin lomalla kuin reissussakin.

Jos nuo kaikki kohdat täyttyvät, olen yleensä enemmän kuin tyytyväinen. Lienee sanomattakin selvää, että tällä reissulla nekolme kohtaa – sekä monta muutakin (herkullinen ruoka, upeat huoneet, sauna ja hyvä sijainti) – täyttyivät.

Solo Paviljongissa on nimittäin upeat puitteet niin huoneiden, saunatilojen, kuin ravintola- ja aulatilankin puolesta. Kerroksia on yhdeksän, joista seitsemässä on huoneita ja ylimmässä kerroksessa kuntosali, tilaussauna ja yleiset saunatilat miehille sekä naisille.

Kuntosalilla oli paljon erilaisia välineitä (kahvakuulia, kuminauhoja, käsipainoja, tankoja, levypainoja, boksi, penkki…), muutama laite, juoksumattoja ja kuntopyörä, ja se olikin varmasti yksi monipuolisimmista hotellin kuntosaleista, missä olen itse koskaan vieraillut.

Myöskin aamupala (ja toki se illallinenkin) oli pala taivasta ja olin kuullut siitä pelkää ylistystä jo etukäteen. Noutopöytä notkui hedelmistä, erilaisista tuoreista leivistä ja levitteistä, vihanneksista, munakkaasta, myslistä, savulohesta, jugurteista, juustoista ja leikkeleistä, kakkupaloista, croissanteista, lähiruoasta (mm. itsetehdyt lihapullat ja rieska) ja vaikka mistä muusta. Ylistykset eivät siis olleet väärässä.

Kahvi tarjoiltiin pöytään ja erikoiskahvit kuuluivat aamupalan hintaan, mikä oli mukava yllätys! Aamupalalle astellessa meille tuli oitis arvostettu ja tervetullut olo, kun palvelu oli alusta loppuun niin vilpitöntä ja ystävällistä.

Pakko kuitenkin myöntää, että minua hieman arvellutti, miten moisella ”perinteisellä hotellin aamupalalla” otettaisiin erikoisruokavalioasiat huomioon (kasvisruokavalio ja maidottomuus), sillä harvemmin (ainakin tähänastisten kokemusteni perusteella) olen saanut kovin hyviä vaihtoehtoja eritoten maitotuotteille hotellin aamupalalla.

Onnekseni luuloni todistettiin vääriksi, sillä keittiöstä tarjoiltiin meille pöytään kulholliset soijajugurttia, jonka lisäksi myöskin erikoiskahvit tehtiin soijamaitoon. Noutopöydän ohessa oli myöskin selkeästi merkattu gluteeniton alue, josta pystyi hakemaan gluteenittomia vaihtoehtoja leipien ja leivosten tilalle, mikäli sellaisia kaipasi.

Kaikenkaikkiaan Solo Paviljongin aamupala oli siis ehdottomasti 5/5 ja plussaa tuli siitä, että vaihtoehtoja todella löytyi!

Voisinpa jopa sanoa, että reissu oli täydellinen. Juuri sellainen kaksikymmentäneljä tuntinen miniloma kiireisen arjen keskelle, jonka aikana kerkesi juuri sopivasti lepuuttamaan mieltä ja irtaantumaan arjesta.

Kiitos siitä sekä Sokos Hotels, että erityisesti Solo Paviljonki<3 Tulen ehdottomasti pian uudestaan!

Onko joku teistä käynyt kyseisessä hotellissa? 

Oikein ihanaa uutta viikkoa ja palataan taas pian!

Laura

AAMU TÄYNNÄ ENERGIAA

7.5.2017

Jotkut varmaan muistavatkin, kun kirjoitin muutama kuukausi sitten juoksemisesta ja keräsin juoksutiimiä Naisten Kymppi -tapahtumaan. Sainkin mukavasti innokkaita viestejä, joissa ilmoitettiin lähtevän mukaan tiimiin, ja lopulta meitä kerääntyikin yhteensä 15 henkinen porukka, jonka voimin juostaan muutaman viikon päästä kyseinen lenkki yhdessä. Mainitsin tuolloin myös yhteistreenistä, joka järjestettäisiin ennen itse tapahtumaa. Sen järkkääminen oli täysin mun vastuulla ja tiesin alusta lähtien, etä haluaisin tehdä siitä erityisen.

Eilen tuo kyseinen yhteistreeni sitten koitti.

Kokoonnuttiin mun työpaikalle, Fuell Studiolle, heti aamusta ja vedettiin perusteellisten alkulämmittelyjen jälkeen kuuden liikkeen HIIT -treeni pareittain. Kaikilla oli tosi kova tsemppi päällä, ja vaikka treeni olikin rankka, ei ilmassa ollut suorittamista, vaan enemmänkin juuri sitä yhdessä tekemisen meininkiä. Jengi kannusti pariaan ja tsemppasi hienosti kierros kierrokselta.

Treenin jälkeen tehtiin vielä pitkät, dynaamiset venyttelyt, jonka jälkeen sitten saatiin nauttia Roots Helsingin ihanasta aamupalasta: päärynä-minttu tuorepuurosta sekä porkkana, appelsiini, inkivääri mehusta. Juteltiin tulevasta tapahtumasta, päivän fiiliksistä ja ensi viikolla tulevista Euroviisuista (best :D), napsittiin yhteiskuvia ja fiilisteltiin upeaa aurinkoista säätä.

Kaikinpuolin ihan mahtava aamu, joka antoi lisäbuustia parin viikon päästä koittavalle Naisten Kymppi -tapahtumalle. Tapahtuma on tänä vuonna taas kaksipäiväinen, joista lauantaina 20.5 kuullaan luentoja ja pyöritään päivän kaikissa ohjelmanumeroissa hyvinvointiteeman ympärillä (mm. meikäläisen vetämän lihaskunto- ja liikkuvuus harjoituksen voimin), ja sitten sunnuntaina 21.5 juostaan itse Naisten Kymppi. Ihan mahtavaa olla mukana ensimmäistä kertaa sekä juoksemassa, että esiintymässä!

Kiitos vielä kaikille teille, jotka olitte eilen mukana treenaamassa ja viettämässä ihanaa aamua mun kanssa! Kiitos myös Naisten Kympille mahdollisuudesta kyseisen tempauksen järjestämiseen!

Ihanaa sunnuntai-iltaa<3

Laura

SE ON KEVÄT NYT

3.5.2017

kuvat: Jere Viinikainen

Ensinäkin: wau, mikä viikko takana! Vaikka vappu meni meikäläisellä suurimmaksi osaksi sängyn pohjalla norovirusta potien, on tuo kevään juhla aina yksi omista lemppareistani. Siitä nimittäin tietää, että kesä on jo todella lähellä. Ja kesästä puheen ollen: wau, mikä kevät tuolla ulkona on ollut nyt viimeiset pari päivää!

En tiedä mitään parempaa, kun ensimmäiset kevään tuoksut kuivilla kaduilla. Sen tunteen, kun auringon säteet paistavat suoraan kasvoille ja tuuli ei ole enää kylmä, vaan leuto. Se, kun ulos voi lähteä huoletta paljain nilkoin, ilman toppatakkia, eikä vilustuminen ole lähelläkään. Se, kun ihmisistä huokuu onnellisuus ja helpottuneisuus. Kun ei tarvitse enää piiloutua puolet naamasta peittävän kaulahuivin taakse, vaan päälle voi pukea kevättrenssin ja katseen voi nostaa maasta.

Kävin eilen (vielä hieman puolikuntoisena vatsataudista) haistelemassa kevättä ja tuulettamassa särkevää päätäni Töölönlahdella. Kävelin rantaa pitkin, pysähtyen aina välillä venyttelemään ja availemaan kroppaa, sekä ihastelemaan maisemia. Lokit huusivat, ihmiset lenkkeilivät, vastaantulijat hymilivät ja jotkut olivat picnicillä laiturilla. Se on virallisesti kevät nyt.

Siispä tervetuloa toukokuu, kirkkaampi mieli ja puhdistunut kroppa (heh, heh).

-Laura

TALLINNAN TRENDIKKÄIN ALUE

24.4.2017

Viikko sitten sain kivan viestin Johannalta: ”Lähtisitkö mun seuraksi torstaina Tallinnaan ruokamatkalle?Ideana reissulla on tutustua Telliskiven alueen ruoka- ja kahvilatarjontaan.” On varmaan sanomattakin selvää, että halusin lähteä mukaan ja aloin heti viestin saatuani tsekkaamaan kyseisen päivän aikatauluja. Kävi hyvä tuuri – olin nimittäin sopinut ainoastaan yhden ainoan tapaamisen torstaille ja se oli onnekseni siirrettävissä toiselle päivälle, niin pääsin lähtemään mukaan tälle extemporee reissulle.

Kyseessä oli Milttonin järjestämä reissu yhteistyössä Eckerö Linen kanssa, jonka tarkoituksena oli tutustua viime vuosina kovaksi hitiksi nousseeseen Tallinan hipster-alueeseen, Telliskiveen. Alue on rakennettu entisiin hallimaisiin teollisuusrakennuksiin, jotka on kunnostettu tähän päivään – säilyttäen kuitenkin vanhojen pintojen ”rapaisuuden”. Telliskiven alueella on yllättävän paljon ravintoloita ja kahviloita, sekä söpöjä pikkuputiikkeja, joista voi ostaa niin käsintehtyjä tekstiilikappaleita, moderneja sisustustavaroita kuin luonnonkosmetiikkaakin.

Meidän päiväreissun aikana kerettiin kiertämään ja näkemään hyvin alueen kaikki erilaiset paikat ja pysähtymään muutamassa sellaisessa ihan pidemmän kaavan mukaan.

Lounastettiin ihanassa ranskalaishenkisessä raflassa, käytiin maistelemassa kahveja modernissa kahvila & barber shopissa, juotiin raikkaita drinkkejä entiseen junanvaunuun rakennetussa ravintolassa, kierreltiin ja ihasteltiin pikkuputiikkien antimia, testailtiin aurinkolaseja VIUU -nimisessä kaupassa ja valokuvailtiin sekä toisiamme, että kaikkea ympärillämme.

Ajattelinkin nyt listata tähän postaukseen Telliskiven alueen tärppejä, sillä niitä tuli niin paljon, että riittää seuraavillekin Tallinnan reissuille nähtävää.

Frenchy

Lounasta, illallista tai pientä välipalaa ja lasi skumppaa. Frenchy on virolais-ranskalaisen pariskunnan perustama ranskalaisvaikutteinen ravintola, jonka uniikki sisustus teki erityisesti meikäläiseen vaikutuksen. Tila on täynnä kaikenlaisia pieniä ja suuria yksityiskohtia, jotka kiinnittivät heti sisään astuessa huomioni. Lounaaksi meille tarjoiltiin riisiä, kasviksia ja lohta, joka saattaa kuulostaa jopa tylsältä, mutta oli makumaailmaltaan kaikkea muuta, kuin sitä. Ehkä parasta ja mehevintä riisiä, mitä olen koskaan syönyt, puhumattakaan kypsytetyistä kasviksista ja ihanan pehmeästä lohesta. Iso suositus!

Renard Coffee Shop 

Kahvila, levykauppa ja barber shop. Modernisti uutta ja vanhaa sisustuksessaan yhdistelevä Renard coffee shop oli mun mieleen. Korkea, loft -tyylinen rakennus, jossa kahvila on, tuo tilaan ihanasti avaruutta ja valoa ja tekee siitä sekä erittäin miellyttävän. Vaikka tykkään kahviloissa yleensä kodikkuudesta ja suosin pieniä, välillä jopa ahtaitakin, kahviloita (joissa voi käpertyä omaan nurkkaan läppärin, tyynyjen ja kahvikupin kanssa), oli tämä Renardin moderni ja väljä tila silti mun mieleen. Päästiin haistelemaan ja maistelemaan eri maiden kahvipapuja ja ehdittiin myöskin tilata mieleisemme kahvit tiskiltä ja nauttia niistä rauhassa pöydän ääressä. Tarjolla olisi ollut myöskin kakkuja, täytettyjä leipiä ja muita herkkuja, mutta niiden testaaminen jäi ensi kertaan.

Peatus

Wau, mikä paikka. Niin originaali ja siisti idea, etten ole moista nähnyt missään! Peatus on entiseen 80-luvulta peräisin olevaan Moskovan ja Tallinnan välillä liikennöivään junanvaunuun rakennettu ravintola & baari. Se koostuu kahdesta vierekkäin olevasta junanvaunusta, joista toisessa on ravintola ja toisessa baari. Ravintolavaunuun mahtuu parhaimmillaan peräti 32 henkilöä ruokailemaan ja baarivaunuun mahdollisesti enemmän. Peatuksessa meille tarjoiltiin drinkit, jotka oli valmistettu mm.paikallista piparminttu-inkivääri limonaadia apuna käyttäen ja muistuttivat aika paljon mojitoja. Saatiin myöskin kuulla tarina ravintolan perustamisesta ja siitä, kuinka pojat olivat kunnostaneet vanhat junanvaunut  käyttökelpoisiksi. Tänne täytyy mennä ensi kerralla syömäänkin!

F-hoone

Alueen varmasti suosituin ja tunnetuin paikka. Kuuluu yhdeksi Tallinnan must do -jutuksi, sillä paikka tarjoilee niin herkullisia (ja edullisia!!!) ruokia, juomia ja herkkuja, ettei sieltä varmastikaan lähde huonolla mielellä pois. Me ei tällä kertaa ruokailtu F-hoonessa muutamaa kakkupalaa kummemmin, mutta aikaisemmilla reissuilla siellä on tullut syötyä niin lounasta kuin illallistakin. Paikassa on kuulemma myös huikea aamupalatarjonta, joten seuraavalle kerralle täytyy laittaa sen testaaminen myöskin to do -listalle.

Home Art

Sisustuskauppa, josta haluaisin oikeastaan ihan kaiken. Kiertelin paikan hiplaten jokaikistä kasvia, tyynyliinaa, taulua, mattoa ja kaikkea mitä sieltä ikinä löytyikään. Hieman samantyylinen Suomen Granit -sisustuskaupan kanssa, mutta ehkä vielä astetta boheemimpi ja uniikimpi. Muutama juttu jäi kaivelemaan ja tekisi mieli mennä takaisin Telliskiveen ihan vain niiden takia… Ehkä joku kerta otan muutaman ikeakassin mukaan ja raahaan tuolta kaikenlaista sisustusroinaa kotiin.

kuvat: Milla, Johanna & minä, editointi: minä

Iso kiitos vielä matkan järjestäjille Eckerölle ja Milttonille, koko mukana olleelle poppoolle, sekä tietenkin näille kahdelle ihanalle (Johanna & Milla) matkaseuralaiselleni, joiden kanssa reissusta tuli vielä tuplasti kivempi<3 Tällaisia matkoja lisää, kiitos!:)

Laura

KONTRASTEJA

23.4.2017

 Kontrasteja. Elämä on niitä. Iloja ja suruja. Anteeksipyyntöä ja riitoja. Pulppuavaa onnellisuutta ja ikävää. Riittämättömyyttä ja rakkautta.

Päiviä, kun ei huvita nousta sängystä ja päiviä, kun pomppaa liian lyhyillä unilla ylös jo kukonlaulun aikaan.

Päiviä, kun tuntuu pahalta. Päiviä, kun haluaisi pyytää anteeksi. Päiviä, kun tuntuu ettei riitä.

Päiviä, kun rakastaa kaikkea ja kaikkia. Etenkin sitä, että saa olla ja elää juuri siinä, missä sillä hetkellä on. Niiden tiettyjen, maailman rakkaimpien, ihmisten keskellä. Olla juuri sinä, eikä kukaan muu.

Ihan tavallisia hetkiä. Sellaisia, missä ei ulkopuolisen silmin ole mitään, mutta missä sinä näät kauneutta. Sen, mikä sinulle on merkityksellistä. Näät niissä elämän.

Rakastan elämän kontrasteja. Vaihtuvuutta ja värejä. Hyviä ja huonoja päiviä. Taisteluarpia ja onnenhetkiä. Sillä niistä muodostuu se, kuka minä olen. Mitä olen kokenut ja oppinut, mitä rakastan, mitä inhoan ja mitä elämältäni haluan.

kuvat: Milla Kuoksa

-Laura

PYSYVIÄ ELÄMÄNTAPOJA, EI DIEETTAUSTA

16.4.2017

Tuli tuossa hetki sitten jotenkin sellainen fiilis, että haluan hankkia itselleni valmentajan. Kaipasin jotakin uutta ja samalla halusin kokea sen, miltä tuntuu kun joku ohjaa ja kertoo tasan tarkkaan, mitä tehdään.

Koska toimin itse valmentajana liikunta- ja hyvinvointihommissa, en oikeastaan koskaan pääse asiakkaan asemaan. En ole koskaan ollut se kenelle sanotaan, montako sarjaa tehdään, miten ruokavalio olisi hyvä koostaa tai kuinka paljon olisi hyvä muistaa levätä. Ja toisaalta se ei ole haitannut, sillä olen opiskellut paljon itsenäisesti ja opetellut liikkumaan sekä syömään kehon tarpeiden mukaan. Kuuntelemalla kehoa ja antamalla sille, mitä se missäkin hetkessä vaatii, olen päässyt pitkälle ja uskon, että se onkin paras tapa elää.

Nyt kuitenkin kaipasin jotakin erilaista. Halusin kokea, miltä tuntuu syödä ”tarkemmin” ja treenata jonkun toisen laatiman ohjelman mukaan. Sitä minäkin monille asiakkailleni nimittäin teen. Annan suuntaa-antavia vinkkejä ruokavalioasioihin, sekä teen harjoitusohjelmia.

Päätin liittyä Ilona Siekkisen LEAN MUSCLE -valmennukseen, jossa keskitytään lihaksen kasvatukseen/lihasmassan muokkaamiseen. Valmennusta on nyt kolme viikkoa pian takana ja olen tykännyt sen sisällöstä tosi paljon. Materiaalit ovat selkeitä ja helppolukuisia. Jokaisesta liikkeestä on selkeä opetusvideo ja salitreeniohjelma on koostettu fiksusti jakamalla kroppa neljään osaan. Ruokavalio-ohjeistus antaa paljon valinnanvaraa (kasvissyöjät, gluteeniton ruokavalio, maidottomuus tms.), enkä ole kokenut olevani ”dieetillä” tai millään tarkalla fitness ruokavaliolla, sillä valmennuksen aikana saa todellakin syödä ja vieläpä ihan tavallista, kunnollista ruokaa.

 

Minusta on ollut hauska haastaa itseäni. Koska olen niin fiilispohjainen eläjä, en ole koskaan ollut tarkemmalla ruokavaliolla tai miettinyt sen kummemmin ruokamääriä, mutta nyt olen tietyllä tapaa nauttinut siitä, että syön ohjeiden mukaan. Päivittäinen ruokamäärä ja -sisältö näyttävät kyllä kutakuinkin samalta kuin ennenkin, mutta nyt säännöllisyys ruokailuissa on entistä parempi. Syön kolmen tai neljän tunnin välein, oli nälkä tai ei. Näin vältyn illan kiukkunälältä ja liian suurilta annoksilta.

treenitrikoot: Under Armour (saatu)

En ole koskaan ollut se tyyppi, joka haluaa joka vuosi kovaan kesäkuntoon. Uskon, että kun pitää ympäri vuoden huolen itsestään, on hyvä ja itsevarma olo omassa kehossa, eikä tarvitse dieetata ennen kesää. Liittyminen tähän valmennukseen ei siis ole tekemisissä kesäkuntoon pääseminen kanssa, mutta tottakai odotan innolla, että tuloksia näkyisi sitten kahdeksan viikon kohdalla. Jos ei ulkoisesti, niin ainakin sisäisesti, sillä minulla on jo nyt kolmen ensimmäisen viikon jälkeen paljon parempi olla. Ei turvotusta, ahdistusta tai verensokerien heittelyä.

Tulen ehdottomasti jakamaan vielä lisää fiiliksiä ja vaikkapa ruokapäiväkirjaa valmennuksesta, mikäli sellainen teitä kiinnostaa?:) Kysymyksiä ja toiveita saa aina laittaa tulemaan.

kuvat: Katarina Kirvesmäki, editointi: minä

Odotan innolla, mitä tuleman pitää.

-Laura

IHAN RENNOSTI

14.4.2017

kuvat 2-4: Katarina Kirvesmäki

Pääsiäisloman agendalla on just tasan neljä asiaa: hyvä ruoka, lepo, läheiset ja liikunta. Tänään päivä on alkanut oikeastaan kaikki nuo edellämainitut kriteerit täyttäen, kun vietettiin tätä pitkän perjantain aamua parhaan ystävän kanssa lettuja syöden, kahvia juoden ja koiran kanssa ulkoillen. Loppupäivänä en ajatellut tehdä mitään ihmeellisempää, kuin tähänkään asti – editoin videoita ja kuvia, kokkailen uunilohta ja parsaa ja ulkoilen koiran kanssa.

On ihanaa, kun kadut ovat hiljaisia ja ympärillä ei ole koko aikaa niin paljon ärsykkeitä, kuin tavallisena arkena. Huomaa, että on pyhä. Siksi on myös jollakin tapaa helpompi rauhoittua ja keskittyä omiin juttuihin, kun ei ole koko aikaa jotakin, mitä voisi olla tekemässä. Vaikka omassa arjessakin on mahdollisuus ottaa omia hetkiä ja omaa aikaa, on se silti erilaista aina pyhinä. Silloin muu maailma ympärilläkin rauhoittuu, suorituskeskeisyys katoaa ainakin hetkeksi ja jokainen voi hengähtää.

Seuraavaksi ajattelin kokata satsin ruokaa, parkkeerata sohvalle ja katsoa viime viikolta rästiin jääneitä telkkariohjelmia. Parasta!

Ihanaa pääsiäistä<3

Laura

PARASTA JUST NYT

11.4.2017

Keväinen Helsinki ja ensimmäiset farkkutakkikelit.

Okei, tuuli on ollut viimepäivinä edelleen aika kylmä, mutta auringossa on ollut ihan superlämmin! Ai että, en malta odottaa sitä fiilistä, kun ne ensimmäiset ihan oikeasti lämpimät päivät tulevat<3

Entistä suunnitelmallisempi ruokavalio ja syöminen.

Kun syömisen ”peruspilarit” – säännöllisyys, riittävä energiansaanti ja ravitsevuus – ovat kunnossa, voi välillä vähän kikkailla. Huomasin tuossa hetki sitten, että olo on ollut jotenkin tosi tukala ja tuntuu, ettei vatsa ole voinut hyvin. Päätin tehdä vähän muutoksia ruokavalioon ja alkaa pitämään enemmän kiinni siitä, että syön suunnitellusti. Liityin mukaan Ilona Siekkisen valmennukseen (josta kerron vielä tarkemmin pian lisää) ja sen mukana olen nyt noudattanut tarkempaa ruokavaliota viime viikkojen ajan. Olo on jo nyt parempi, mutta uskon, että se tulee vaan paranemaan entisestään!

Kotona oleminen.

Arki on välillä sinne tänne sinkoilemista ja viimepäivinä olen löytänyt kaikista eniten onnea kotona olemisesta. Se, että voin rauhassa makoilla sohvalla, tehdä ruokaa, katsella sarjoja, silitellä hoitokoiraa ja nauraa poikaystävän kanssa tyhmille jutuille, on tällä hetkellä mulle itselleni kullanarvoista. Ja siksi myöskin peruin pääsiäisreissun ja päätin vaan jäädä kotiin. Koska täällä on hyvä olla.

Ympärillä olevat ihmiset.

Olen monesti havahtunut tässä taannoin miettimään, kuinka siistejä tyyppejä mulla on ympärilläni ja kuinka upeita ihmisiä olen viimeaikoina tavannut. Kohtaamisia, joita ei olisi osannut ollenkaan odottaa ja uusia tuttavuuksia, joiden kanssa juttu lähtee jo ensimmäisestä lauseesta lentoon. Tiedättehän, että olen teistä kaikista – läheisistä, ystävistä, blogin lukijoista, työkavereista ja jokaikisestä tyypistä – siellä ihan tosi tosi kiitollinen?<3

Banaanijätski ja uudet Fastin protskujauheet.

Lemppariherkkuni on saanut uutta twistiä Fastin Natural protskujauheista. Etenkin lakritsi ja suklaa ovat niin syötävän hyvän makuisia, että tekisi mieli tunkea niitä lähes jokaiseen makeaan ruokaan :’D Käytän itse protskujauhetta lähinnä smoothieissa, puurossa ja banaanijäden seassa ja näissä kolmessa nuo Fastin jauheet toimivat ihan super hyvin! En myöskään itse suosi kovinkaan prosessoituja ja pitkiä ainesosaluetteloita sisältäviä protskujauheista, joten nämä uutuus herajauheet ovat olleet todella paljon meikäläisen mieleen. Kannattaa tutustua ja testata, iso peukku!

Aamutapahtumat.

Viimeisen reilun viikon aikana olen ollut ainakin neljässä aamutreeni -tapahtumassa. On kyseessä ollut sitten HIIT -treeniä, joogaa, liikkuvuutta tai kuntopiiriä, ovat nämä pienet yhteiset treeni- ja aamupalahetket tuoneet tosi paljon piristystä arkeen. Plus, olen rakastanut sitä, että unirytmi on nyt vihdoin vakiutunut! Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös!

Hoitokoira.

Tämä pikkuneiti on ilahduttanut meidän päiviä niin kovasti, että ollaan täysin kiinnytty siihen. Tai ainakin mä olen. Tulee ihan tippa linssiin, kun ajattelen, että joudun kohta palauttamaan dogin takaisin omistajalleen ja oma koirakuume on noussut näiden viiden päivän aikana taivaisiin. Sydäntä raastavinta on ollut jättää toi söpöläinen tänne kotiin, kun on itse joutunut lähtemään töihin tai muihin menoihin. Miten te koiranomistajat pystytte siihen ilman, että meinaa valua kyyneleet poskille? Parasta on kuitenkin tulla kotiin, kun joku on maailman onnellisin siitä, että sä tulit takaisin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mitä teidän viikkoon kuuluu?

Laura

IHMISSUHTEISTA

10.4.2017

Ihmissuhteet ovat mietityttäneet viimeaikoina. Etenkin se, miksi ne ovat joskus niin vaikeita.

Miksi ne ovat niin erilaisia? Miksi jonkun kanssa ei vaan koskaan saa muodostettua syvempää yhteyttä, vaikka kuinka haluaisi? Miksi taas joidenkin kanssa klikkaa heti? Miksi joidenkin seurassa tunnen oloni niin varautuneeksi? Miksi pitkän ystävyys- tai parisuhteen liekki saattaa hiipua ihan yhtäkkiä, kuin puun takaa? Miksi ihmissuhteet ovat välillä liikaa soutamista ja huopaamista, eivätkä tiimityötä – ystävän tai kumppanin kannustamista ja tukemista?

Mietin paljon, miksi jotkut ihmissuhteet ovat omalla kohdallani päättyneet niin kuin ne ovat. Miksi yhtenä päivänä on vain huomannut, ettei olekaan enää samanlaista yhteyttä toisen kanssa, kuin ennen. Miksi minä tai se toinen muttui? Miksi jokin ihmissuhde aiheuttikin enemmän stressiä, kyyneliä ja ahdistusta kuin iloa?

Kariutuneet ihmissuhteet ovat opettaneet minulle paljon ja uskon, että niillä jokaisella on tarkoitus. Mutta silti en voi estää itseäni miettimästä jokaisen sellaisen kohdalla, että missä meni pieleen? Olinko se minä, joka muuttui? Teinkö jotakin väärin? Oliko ilmassa kateutta tai katkeruutta vai johtuiko kaikki vain siitä, ettei meitä oltu tarkoitettu enää puhaltamaan yhteen hiileen?

Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Enkä siksi edes tiedä, miksi pyörittelen niitä päässäni. Ehkä se on jonkinlaista kaipuuta. Pelkoa, että olen satuttanut toista ihmistä.

Pahimpia ovat ne hetket, kun kaikki se, mitä joskus ajatteli toisen kanssa olevan, ei koskaan toteudukaan. Kun lapsuuden parhaasta ystävästä ei koskaan tulekaan elämän aikaista sydänystävää. Kun parisuhteessa haluttaisiin jatkaa yhdessä, mutta tiedetään, että on parempi erota. Kun hyvän ystävän kanssa eteen tulee risteys, josta molempien on parempi jatkaa eri suuntiin. Kun oma elämä muuttuu ja sen mukana joitakin ihmisiä jää vain yhtäkkiä matkan varrelle.

Vaikka kaikki erot, välien rikkoutumiset ja eri polkujen kulkemiset ovat tapahtuneet tarkoituksesta, silti joka kerta, kun törmään ihmiseen entisestä elämästä, tekisi mieli rutistaa ja sanoa, että olen pahoillani, ettei meistä koskaan tullut mitään.

Että vaikka uskon elämän tarkoitukseen ja kohtaloon, minusta tuntuu pahalta. Tuntuu, että olen satuttanut sinua. Tuntuu, että tein jotain väärin. Tuntuu, että vihaat minua nyt.

Vaikka loppupeleissä olen vain elänyt omaa elämääni ja hyväksynyt sen, mitä se on tuonut mukanaan.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Se on tuonut mukanaan sen, että minä olen muttunut. Sen, ettei kaikkien ihmisten – ei aina edes omien sukulaisten – kanssa vaan yksinkertaisesti tule toimeen. Ja se tarkoittaa, että pitkin elämää ihmisiä tulee ja ihmisiä menee.

Tärkeintä on, että on rakkaita ihmisiä lähellä koko matkan ajan – olivat ne sitten uudempia tuttavuuksia tai lapsuuden ystäviä ystäviä. Silti, aina silloin tällöin, tuntuu haikealta muistella ihmisiä, hetkiä ja suhteita, jotka ovat menneisyyttä.

Laura