RIKO RAJOJA JA HAASTA ITSEÄSI

18.6.2017

*Kaupallisessa yhteistyössä Celsiuksen kanssa

Jos pitäisi nimetä tämän kevään ja kesän juttu, olisi se ehdottomasti Celsius -virkistysjuomat. Alkukeväästä lähtien olen nimittäin kuluttanut näitä edellämainittuja lähes yhtä paljon, kuin kahviakin.

En tiedä mistä se lähti, mutta yhä useammin löysin itseni himoitsemasta jotakin raikasta ja virkistävää hektisten arkipuuhastelujen keskellä. Kuuman kahvin juominen ei niinkään houkuttanut – paitsi aamupuuron tai -smoothien kanssa – ja päädyin yhä useammin tarttumaan kaupassa Celsius tölkkiin. Kokeilin muutamia eri makuja, joista päärynä, vadelma ja sitruuna-lime muodostuivat lemppareikseni. Sitten siitä tuli tapa. Hain tölkin joka keskiviikko ennen espanjan tuntia, ja aina silloin, kun teki mieli jotakin makeaa. Välillä juoma toimi myös ”laturina” ennen treeniä ja se antoikin ihanan energiavirtauksen treeniä varten. Tällä hetkellä Celsius on minulle usein iltapäivän väsymyksen elvyttäjä tai piristäjä ennen aikaista aamutreeniä.

Celsius virkistysjuomat ovat siis vitamiinisoituja virkistysjuomia, jotka sisältävät luonnollisia ainesosia, kuten vitamiineja, vihreää teetä, guaranaa, inkivääriä ja kofeiinia.

On tavallaan hassua, että minä, joka ennen saatoin olla aika jyrkästikin vastaavanlaisia tuotteita vastaan, olen nyt näiden lähes suurkuluttaja. Kyse onkin ollut tietämättömyydestä liiasta ehdottomuudesta. Nyt, kun olen tutustunut tuotteisiin ja ottanut niistä selvää, sekä myöskin poistanut kaikenlaiset estot ja liian tiukan itsekurin, olen myöskin avoimempi kaikelle uudelle. Tässä tapauksessa, kyseessä on suht. luonnollinen tuote, joka sisältää tuttuja aineosia, joten miksei sitä voisi aina silloin tällöin (muutaman kerran viikossa) nauttia? Niimpä, omasta mielestäni ainakin voi, ihan hyvällä omalla tunnolla.

Celsiuksella on tällä hetkellä meneillään somekampanja #findyourchallenge, josta kerrotaan näin: ”Aktiivinen ihminen tekee eikä selittele. Häntä ajaa eteenpäin halu tehdä asiat paremmin – olla aikaansaava. Kaikki lähtee omasta tahdosta. Ei teknologiasta tai ulkopuolisista paineista. Aktiivisuus on elämänasenne, jota ruokitaan oikealla tankkauksella ja liikunnalla. Kuulutko joukkoon? Näytä se.

Kun julkaiset Celsius -teemaisen kesäkuvan Instagramissa tägäämällä #findyourchallenge ja @celsiussuomi, voit voittaa tuotepaketin ja olet mukana 1000€ matkalahjakortin arvonnassa.

Olen puhunut paljon blogissakin siitä, kuinka konkreettinen tekeminen ja omia unelmia kohti meneminen johtaa tuloksiin, ja se koskee ihan kaikkea. Oli kyseessä sitten treeni, pitkä opiskelu-ura tai uusi työ, aktiivinen ja määrätietoinen ihminen ottaa ohjat käsiin, menee kohti tavoitteitaan ja löytää itsensä vuosi vuodelta lähempää tavoitteitaan ja unelmiaan. Ja jokin päivä tekee niistä totta. Siksi halusin myöskin tarttua mukaan tähän kampanjaan, sillä se vie eteenpäin mahtavaa sanomaa siitä, kuinka meidän jokaisen tulisi muistaa tehdä valintoja ja ottaa askelia kohti mitä ikinä elämältämme haluammekaan. Oli haasteesi sitten työelämässä, urheilun parissa tai opiskelussa, uskalla olla rohkea.

Tästä inspiroituneena, suunnittelinkin tiukan TABATA -treenin, jonka tein muutama päivä sitten ulkona, Celsiuksen voimalla tietenkin;) Treeni oli erittäin kova, mutta samaan aikaan tosi kiva, ja haluan siitä syystä jakaa sen teillekin, jotta voitte kokeilla rajojanne ja löytää oman haasteenne!

HARD CORE TABATA

Toista jokainen liikepari omana ”kierroksenaan”. Tee liikettä A 20 sekuntia, pidä 10 sekunnin tauko ja siirry sitten liikkeeseen B. Tee liikettä B 20 sekuntia ja siirry sitten 10 sekunnin tauon jälkeen taas liikkeeseen A.

Toista yhteensä 8 kertaa, jolloin molempia liikkeitä tulee neljä sarjaa. Yhden liikeparin suorittaminen kestää siis yhteensä 4 minuuttia. Liikeparit tehdään läpi vain kerran. Pidä jokaisen 4 minuuttisen jälkeen 1-2 min tauko ja aloita sitten seuraava liikepari samalla tyylillä.

  1. a) Burpee + tangon/minkä tahansa matalan tason yli hyppy
    b) Sumokyykkypumppaus
  2. a) Pudotuskyykkyhyppy
    b) Linkkuveitsivatsat
  3. a) Punnerrus auki kiinni hypyillä
    b) Askelkyykkyhyppy
  4. a) Viivajuoksu (n.20m)
    b) Vino vuorikiipeilijä (polvi vastakkaiseen kyynärpäähän)

Itse treeni kestää yhteensä 16 minuuttia + palauttelutauot, mutta muista lämmitellä ennen sitä. Voit vaikkapa hölkätä ulkotreenipaikalle noin 10-15min tai lämmitellä salilla vaikkapa crosstrainerillä, kuntopyörällä tai juoksumatolla 10-15min. Tee treenin jälkeen loppuverryttelyksi 5-10min palauttelevaa hölkkää tai kävelyä.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Ootko sä jo maistanut Celsiuksia? Jos kyllä, niin mikä on sun lempimaku? Aiotko sä kokeilla treeniä?

Aktiivista ja reipasta uutta viikkoa<3

Laura

KESÄPÄIVÄN VENERETKI

14.6.2017

kuvat: Johanna Turpeinen & minä

Ihana loppuviikon aloitus Helsingin saaristossa veneellä ajellen ja merellistä lounasta nauttien. Kun muutama viikko sitten sain kutsun Elloksen lounaalle vetten päälle, odotin päivää superinnoissani. Enkä suotta!

Tuo muutama tuntinen leppoisaan tahtiin ajelevan veneen kyydissä lounastellen, kannella auringosta nauttien ja jäätelöä syöden tuli todellakin tarpeeseen kiireisen viikon keskelle. Ihana irtautuminen arjesta, joka välillä vaan on niin (vihaan sanoa näin, mutta) kiireistä. Onneksi töiden teon keskelle on kuitenkin mahdollista aina ujuttaa tällaisia pieniä omia hetkiä ystävien, auringon ja hyvän ruoan parissa.

Kiitos kovasti lounasseuralle, Marsaanan tytöille, Aava -veneen miehistölle, sekä Ellokselle tästä upeasta lounashetkestä merillä<3

-Laura

MITEN PÄÄDYIN TÄHÄN?

12.6.2017

En ole avannut blogialustaa, kuvanmuokkausohjelmia tai melkeimpä mitään koko bloggaamiseen liittyviä ohjelmia hetkeen. Samanaikaisesti en ole välillä edes muistanut, että minulla on blogi, kun taas toisaalta olen kovastikin halunnut kirjoittaa.

Viime viikko ja etenkin viikonloppu olivat täynnä ohjelmaa – töitä, ystäviä, Hämeenlinnan reissu, yhdet häät ja mainoskuvaukset(!!!), mikä tarkoitti myöskin sitä, että käytin kaiken vapaa-ajan, mitä menoistani yli jäi, rentoutumiseen ja akkujen lataamiseen uutta viikkoa varten. Vaikka oma-aika, mitä yleensä arjessani todella paljon painotan, on jäänytkin viimepäivinä vähemmälle kuin yleensä, on olo jotenkin todella onnellinen, energinen ja kiitollinen.

Siitä syystä halusin tänään kirjoittaa siitä, miten olen päätynyt elämään omannäköistä elämää ja omaa niin sanottua ”unelma-arkea”.

Kaikki alkoi siitä, kun lukion jälkeen aloin syvemmin pohtimaan sitä, mikä minua kiinnostaa ja mitä voisin oikeasti kuvitella tekeväni tulevaisuudessa. Olin vaihtovuoteni jälkeen (2012) alkanut kiinnostumaan yhä enemmän liikunnasta ja ravitsemuksesta, ja näin itseni tekemässä jotakin niihin liittyvää, sillä halusin sekä itse oppia niistä lisää, että pystyä jakamaan tietämystäni myös eteenpäin.

Se taisi olla ihan tavallinen arki-ilta, kun istuin kotisohvalla ja päätin, että aion ilmoittautua personal trainer -koulutukseen. Lueskelin erilaisista vaihtoehdoista ja yksi nousi ylitse muiden: Trainer4You -koulutukset. Aika äkkiä olin jo puhelimessa vaarini kanssa, sillä tiesin, että häneltä voisin saada apua koulutuksen rahoittamiseen, sillä hän on aina ollut minulle iso tuki- ja kannustushenkilö aina lapsesta saakka. Pitkän puhelun jälkeen ilmoittauduin samalta istumalta koulutukseen, joka alkoikin jo alle kuukauden päästä siitä päivästä.

Se oli ensiaskel kohti tätä arkea ja elämää, mitä nyt elän. Arkea, jota rakastan ja elämää, josta nautin ihan joka päivä.

Tällä hetkellä teen samanaikaisesti kahta työtä: hyvinvointivalmentajan töitä Fuellilla (ohjaan liikuntaa pääasiassa pienryhmille ja teen niiden lisäksi satunnaisia valmennuksia yksityishenkilöille) sekä sosiaalisen median sisällöntuotantoa Tikikselle. Näiden lisäksi minulla on omat sosiaalisen median kanavani, joita päivitän, sekä tradenomi-opintojen viimeinen puristus (lue: muutama verkkokurssi ja opinnäytetyö) jäljellä. Suurimman osan päivistäni tällä hetkellä vievät nuo kaksi työtäni: Fuell ja Tikis ja kaikki muu aikani menee aikalailla ystävien kanssa, blogin parissa tai treenatessa.

Arki on hektistä ja välillä vähän liiankin (johtuen lähinnä hiukan ristiin menevistä aikatauluista kahden työn, koulun ja omien harrastusten välillä), mutta useimmiten kuitenkin nautin siitä, että on paljon tekemistä.

Sain nykyisen työni hyvinvointivalmentajana erään tutun kautta. Olimme samassa pt-koulutusryhmässä ja noin puoli vuotta koulutuksen alkamisen jälkeen hän laittoi minulle viestiä Facebookissa, että on perustamassa yritystä ja haluaisi mahdollisesti tarjota minulle töitä hyvinvointialalta. Tapasimme ja keskustelimme elämäntilanteestani ja aika äkkiä päädyimmekin jo siihen, että lopetan senhetkisen työni leipomomyymälässä ja siirryn opiskeluiden ohella tekemään hyvinvointivalmentajan töitä heidän yritykseensä. Tämä tapahtui vuoden 2015 joulukuussa ja siitä lähtien olen tehnyt vain sellaisia töitä, joista nautin 100%.

Haluaisin sanoa, että minulla on ollut tuuria, mutta loppupeleissä uskon kohtaloon ja tarkoitukseen. Se, että olen jo näin nuorena tehnyt 1,5 vuoden verran töitä hyvinvointivalmentajana/personal trainerinä, on jopa minun itseni välillä vaikeaa uskoa, sillä usein vastaavanlaisiin tehtäviin tulee olla monen vuoden kokemus tai vähintään liikunta-alan ammattitutkinto.

Uskon kuitenkin siihen, että omalla kohdallani kokemuksen hankkiminen ja konkreettinen työn tekeminen on ollut tärkeämpää, kuin koulunpenkillä istuminen. Olen oppinut ja kehittynyt reilun vuoden sisällä asiakkaita valmentaessani todella paljon niin liikunta-alan töistä, kuin hyvinvoinnista yleensä. Ja se, miksi tämän työn saaminen ei ollut mielestäni tuuria, vaikka se siltä saattaakin kuulostaa, on täysin sen ansiota, että olen uskaltanut olla oma itseni alusta lähtien. Ja se lopulta poiki tähän työtarjoukseen ja mahdollisuuteen lähteä tekemään ”oman alan” töitä heti pt-koulusta valmistuttuani.

En sano, että oma esimerkkini olisi mikään yleinen reitti omaa unelma-arkea kohti, mutta sen avulla haluan havainnollistaa, että kaikki on mahdollista. Jos en olisi koskaan päätynyt nykyiseen työhöni, olisin ehkä jo silloin perustanut oman toiminimen ja alkanut valmentamaan, tai ehkä alkanut ohjaamaan ryhmäliikuntaa. Olisin jokatapauksessa tehnyt työtä, joka innostaa, motivoi ja inspiroi, sillä se oli alunperinkin syynä sille, miksi päätin ilmoittautua pt-kurssille.

Olen pienestä lähtien unelmoinut paljon ja uskonut (välillä ehkä liiankin optimistisesti) siihen, että voin olla mitä tahansa. Pikkutyttönä visioin itseni Broadwayn lavoille esiintymään ja tällä hetkellä visioin itseni inspiroimaan ihmisiä voimaan paremmin, käyttämällä sosiaalista mediaa apunani.

Ja vaikka teenkin jo paljon asioita, joista joskus osasin vain unelmoida, se ”oma juttu” ei ole minullakaan vielä ihan täysin selkiytynyt. Eikä sen tarvitsekaan olla. Niin kauan, kun minusta tuntuu, että menen elämässäni edes jollakin tapaa eteenpäin tekemällä sellaisia asioita, joista tykkään, en voi olla menossa väärään suuntaan.

Esimerkiksi kirjoittamalla tätä blogia, tekemällä YouTube -videoita, valmentamalla ihmisiä liikuntaan ja ravintoon liittyen, jakamalla (toivottavasti) inspiroivia kuvia niin Instagramiin kuin tänne blogiinkin ja oppimalla jatkuvasti lisää läheisiltäni ja niiltä, ketkä inspiroivat minua, tulen onnelliseksi. Ja kun tulen mm. näitä asioita tekemällä onnelliseksi, haluan tehdä niitä niin paljon, kuin mahdollista. Haluan tehdä niitä työkseni. Ja siksi olen pikkuhiljaa rakentanut valmentamisesta ja sosiaalisen median tekemisestä itselleni työn.

En ole rikas, enkä tienaa paljoakaan menojani enempää, mutta tulen toimeen ja olen onnellinen. Rakastan tehdä sitä, mitä teen ja tiedän, että jokin päivä luon vielä jotain täysin omaa ja isompaa.

En osaa antaa vinkkejä siihen, miten elämästä voi tehdä mieluisampaa ja mukavampaa, sillä se on jokaisella meistä henkilökohtaista. Mutta haluan jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia siihen liittyen, sillä uskon, että niitä lukemalla joku teistäkin, voi oikeasti inspiroitua.

kuvat: Nanna Talvitie

Vaikka toistan tätä teksteissäni paljon, sanon sen vielä uudestaan (olkoon tämä nyt sitten se vinkki, vaikka en sellaisia niin tykkääkään antaa): usko itseesi ja uskalla olla rohkea, sillä mikään muu ei seiso tielläsi, kuin sinä itse.

Omalla ajattelulla ja asenteella voi tehdä muutoksia, ja vieläpä aika suuria sellaisia. Siksi on tärkeää ennemminkin kääntyä sisäänpäin ja hakea sieltä vastauksia siihen, miksi jotkut asiat tuntuvat vaikeilta tai pelottavilta, kuin purkaa omaa epävarmuutta tai pelkoa muihin kadehtimalla. Kun oma asenne on kohdallaan, on helpompi keskittyä omiin tavoitteisiin ja unelmiin, ja uskaltaa ottaa askelia niitä kohti.

-Laura

 

MUN PÄIVÄ

1.6.2017

Olen viettänyt tänään Helsinki -päivää. Nauttinut aamupalasta kattojen yllä, istunut kahviloissa, käynyt aivan ihanassa uudessa joogastudiossa, syönyt lounasta ulkona, nähnyt ystäviä, valokuvannut, meditoinut ja käynyt muutamassa tapahtumassa. Jollakin tapaa on sellainen olo, että olisin turistina omassa kotikaupungissani.

Välillä on ihana viettää tällaisia päiviä. Olla kaukana siitä tutusta kotiympäristöstä, jossa viettää paljon aikaa, ja käydä sellaisissa paikoissa, joihin tulee harvoin asteltua sisään. Välillä on myös ihanaa olla yksin liikenteessä, päättää itse jokaikinen aikataulu tai nimenomaan elää ilman niitä, ja mennä sinne, minne sydän milläkin hetkellä sanoo haluavansa.

En tiedä johtuuko tämä rauhoittunut olo äskeisestä meditaatiohetkestä vai tällä hetkellä nautiskelemastani mango-meloonin makuisesta vihreästä teestä, mutta tuntuu todella hyvältä olla tässä, hiljaisessa ja lähes tyhjässä kahvilassa kirjoittamassa juuri nyt. En laittanut kuulokkeita päähän, niinkuin yleensä teen, ja suljin myöskin puhelimen, jotta voisin vain olla. Sulkea kaikki katujen äänet ympäriltäni ja olla huomioimatta ikkunan ohi käveleviä ihmisiä.

Itkettää. En tiedä miksi, mutta itkettää. Äsken ystävä soitti ja puhui jostakin aivan tavallisesta asiasta, ja minulla nousi kyyneleet silmiin. En jaksanut kunnolla edes vastata hänen kysymyksiinsä tai kommentoida keskustelua, kun istuin vain, tuijotin tietokoneen näyttöä ja kyynelehdin. Se teki hyvää, ja tiesin, ettei ystävääni haitannut hiljaisuuteni.

Ehkä itku kumpusi meditaatiohetken aikana nousseista tuntemuksista, tai ehkä sen vain piti päästä ulos, ilman mitään syytä. Eikä ole edes väliä, mistä itku kumpusi, sillä poskille valuneet kyyneleet auttoivat ja rentouttivat oloani. Itkeminen on yksi parhaista tavoista päästää irti. Puhaltaa voimakkaasti keuhkot tyhjäksi, antaa kyynelten valua ja hengittää sitten uutta, raikasta ilmaa sisään.

Tämä Helsinki -päivä on tehnyt minulle hyvää. Todella hyvää.

Lupaan itselleni, että vietän jatkossa tällaisia päiviä enemmän. Päiviä, jolloin voin hengittää rauhassa, itkeä ilman syytä ja mennä niin monta kertaa päivän aikana kahvilaan istuskelemaan, kun mieli tekee.

Itselleen ei voi koskaan antaa liikaa aikaa. Aina voi ottaa aikaa hengittämiselle, rauhoittumiselle ja vain olemiselle. Ja siitä tämä päivä on minua taas muistuttanut.

-Laura

MATCHA-VALKOSUKLAA KONVEHDIT

27.5.2017

Innostuin muutama päivä sitten tekemään pitkästä aikaa raakasuklaata, yhtä lempiherkkuani. Ennen minulla oli aika useinkin tapana tehdä itse suklaata, mutta viimeaikoina se on jäänyt vähemmälle ja olen aina ostanut kaupasta vain valmiita raakasuklaapatukoita tai -levyjä.

Sain edellisessä postauksessa mainitsemastani Urtekramin yllätyspaketista matcha -jauhetta, jonka innoittamana päätin kokeilla tehdä matcha-valkosuklaata, josta olin aikaisemmin nähnyt reseptejä blogeissa. Matcha on minulle vielä aika vieras raaka-aine, sillä olen vain muutaman kerran maistanut sitä, enkä ole niinkään innostunut sen mausta, vaikka vihreästä teestä yleisesti tykkäänkin.

Matcha on siis vihreätee -jauhetta, jossa on aika vahva yrttinen aromi ja pelkälleen se saattaa maistua monien mielestä liian karvaalta. Ainakin itse muistan ensimmäisen kerran matchaa maistaessani puistelleeni päätä ja nyrpistelleeni nenää. Mutta kun matchan kaveriksi sekoittaa jotakin makeaa ja pehmeää, kuten hunajaa, kaakaovoita ja kookosmannaa, muuttuu sen maku paljon miellyttävämmäksi.

Niin kävi näidenkin suklaakonvehtien kanssa, nimittäin niistä tuli omaksi yllätyksekseni todella maukkaita! Siksi haluankin nyt viikonlopun kunniaksi jakaa näiden raikkaiden ja herkullisten matcha-valkosuklaakonvehtien reseptin.

Matcha-valkosuklaa konvehdit

2,5dl sulaa kaakaovoita (mittasin kattilaan 2dl Foodinin kaakaovoirouhetta)
3rkl kookosmannaa
3rkl hunajaa, agavesiirappia tai esim. koivusokeria
1tl vanilijajauhetta
1tl matchajauhetta (Urtekram)
1tl kardemummaa
1tl suolaa

Sulata kaakaovoi, kookosmanna ja hunaja vesihauteessa. Lisää sekaan mausteet ja matchajauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada muotteihin tai tasaiselle lautaselle, vuoalle tai astialle ja laita pakkaseen jähmettymään vähintään 20-30 minuutiksi. Nauti!

Mukavaa lauantaipäivää<3

Laura

TEE SITÄ, MITÄ RAKASTAT

25.5.2017

Tiedättekö sen ensimmäisten kesäaamujen tunnun? Kun haistat ilmassa vihreyden, tunnet iholla lämmön ja kuljet ulkona paljain säärin. Katselet, kuinka lapsia kulkee kouluun reppu selässä ja muistat ne oman lapsuutesi viimeiset koulupäivät, kun perhosia oli vatsassa, koska ihan kohta oli kesäloma.

Edelleen tunnen tuon saman jännityksen, vaikka koulussa en enää samalla tavalla käykään. Kun kesä tuoksuu ilmassa ja käsillä ovat ne ensimmäiset lämpimät päivät, jolloin voi huoletta laittaa jalkaan shortsit ja lähteä ulos ilman takkia, kroppassani kihelmöi. Olen yhtäkkiä onnellisempi.

Sellaiselta tuntuu nyt. Vaikka viime viikot ovatkin olleet täyttä hulabaloota, olen kaiken sen pienen väsymyksen ja kiireen keskellä kuitenkin onnellinen. Tunnen olevani elossa. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä paljon kivoja juttuja arjessani, vaikka ne joskus tarkoittaisivatkin kaksitoistatuntisia päiviä.

Sain muutama päivä sitten viestin, jossa kerrottiin, että minulle on saapunut yllätyspaketti. Eilen hain tuon paketin ja se oli Urtekramilta. Paketin ajatuksena oli kiittää minua tuotteiden aktiivisesta käytöstä ja ylipäätään siitä, mitä teen.

Vaikka oli mukava saada tuoteuutuuksia kokeiluun, ei itse materia ollut paketin saamisessa se juttu, vaan nimenomaan ajatus lahjan takana. Melkein kyyneleet nousivat silmiin, kun avasin ratikassa pakettikortin, jossa minua kiitettiin siitä, mitä olen tehnyt.

Joskus tuollainen pieni asia voi olla maailman suurin. Kotiin saavuttuani laitoin paketin mukana tulleen upean kukkakimpun maljakkoon ikkunalaudalle ja ihastelin sitä ainakin varttitunnin verran. Se sai minut hetkeksi pysähtymään.

Tuntuu hyvältä saada kiitosta siitä, mitä oman blogin, videoiden ja sosiaalisen median välityksellä tekee. Vaikka tiedän, että ruudun toisella puolella on paljon samanhenkisiä ja ihania ihmisiä, jotka ehkä saavat sisällöstäni omaan elämäänsä jotain, sitä aika usein kuitenkin tuntee olevansa yksin sen kanssa, mitä puhuu tai kirjoittaa. Siksi kaikki kommentit, viestit ja tällaiset pienet merkit siitä, että joku on ajatellut sinua, tuntuvat tosi hyviltä. Etenkin juuri omanlaiseni arjen keskellä, missä teen paljon asioita yksin.

On jotenkin niin uskomatonta, että muutama vuosi sitten tähän aikaan tein vielä työtä, joka oli pelkästään työtä, eikä se antanut minulle mitään. Nyt istun tässä, kotona ruokapöydän ääressä, sellaisen arjen keskellä, josta joskus osasin vain unelmoida.

Joten pyydän, että uskot, kun sanon: kaikki on mahdollista. Elä sellaista elämää, josta nautit ja tee sitä, mitä rakastat. Vähät välittämättä, mitä muut siitä ajattelevat.

Kaunista päivää<3

Laura

ENERGISOIVA AAMU

18.5.2017

Ikkunasta näkyy harmaa maisema, vettä tippuu ikkunalaudoilta ja kadut ovat märkiä. Silti lämpömittari näyttää reilut +10 astetta, vaikka olisin voinut vannoa, että ulkona on paljon kylmempi. Ainiin, nythän on toukokuu, kyllähän siellä täytyykin olla edes vähän lämmintä. En anna kuitenkaan sään masentaa fiilistäni, sillä tänään(kin) on tulossa mahtava päivä täynnä kivaa pientä ohjelmaa.

Sama hyvä fiilis minulla oli myös toissapäivänä, kun lähdin aamuvarhain suuntaamaan kohti Crossfit Basementia. Siellä meitä nimittäin odotti (jo kolmannet!) Peak Performancen yhteistreenit, jotka Sara oli järkännyt.

Käytiin läpi kyykkytekniikkaa, tehtiin muutamia lonkkien avauksia, kyykättiin parin kanssa levytangoilla, tehtiin Bring Sally Up -kyykkyhaaste ja lopuksi vielä 12 minuutin crossfit -tyylinen lopputreeni. Noin tunnin treeni oli juuri sopivan haastava, muttei liian rankka.

Päivän treeni näytti tältä:

Alkuun kyykkytekniikkaa ja muutamia kehonpainokyykkyjä

Lonkanavauksia boksilla (kuvassa) + lisää kehonpainokyykkyjä

Kyykkysarjat kaverin kanssa levytangolla 4 x 6

Bring Sally Up kyykkyhaaste

12min lopputreeni:

crossfit vatsat
boksille nousut
burpee

Treenin jälkeen saatiin vielä nauttia ihanasta Rootsin aamupalasta, kylmä- ja porealtaasta, saunasta sekä hieronnasta (!!!). Voisin mielelläni aloittaa vaikka jokaisen aamun näin – etenkin tuo muutama 30 sekunttinen, mikä me Liisan kanssa vietettiin kylmäaltaassa, oli jotain niin siistiä, että sen voisi ottaa ihan tavaksikin.

Tuo tiistaiaamun crossfit treeni herätti minussa taas sen kovan kaipuun lajin pariin. Harrastin Crossfitiä nimittäin muutama vuosi takaperin noin vuoden verran, kunnes ranteeni murtui ja lajin harrastus jäi. Harmittaa edelleen, etten silloin heti parannuttuani palannut takaisin, koska olin kehittynyt sen vuoden aikana paljon, ja oppinut rakastamaan tuota lajia. En kuitenkaan ole halunnut luopua tämänhetkisestä salijäsenyydestäni, ja sen takia ei ole ollut varaa pitää yllä sekä kuntosalijäsenyyttä, että crossfitin jäsenmaksuja.

Nyt olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa kallistumaan taas sen puoleen, että palaisin lajin pariin. Viime viikkoina on tullut pohdittua paljon omaa treenaamista ja kaipaisin siihen kovasti jotakin lisähaastetta – tavoitteellisuutta, uusia juttuja opeteltavaksi ja ehkäpä jonkun oman lajin (lue: crossfitin), jossa voisin alkaa kehittämään itseäni fyysisesti vieläkin taitavammaksi ja vahvemmaksi.

kuvat: Svante Gullichsen

Juttelinkin tuolla Basementilla ollessamme mestan omistajan kanssa ja luulen, että saatan palata Crossfitin pariin jo pian, mikäli se vain taloudellisesti on mahdollista. Saa nähdä, mitä käy.

Iso kiitos SarallePeak Performancelle & Crossfit Basementille sekä mahtavalle treeniseuralle vielä ihanasta aamun treeni- ja rentoutumishetkestä<3

-Laura

KUN LAITOIN JALKAANI CROCSIT

16.5.2017

…ja leikin hetken muotibloggaajaa. No ei vaiskaan, vaikka täytyy myöntää, että nämä lienevät yhtiä blogini ainoita asukuvia.

Useimmiten tunnen kameran edessä oloni suht. itsevarmaksi ja tykkään olla kuvattavana. Rakastan fiiliskuvia ja spontaaneita tilannekuvia – kuvia, joista välittyy tunne ja ne kertovat jonkinlaisen tarinan. Ehkäpä siitä syystä asukuvaus (lue: coolina kameran edessä tönöttäminen) on minulle, noh, tönöttämistä.

Haluaisin osata olla itsevarma asuja kuvatessa, mutta tuntuu, etten vain osaa.Kun pitäisi esitellä päällä olevia vaatteita imartelevasti, tunnen yhtäkkiä oloni todella epävarmaksi. Silloin se itsevarmuus ja fiilispohjainen kameran edessä oleminen unohtuu ja tuntuu, että näytän typerältä jokaikisestä kuvakulmasta katsottuna. Sitten homma menee poseeraamiseksi.

Kädet roikkuvat joko lötkösti sivuilla tai sitten ne ovat kiusallisesti jossakin tekemässä jotakin, pitkät jalkani ovat joko tiellä tai vain hassun näköiset ja ilmeillä on vaikea saada tunnelmaa kuviin. Ensimmäisen maailman ongelmia, tiedän. Mutta sen takia minusta ei koskaan tullut, eikä koskaan varmasti tulekaan, muotibloggaajaa. Ja ihan hyvä niin.

Syy, miksi nyt kuitenkin julkaisen nämä kuvat, on puhtaasti se, että tykkään niistä. Ensimmäistä kertaa minulla oli hyvä olo kameran edessä, vaikka tarkoituksena olikin vain kuvata asua. Kiitos siitä kuuluu isosti myöskin Jerelle, sillä hänen kanssaan oli jotenkin tosi helppo kuvata, kun tyyppi kannusti kameran takaa ja ehdotteli, mitä voisin sen edessä tehdä.

Näissä kuvissa on mielestäni kuitenkin sitä tunnelmaa, mitä yleensäkin haluan kuvissani olevan. Näissä en tönötä kiusallisesti, vaan kuvat ovat aikalailla spontaaneista tilanteista, kun liikuin kameran edessä. Ulkona oli myöskin ihana keväinen ilma ja sopiva tuulenvire, mikä toi kuviin kivaa fiilistä.

farkut: Pull&Bear kauluspaita: Zara takki: H&M kengät: Crocs (saatu) aurinkolasit: Thaimaasta 

Laitoin tuona päivänä myöskin jalkaani ensimmäistä kertaa Crocsit. Kengät, joita olen viimeiseen asti vastustanut, mutta jotka osoittautuvat yllättävän mukaviksi ja kivoiksi (!!!).

Ja vaikka en muotitietäjä olekaan, mielestäni tämä revittyjen farkkujen, kauluspaidan, pitkän takin ja junttikenkien kombo toimi yllättävänkin hyvin yhdessä ja voisin helposti kuvitella kulkevani kaupungilla näissä varustuksissa jatkossakin.

Joten eihän sitä tiedä, jos vaikka innostunkin kuvaamaan asuja useammin tänne blogiinkin…

kuvat: Jere Viinikainen editointi: minä

Tällä viikolla ulkona alkaa vihdoin näyttämään yhä enemmän ja enemmän keväältä ja siellä pääsee pikkuhiljaa liikkumaan yhä kesäisemmissä kuteissa! Eilen aamulla oli ihana astua ulos ilman huivia ja hanskoja. Kyllä ne päivät tästä todellakin pikkuhiljaa paranevat. Meikäläisen saattaa siis hyvinkin bongata pian kaduilta Crocsit jalassa! 😀

Ihanaa viikon alkua!

Laura

MENNEISYYDEN ARPIA

13.5.2017

Puhuit mulle toisista tytöistä, sait mut tuntemaan kateutta

Vaikka siitä on jo vuosia, en ehkä koskaan unohda

Niistä sanoista tuli mulle haavoja, kipeitä ja ikuisia

Heikkoja kohtia, jotka muistuttaa siitä tunteesta

Oot riittämätön. Et ikinä tarpeeksi.

Vaikka en haluaisi uskoa, ne ajatukset viiltää arpia

Ja vaikka kuinka yritän, on niitä melkein mahdoton paikata.

Siksi edelleen joskus tuntuu pahalta, enkä löydä niille tunteille sanoja.

kuvat: Jemina Virkkula

Vaikka syvällä sisälläni tiedän, ettei tarvitsisi huolehtia,

On menneisyyden haavoja joskus mahdoton ikuisesti paikata.

Laura

MIELUMMIN KOKEMUKSIA, KUIN MATERIAA

12.5.2017

Nyt kun äitienpäivä lähestyy, pysähdyin – hieman matti myöhäisenä, tosin – miettimään mitä kivaa voisin äidille tänä vuonna keksiä. Lahjojen osto käyttäytymiseni on muuttunut paljon viimeaikoina, ja olen siitä syystä nykyään huono ostamaan mitään konkreettisia lahjoja. Välillä ehkä, jos ystävä toivoo tietynlaista mukia tai korua syntymäpäivälahjaksi, olen saattanut sellaisen hankkia, mutta noin muuten materian ostaminen ja antaminen ei tunnu niin hyvältä. Siinä missä ennen rakastin ostaa kaikkea pientä söpöä krääsää, kartan nykyään moista ”turhaa kuluttamista” mahdollisimman paljon. Välillä jopa ahdistaa se, että ”pitäisi” ostaa jollekin jotakin – varsinkin jos tietää, ettei lahjansaaja kaipaa yhtään lisää roinaa nurkkiinsa pyörimään.

Haluan järkätä äidille jotain spessua, joka ei ole pelkkää materiaa. Kaunis kortti, raakasuklaa ja kukka ovat toki hyvä lisä itse lahjalle, jotta on jotakin konkreettisesti käteen annettavaa, mutta itse lahjan täytyisi olla jokin mukava kokemus tai elämys yhdessä.

Toissa vuonna järkkäsin äidille ja pikkuveljelle brunssin, viime vuonna olin äitienpäivän aikaan Espanjassa, joten tänä vuonna on aika tehdä jotakin vähän erilaista ja uutta. Aion antaa äidille lahjaksi elämyksen. Siltä varalta, että äitini näkee tämän postauksen, en vielä paljasta mitä se on, mutta jotakin ihanaa hemmottelua, rentoutumista ja yhdessä oloa on luvassa.

Innostuin selailemaan Elämyslahjojen sivuja vähän pidemmän kaavan mukaan (juurikin tuota oman äidin lahjaa etsiskellessä) ja keksin kerätä sieltä muutaman hyvän lahjavaihtoehdon äidille:

Rentouttava vartalohoito
Sisältää mangokuorinnan, rentouttavan vartalonaamion sekä kokovartalohieronnan.

Nautiskelijan paketti
Pakettiin sisältyy lähes 20 hemmotteluelämystä, joista lahjansaaja saa valita mieleisensä. Elämykset sijoittuvat ympäri Suomea eri paikkoihin, joten valinnanvara löytyy!

Raakasuklaa työnpaja 2:lle
Kahden tunnin työpaja, jossa opetellaan tekemään raakasuklaata ja kuullaan mm. miksi raakasuklaata kannattaa syödä! Työpajassa pääsee itse tekemään suklaata alusta loppuun ja mikä parasta, kaiken saa myöskin syödä!

Rentoutuskellunta
Tästä olen kuullut niin paljon hyvää viime aikoina! Kuulemma super rentouttava ja puhdistava kokemus, mitä nyt muutama tuttu on kertonut kokemuksiaan.

Elämyslahjojen sivuilla rentoutuskellunnasta kerrotaan näin:

”Lahja sisältää yhden kelluntasession Float Kalliossa. Aikaa kelluntahuoneessa on 90 minuuttia, mutta aikaa on hyvä varata muutama tunti, jotta voi nauttia kellunnan jälkeisestä hehkusta Float Kallion loungessa, jossa on tarjolla Kaffa Roasteryn kahvia ja Nord-T:n teetä, virvoketta ja pientä naposteltavaa. Rentoutuskellunta sopii kaikille, sillä jokainen tarvitsee joskus häiriöttömän levon ja rauhan.”

Hemmottelupaketti päästä varpaisiin EKO
Sisältää kasvojen, jalkojen ja käsien hoidot, sekä yksilölliset koti-ihonhoito suositukset. Kasvoille tehdään ihoanalyysi, kuorinta, naamio sekä pää- ja kasvohieronta. Jaloille virkistävä jalkahoito (kylpy, kuorinta, raspaus, kynsinauhojen hoito sekä hieronta) ja käsille kynsien ja kynsinauhoje hoito, käsivoide ja kiillotus tai läpinäkyvä lakkaus.

Siinäpä muutama kiva vaihtoehto äitienpäivälahjalle! On niin paljon kivempaa ja arvokkaampaa käyttää rahat johonkin elämykseen tai yhteiseen kivaan kokemukseen, kuin ”turhiin” pikkukrääsiin tai vaikkapa koruihin.

Jos oma lahja vielä uupuu, Elämyslahjojen sivuilta saat ostamisen jälkeen lahjan välittömästi omaan sähköpostiisi, joten jos säkin oot yhtä myöhään liikkeellä, kuin mäkin, kerkeät vielä hankkimaan äitienpäivälahjan ennen juhlapäivää.

Onko teillä jakaa hyviä lahjaideoita äideille tai miten te ajattelitte muistaa äitiä sunnuntaina? Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotakin apua!:)

Kivaa perjantaita!

Laura