IHAN VAAN KUULUMISIA

11.9.2017

Aloittelen täällä uutta viikkoa kotitoimistossa verkkarit päällä, kolmas kuppi kahvia kädessäni. Selailen viime viikkojen aikana otettuja kuvia ja ajattelin niiden innoittamana kirjoittaa ihan vaan kuulumisia.

UntitledArki on nyt rullaillut flunssan jälkeen noin viikon verran ja fiilis on hyvä. Jotenkin työnteko, sosiaaliset tapahtumat ja tilanteet sekä ylipäätään pieni kiire on helpompi kestää nyt, kun sai kipeänä ihan kunnolla levätä ja nukkua monta päivä putkeen.

En ole saanut tänään muutamia koneella naputeltuja työtehtäviä ja kodin imuroimista lukuunottamatta ihan hirveästi aikaiseksi, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Joskus työtehtäviä ja vastaamattomia sähköposteja on ihan liikaa ja joskus juuri sopivasti. Ja tänään on onneksi juurikin se ”sopiva” päivä.

Kiireettömiä ja aikatauluttomia päiviä on nyt syksyllä muutenkin harvemmassa, kun koulu ja työt rullaavat samaan aikaan menemään. Joten sitten kun tyhjempi päivä osuu kohdalle, voi hyvällä omatunnolla viettää päivän ihan vaan kotona. Otan siis tästä kaiken irti.

21457501_10155172126113318_7958293583659562445_o
kuva: Laura Karppanen

Viikonloppuna juoksin Midnight Runin, jota varten Adidas Runners -juoksuryhmä (jossa olen ollut keväästä asti mukana), järjesti pienet pippalot ennen ja jälkeen juoksun. Midnight Run oli yksi meidän juoksuryhmän tavoitteista tällä ”kaudella” ja monet juoksijat tekivät ihan huikeita aikoja tuolla 10km matkalla!

Mulla oli lauantaina tosi laiska ja väsynyt fiilis, minkä takia mietin ihan viimeiseen asti, että menenkö edes koko tapahtumaan. Olin kerran aikaisemmin juossut Midnight Runin, jolloin tein itseasiassa oman henkilökohtaisen ennätykseni tuolla 10km matkalla. Lähinnä siksi tuo lauantai mietitytti. Aloin automaattisesti vertaamaan parin vuoden takaiseen suoritukseeni ja sitä huikeaa aikaa ajatellessa tuntui, ettei ole kiva mennä juoksemaan, koska ”tulen tekemään niin paljon huonomman ajan tällä kertaa”. No, viime hetkellä tsemppasin, tankkasin oikein olan takaa hiilaria ja painelin Adidaksen etkoille nostattamaan kisafiilistä ja valmistautumaan juoksuun.

Onneksi menin, sillä juoksin paremmin, kuin olisin tänä kesänä juostujen kilometrien perusteella voinut ikinä olettaa. Aikani jäi vain kaksi minuuttia kahden vuoden takaisesta ennätyksestäni ja juoksu rullasi ihan älyttömän hyvin! Tapahtuma oli tälläkin kertaa taas tosi kivasti järjestetty, eikä kannustusjoukkojakaan puuttunut matkan varrelta.

Kiitos siis vielä Adidas Runners kivoista etkoista ja jatkoista sekä osallistumismahdollisuudesta juoksuun:)

mona salminen photo rohnish yoga-1575
kuva: Mona Salminen

Syksy on tuonut mukanaan myös paljon kivoja tapahtumia – aika mindfulness- ja joogapainotteisia sellaisia. Muun muassa Röhnisch lanseerasi uuden joogavaatemalliston pari viikkoa sitten, jonka vaatteita päästiin testailemaan Musiikkitalon upeassa miljöössä Vinyasa Flow:n tahdissa joogaten.

Samalla viikolla kävin myös luontoretkellä Lidl:n ja Marsaanan kanssa Nuuksiossa halailemassa puita (kyllä, konkreettisesti halailtiin puita) ja meditoimassa metsässä, Lidl:n uusiin erävaatteisiin pukeutuneena.

Untitled
Ja niinkuin oon aiemminkin blogissa maininnut, tämä syksy on omistettu myös kouluhommille. Ollaan nyt ryhdytty tuumasta toimeen meidän opinnäytetyön kanssa ja eilen saatiin itse suunnitelma, tarkka aihe ja alustavat aikataulut raportoitua. Huh, kyllä tämäkin projekti taitaa tästä ihan oikeasti nyt lähteä kunnolla käyntiin. Luojan kiitos.

mona salminen photo rohnish yoga-1561
kuva: Mona Salminen

Tänne suuntaan kuuluu siis oikein hyvää. Tavallista, mutta hyvää. Edelleen nään jollain tapaa kaikista eniten kauneutta näissä päivissä, kun ollaan poikaystävän kanssa molemmat kotona tekemässä töitä, keitetään yhdessä päiväkahvit, kokataan lounasta, käydään ehkä harrastuksissa ja illalla istutaan vierekkäin sohvalla.

Tänään siis lorvailen ihan kunnolla. Alkuillasta mulla on joka maanantaiseen tapaan jooga, jonka jälkeen ajattelin nautiskella kauniista syysilmasta ja kävellä kotiin, laittaa ruokaa, katsoa uusimman Vain Elämää -jakson ja hörppiä teetä. Ehkä voisin jopa leipoa ensimmäistä kertaa tänä syksynä vanhaa kunnon omena-kaurapaistosta. Tai ehkä marjapiirakkaa. Oi oi, kuulostaa jopa liian hyvältä.

IMG_8834
kuva: Katarina Kirvesmäki

Toivottavasti teidän viikko on lähtenyt kivasti käyntiin. Ja tällä en tarkoita sitä, että mahdollisimman paljon pitäisi saada aikaan, vaan sitä, että just sulla olisi nyt hyvä fiilis. Parhaat (maanantai)päivät ovat nimittäin mun mielestä juurikin näitä rentoja, aikatauluttomia päiviä, jolloin voi aina välistä makoilla sohvalla ja katsella Netflixiä, jos siltä tuntuu ja sitten taas jatkaa hommia.

Ihanaa maanantaita,

Laura

MAAILMAN PARAS PIZZAPOHJA

7.9.2017

Enempää tätä pizzapohjan ohjetta alustamatta sanon tästä vain sen, että kun ensimmäisen kerran tein tämän kyseisen reseptin mukaan pizzaa, tein sitä samalla viikolla viisi kertaa uudestaan. Kyllä. Luit oikein.

IMG_2122Etenkin poikaystäväni tykästyi reseptiin kovasti ja pyysikin lähes joka päivä tuolla viikolla, voisinko tehdä meille taas pizzaa ruuaksi. Ja minähän suostuin. Lähinnä koska resepti on niin helppo ja nopea, eikä edes kipeänä ollessani aiheuttanut ekstravaivaa.

Niimpä tästä reseptistä on muodostunut henkilökohtainen lempparini ja bravuurini.

Söimme siis saikkuviikkoni aikana pizzaa lähes joka ilta. Tarjosimme sitä muutamaan otteeseen myös kylässä käyneille ystäville, jotka totesivat maun erinomaiseksi. Täytteet vaihtelivat jonkin verran kerrasta toiseen, mutta itse pohjan resepti pysyi joka kerta samana. Ja mitäpä sitä hyvää enää muuttamaan.

Joten, olkaa hyvät, tässä meikäläisen luotto pizzapohjaresepti! Resepti on gluteeniton ja sen voi myös valmistaa ilman hiivaa, mikäli haluaa.

pizzaGluteeniton pizzapohja
(1 pellillinen)

2,5dl kädenlämpöistä vettä tai maitoa
puolikas pussi kuivahiivaa

2dl kurpitsansiemenjauhoja (Foodin)
3-5dl muita gluteenittomia jauhoja (kauraa ja/tai tattaria)*
loraus oliiviöljyä
ripaus suolaa

*käytin Rainbow:n gluteenitonta jauhoseosta, jossa on suurinosa gluteenitonta täysjyväkauraa ja loppuosa perunajauhoa. Se toimii mielestäni tässä reseptissä kaikista parhaiten jauhona, mutta esim. kaura- ja tattarijauhonkin yhdistelmää on testattu.

Sekoita neste ja hiiva ensin keskenään niin, että hiiva sulaa kokonaan nesteen joukkoon. Lisää sitten jauhot ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi vielä loraus oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Jos taikina on tässä vaiheessa vielä märkää ja tarttuvaa, lisää jauhoja niin kauan, kunnes se ei enää tartu sekoitusastian reunoille. Anna turvota liinan alla n.30min.

Aseta uuni lämpenemään 225°C. Vuoraa pelti leivinpaperilla ja kaada taikina sen päälle. Taputtele taikina jauhojen kanssa tasaiseksi pellille (HUOM! Tämä vaihe vaatii hieman kärsivällisyyttä, joten jos omistat kaulimen, kauli pizzapohja pellille tasaiseksi). Levitä pizzapohjan päälle paseerattu tomaatti ja loput mieleisesi täytteet. Paista noin 15-20min.

IMG_2160Tässä vielä muutama lempitäytteeni pizzassa:

– herkkusienet
– ananas
– nyhtökaura
– sipuli
– katkaravut
– tonnikala
– vuohenjuusto
– punajuuri
– pestokastike

Voit esimerkiksi korvata perinteisen tomaattikastikkeen pestokastikkeella ja koota loput täytteet sen päälle. Yksi killeri-yhdistelmä on pesto, punajuuri, vuohenjuusto ja rucola. Ahh, nam!

Kannattaa siis rohkeasti kokeilla ja toteuttaa villeimmätkin pizzaideat! Etenkin, kun pizzapohjakaan ei tässä tapauksessa ole niin perinteinen, voi täytteilläkin hieman leikitellä. Harvoin nimittäin ne oudoimmiltakin kuulostaneet ideat ovat – ainakaan omalla kohdallani – menneet pieleen. Pizzan päälle sopii siis yllättävän moni raaka-aine:)

Ei siis muuta kuin herkullisia pizzahetkiä! Kertokaahan, mikäli testasitte reseptiä ja jakakaa teidän omat lempparipizzat kommenttiboksissa!

Ihanaa torstai-iltapäivää<3

-Laura

TAUKO

6.9.2017

Kaikkien meidän on joskus vaikea pysähtyä. Vaikka omistaisikin työkalut oman arjen hallitsemiseen, ei pysähtyminen aina ole niin helppoa, kuin miltä se ehkä kuulostaa. Kun omasta mielestään menee niin hyvin ja kyllähän tässä jaksaa, todellisuudessa kaikki muut huomaavat kiireesi ja ylikuormituksesi, paitsi sinä itse.

Selviytymismoodi on päällä ja punaisiin valoihin ei ole aikaa pysähtyä. Siksi pitää mennä lujaa vielä, kun keltainen palaa.

Mutta sitten jossakin vaiheessa tulee stoppi. Tavalla tai toisella keho ilmoittaa, että nyt muuten loppu. Et juokse enää niitä keltaisia valoja päin, vaan pysähdyt, kun punainen palaa ja odotat rauhassa vihreää. Nyt annat itsellesi aikaa.

IMG_7419Minä olin se keltaisia valoja päin juokseva. Arjessa tapahtui paljon, töissä oli kiirettä, vapaa-ajalla puuhasteltavaa ja kaiken sen päälle pieniä vastoinkäymisiä henkilökohtaisessa elämässä. Asioita kasaantui mielen päälle toinen toisensa jälkeen. Olin alakuloinen, itkin paljon ja ärsytti pienetkin asiat arjessa.

Sitten yhtäkkiä tunsin, että kohta en enää jaksa. Ja pam, tulin kipeäksi. Makasin monta päivää putkeen peiton alla, todella heikossa kunnossa. Oli korvatulehdusta, nivelkipuja, päänsärkyä, kurkkukipua, yskää ja tukkoisuutta. Ei mikään helppo tauti. Mutta tavallaan tiesin, että olin sen typerällä toiminnallani ”ansainnut” ja annoin taudin olla. Lepäsin, koska sitä kehoni kaipasi.

IMG_7505
Ja keho kyllä onneksi korjaa, kun sille antaa aikaa. Nyt lähes kahden viikon makoilun ja lepäämisen jälkeen oloni on paljon, paljon parempi. Keho ja mieli todella tuntuvat levänneiltä ja minulla on oikeasti virtaa tehdä ihan arkisia, tavallisia asioita. Muutama viikko sitten ei nimittäin ollut. Saatoin itkeä, kun mikään kivakaan asia ei huvittanut.

Huh. Jotenkin hassu fiilis. Tuntuu melkein, että olisi ihan eri ihminen – alan taas muistuttamaan omaa itseäni. Alakulo on poissa ja tilalla on hymy. Mm. jooga ja rauhalliset kävelylenkit luonnossa ovat auttaneet arkeen palaamisessa ja olen saanut niistä voimaa. Mulla on hyvä fiilis, sellainen, että kyllä tämä taas tästä.

kollaasi-savukuvat: Katarina Kirvesmäki editointi: minä

Tykkään syksystä ja kunhan tuohon kylmenevään ilmaan taas tottuu, luulen, että asiat alkavat loksahtelemaan pikkuhiljaa paikoilleen.

Mutta nyt täytyy muistaa kohtuus ja rauha tekemisessä. Siksi päätin, että jätän nyt joitakin työtehtäviä pois arjestani ja fokusoin vähempään kerrallaan. Kaikkeen en suostu enää taipumaan.

Olkoon tämä siis uusi alku syksylle 2017. Tervetuloa.

-Laura

SYKSY JA MELANKOLIA

21.8.2017

Viimeisten viikojen aikana olen monesti havahtunut siihen, että olen ollut jollakin tapaa todella poissaoleva. Tuntuu, että vaikka arjessa olisi hyviä hetkiä, hymyä ja naurua, silti aina kotiin palatessani tai kadulla yksin kävellessäni, kulmat ovat kurtussa ja mielen päällä on jotakin, mitä en osaa pukea sanoiksi. Mieleni on vallannut melankolia, joka tuntuu jyskyttävän takaraivossa jatkuvasti, vaikka kaikkea ihanaa tapahtuisikin päivittäin.

IMG_4154Luulen, että kyse on syksystä. Kesä ja sen tuoma valo sekä tietynlainen virta alkavat hiipumaan, arki asettuu taas paikoilleen ja kaikilla alkaa olemaan kiireitä niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Tapahtumarikkaan ja todella nopeasti hujahtaneen kesän jälkeen elämä tuntuu osittain ehkä tylsältä ja värittömältä.

Vaikka yleisesti arki sen kaikessa yksinkertaisuudessaan ja noh, tylsyydessäänkin, on sitä kaikista parasta, on tämä loppukesä-alkusyksy tuntunut jollakin tapaa aika raskaalta. Ehkä siihen ovat vaikuttaneet lähipiirissä liikkuneet huonot uutiset, viime viikkojen ikävät tapahtumat maailmalla tai vaan yksinkertaisesti kesän loppuminen.

IMG_4209Hetki sitten viestittelin pitkästä aikaa yhden ystävän kanssa ja hän kysyi, mitä kuuluu. Kun olin aloittamassa viestin kirjoittamista, huomasin, että minua alkoi heti ahdistamaan. Ei se ystäväni kanssa viestittely, vaan tuo kysymys.

Sillä rehellisesti en oikeastaan edes tiedä, mitä minulle kuuluu. Tuntuu, että olisi niin paljon sanottavaa, näytettävää ja kerrottavaa, ettei niitä voi millään tapaa ilmaista lyhyesti, saatika sitten muutamalla lauseella viestissä. Käyn päivittäin läpi niin monia tunteita ja olotiloja, etten osaa kuvailla, miten minulla menee. Kyllä, kaikki on tavallaan ihan hyvin, mutta sitten jollakin tapaa ei kuitenkaan ole.

En vain osaa kuvailla omaa vointia ja yleisfiilistäni sanoilla ”hyvin”, ”huonosti” tai ”ihan jees”. Aamulla olo saattaa olla virkeä, päivällä innokas, iltapäivällä väsynyt ja illalla surullinen. Saatan purkaa turhaa kiukkuani muihin ihmisiin ja kimpaantua huonolla hetkellä siitä, kun kaurahiutaleet ovat loppu.

Viikonloppuna purskahdin yhtäkkiä itkuun ystävän luona kyläillessäni, vuodatin kaikki fiilikset ja ajatukseni hänelle ja se auttoi minua vihdoin tajuamaan: tätä olen jo pitkään tarvinnut. Itkemistä, vuodattamista, kaikista näistä sekalaisista tunteista irti päästämistä.

Kiitos.

kollaasiNiinkuin hetki sitten kirjoitin, irti päästäminen ja kontrollin hellittäminen ovat jotakin, mitä olen itse joutunut opettelemaan viimeisten kolmen vuoden aikana paljon. Olen päässyt sen kanssa pitkälle, mutta edelleen tulee aikakausia ja hetkiä, jolloin en uskalla kohdata fiiliksiäni tai päästää niitä ulos. Silloin sulkeudun, vellon melankoliassani jonkin aikaa ja sitten jossakin vaiheessa se kaikki yleensä purkautuu itkun kautta.

Kyseessä on varmasti tälläkin kertaa vain monen tapahtuneen asian summa, siihen lisänä kiire töissä ja arjessa yleensä. Siksi olen ottanut viime päivinä paljon aikaa vain kotona yksin olemiselle, hyvin syömiselle ja pelkälle rentoilulle, sillä olen todennut, että tässä elämäntilanteessa sellaista ei voi koskaan olla liikaa. Kun tekee montaa työtä ja asiaa samanaikaisesti, on arjessa aina monta liikkuvaa osaa ja paljon erilaisia menoja siellä sun täällä. Se kaipaa vastapainokseen paljon yksinoloa ja hiljaisuutta.

IMG_4251

Kai tämä kirjoitus oli siis muistutus sekä itselleni, että teille siitä, että on niin tärkeää muistaa aina kuunnella omaa sisintään ja hiljentyä tarvittaessa vaikka vähän pidemmäksikin aikaa. Menot ja kiireet kyllä odottavat, sillä jos minulta kysytään, mikään ei voi loppupeleissä mennä oman hyvinvoinnin edelle.

Ihanaa ja rentoa uutta viikkoa,

-Laura

UUSI LOOKINI + ALEKOODI

15.8.2017

Kävin kesän alussa freesaamassa itseäni pitkästä aikaa kampaajalla, mutta tällä kertaa täysin uudessa paikassa: Alejandra Beauty Salonissa. Tarina siitä, miten alunperin tutustuin paikkaan, on aika hauska, sillä Alejandran työntekijät ovat olleet asiakkainani pienryhmätreeneissä. Joskus sitten tuli treenien jälkeen puheeksi, että voisin tulla testaamaan heidän palveluitaan, kun paikka oli (ainakin minulle) ihan uusi tuttavuus, ja se sijaitsi aivan työpaikkaani vastapäätä. Varasin ajan ja kesäkuussa meninkin käymään värjäyttämässä tukan ja hetken pohdinnan jälkeen myöskin kulmat (!!!).

IMG_4308Tukalle tehtiin perus freesaus: vaaleaa väriä latvoihin ja vähän raidoitusta. Lähtötilanne oli aika tumma ja todella epäfreesi. Vanha väri (joka oli laitettu aivan liian kauan aikaa sitten) oli jo kellastunut ja sävy oli tietyssä valossa myös aika oranssi. Not nice.

Lopputulokseen olin todella tyytyväinen! Väri on pysynyt (yllättävän) hyvin läpi koko kesän, kellastumatta lainkaan. Olen muutamaan otteeseen kyllä pessyt tukan hopeshampoolla, mutta muuten se on saanut olla. Katsokaa nyt tuota eroa!!! Se tuntuu tällaiselle ”käyn kampaajalla kaksi kertaa vuodessa” -tyyppiselle ihmiselle jotenkin niin maailmaa mullistavalta :’D

tukkaKulmien värjäys jännitti. En ole koskaan tehnyt kulmakarvoilleni mitään, vaikka olenkin jo pitkään haaveillut esim. kestopigmentöinnistä tai microblading -kulmista.  Silti en ole koskaan realistisesti harkinnut asiaa.

Aikin työn jälkeä instagramista seuranneena aloin kuitenkin harkitsemaan, josko uskaltaisin tehdä kulmilleni jotakin. Aiki ehdotti ensin hennavärjäystä, jonka myötä saisin hieman käsitystä siitä, miltä mahdollinen kestopigmentointi voisi kulmissa oikein näyttää. Sitten, kun hennaväri olisi kulunut, voisin alkaa harkitsemaan, mikäli haluaisin mennä kestopigmentoimaan kulmani.

IMG_5349Lopputulos oli parempi, kuin mitä olisin koskaan osannut odottaa! Vaikka väri oli aluksi todella voimakas, kului se ihosta pois noin viikossa, minkä jälkeen kulmat olivat täydelliset. Sain värjäyksen jälkeen paljon kyselyitä ja kehuja kulmista (monet jopa luulivat, että olin käynyt teettämässä microblading tai kestopigmentointi -kulmat) ja sen takia halusinkin jakaa tämän kokemuksen myös täällä blogissa.

IMG_4304
IMG_4298Voin suositella sekä Alejandraa, että erityisesti Aikia, jos kulmien värjäystä tai kestopigmentointia harkitsee. Nyt kun oma värini on kulmista jo alkanut kulumaan, meinasin varata syksylle ajan kestopigmentointiin, sillä olen niin rakastunut siihen arjen helppouteen, kun kulmat ja ripset ovat ”valmiina”, eikä naamalle käytännössä tarvitse tehdä aamuisin yhtään mitään!

Haluan laittaa hyvän kiertämään, sovin Aikin kanssa pienen alekoodin, jotta kaikki tekin pääsette halutessanne testaamaan Alejandran palveluita hieman edullisemmin. Syyskuun loppuun asti saat nyt -20% kaikista Alejandran kauneuspalveluista, kun mainitset nimeni (Laura tai Laura Rosilla) ajanvarauksen yhteydessä. Ja jos erityisesti kulmien kestopigmentointi kiinnostaa, sen saa nyt spesiaaliin kampanjahintaan Aikilta 20.8 saakka hintaan 150€ (ovh. 299€), mikä on ihan huikea alennus, jos multa kysytään!

Alejandran palvelulista on muutenkin kattava ja sieltä löytyy kaikkea niin hiusten värjäämisestä ja hiusten leikkuusta sokerointiin ja ripsien pidennyksiin.

Jatkoa ajatellen, voin varmasti sopia Aikin kanssa lisää vastaavia tarjouksia teille, mikäli tykästytte paikkaan:) Toivottavasti tekin tykkäisitte paikasta yhtä paljon, kuin minäkin!

Ihanaa uutta viikkoa!

Laura

MUN OMA KOTITOIMISTO

9.8.2017

Olen nyt noin puolisen vuotta työskennellyt pääasiassa kotoa käsin. Jonkun verran on palavereita, tapaamisia tai kuvauskeikkoja jossakin muualla, mutta suurinosa ajasta arkisin kuluu kyllä kotona.

Monien hartioiden jumiutumisten ja takapuolen puutumisten jälkeen totesin jossakin vaiheessa, ettei ruokapöytämme ääressä ole kovinkaan ergonomista työskennellä. Jo tunnin hartiat lysyssä eteenpäin nojaamisen jälkeen, olo on todella nihkeä ja juminen. Sitten kun on päiviä, jolloin nojaan eteenpäin viidestä seitsemään tuntiin, ei lopputulos ole kovinkaan terveellinen.

Aloin haaveilemaan pienestä toimistonurkkauksesta, jonka rakentaisin tänne meille kotiin. Haluaisin siihen säädettävän sähköpöydän, muutaman kivan julisteen ja valoja. Se saisi olla mahdollisimman raikas ja inspiroiva, jotta siinä olisi mukava tehdä töitä.

IMG_7246

Ei mennyt kauaakaan, kun isäni laittoi sattumoisin viestiä, että heidän työpaikallaan seisoi yksi mallikappalepöytä ilman omistajaa. Iskä lupasi tuoda pöydän minulle ja asentaa sen, mikäli kelpuuttaisin mallin.

No tottakai kelpuutin! Tässä vaiheessa aloin jo olla niin tuskastunut työergonomiani suhteen, että lähes mikä tahansa säädettävä pöytä olisi kelvannut. Onneksi tämä yksilö oli kuitenkin kaiken lisäksi vielä todella hyvässä kunnossa: siisti, valkoinen ja siro.


Eilen pöytä sitten asennettiin meidän makkarin nurkkaan. Vaaterekki sai siirtyä tieltä ja muuttaa eteiseen takkitelineeksi. Sen tilalle nurkkaan syntyi minun oma pieni kotitoimistoni, johon olen jo nyt yhden vuorokauden sisällä rakastunut täysin.

Tässä on niin hyvä tehdä töitä, eikä hartioita jumita vieläkään, vaikka olen seisoskellut pöydän ääressä tänään lähes koko päivän. En voisi olla onnellisempi lopputuloksesta, vaikka somistus syntyikin eilen illalla aika hetken mielijohteesta. Ajatuksena olisi kuitenkin vielä lähitulevaisuudessa käydä hankkimassa jonkinlainen pinboard, johon voisi ripustella inspiraatiokuvia, motivaatiolauseita ja valokuvia työntekoa piristämään.

IMG_7250IMG_7257
IMG_7255Nyt on kuitenkin erittäin hyvä näin. Saattaa olla, ettei minua ihan hirmu herkällä saa täältä kotitoimistosta enää muualle työskentelemään.

Mitä te tykkäätte?

Laura

MITÄ SANOISIN RIKKINÄISELLE ITSELLENI

8.8.2017

Huomenta kaunis. Mikä fiilis tänä aamuna? Nukuitko hyvin? Mitä on mielen päällä? Tiedäthän, että olet arvokkain ihminen elämässäni?

Siksi haluan, että ymmärrät sen, mitä aion sinulle nyt sanoa.

IMG_7155Tässä maailmassa on liikaa paineita suorittaa, liikaa paineita näyttää hyvältä ja olla superihminen. Liikaa bokseja, mihin itsensä luokitella ja määritteitä, millä itseään kuvailla. Se on rankkaa.

Se ajaa yhä useamman meistä uupumisen partaalle tavalla tai toisella. Kun pitäisi pitää huolta omasta kunnosta, viettää aikaa läheisten kanssa, nähdä ystäviä, tehdä työt, opiskella, kehittyä ihmisenä ja samaan aikaan muistaa rauhoittuakin, saattaa se kaikista tärkein unohtua.

Oma sisin ja oma hyvinvointi.

IMG_7210
Mä tiedän, ettet sä haluaisi kokea kuuluvasi yhteenkään boksiin, tai määritellä olemustasi ”opiskelijana” tai tai minään muunakaan. Mä tiedän, ettet haluaisi olla superihminen ja kykeneväinen kaikkeen, koska kukaan ei pysty siihen. Mä tiedän, ettet jaksaisi treenata niin paljon, kuin treenaat tai rajoittaa suupalojasi. Et haluaisi olla väsynyt ja pinna jatkuvasti kireällä, muttet voi sille mitään. Mä tiedän, että haluaisit irroittaa otteen, antautua ja kaatua sänkyyn.

Muttet pysty, koska pelkäät, ettet kestä sitä, mitä kohtaisit, jos irroittaisit.

2V5A7086
Koet, että sinulla täytyy olla kontrolli. Kun tuntuu, että koko muu mailma elää oman aikataulunsa mukaan ja meneillään on monta hoidettavaa asiaa, haluat pystyä kontrolloimaan edes jotakin. Itseäsi.

Olet huonolla tuulella ja suutut pienistä asioista turhaan, koska jos jokin rikkoo sääntöjäsi tai uhkaa aikataulujasi, tuntuu, että koko maailmasi kaatuu. Ja niinhän se kaatuu. Se kaatuu huonoon treeniin tai vääränlaiseen ruokaan. Se kaatuu liian myöhään valvomiseen ja juhlissa pakolla nakerrettuun pullaan.

Mutta tiedätkö mitä? Se ei ole elämää.

IMG_7160Nyt on sun aika päästää irti.

Nyt on sun aika kohdata ne tunteet, ne haavat ja ne lukot, mitä jatkuvasti yrität paeta. Nyt on sun aika kaatua, jotta voisit joskus myös nousta ylös ja jatkaa eteenpäin.

Mä lupaan olla tässä sitä varten ja kuunnella. Antaa sulle käden ja ottaa vastaan kaiken mitä haluat sanoa. Tai jos et halua puhua, voit vain olla ja hengittää. Nojata pään olkapäähän ja itkeä.

Mä lupaan rutistaa sua niin pitkään, että kipu helpottaa. Mä lupaan olla tässä, aina ja ikuisesti.

2V5A7140kuvat: Johanna Turpeinen

Koska tiedätkö mitä? Jokin päivä se kipu helpottaa. Ei ehkä huomenna, eikä kuukaudenkaan päästä, mutta jokin päivä se helpottaa.

Jokin päivä sä opit näkemään, että olet upea ihminen. Että olet ainutlaatuinen ja kaunis. Että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka välittävät ja jotka eivät koskaan jätä sinua yksin.

Opit ymmärtämään, ettei treenikertojen määrä tai timmi vatsa kerro mitään siitä, kuka sinä olet.

Opit kuuntelemaan, millaista ruokaa kehosi tarvitsee ja antamaan sille sitä juuri niin paljon, että tunnet olosi kylläiseksi. Opit, että olet ihan yhtä rakastettava painosta ja lihasmassasta riipumatta.

Ja ennen kaikkea opit rakastamaan itseäsi. Ymmärrät, että itseasiassa sinä olet itsesi paras kuuntelija, lohduttaja ja tsemppari. Olet itsesi paras tuntija ja henkilökohtainen hyvinvointivalmentaja.

Olet oman itsesi paras ystävä. Ja se, jos mikä, on tavoittelemisen arvoinen asia.

-Laura

 

TREENIÄ YMPÄRÖIVÄ RUOKAILU

7.8.2017

Sain loistavan postaustoiveen, jossa minua pyydettiin jakamaan muutamia ajatuksia ja vinkkejä liittyen treeniä ympäröivään ruokailemiseen. Mitä syödä välipalaksi ennen treeniä ja mitä sitten koota lautaselle treenin jälkeen?


Ennen kuin lähdetään sen kummemmin hifistelemään, kaikista tärkeintä on muistaa katsoa ravitsemusta ensin isossa kuvassa. Onko ateriarytmi säännöllinen ja päivänaikainen energiansaanti riittävää? Saatko jokaisella isolla aterialla tarpeeksi proteiinia, hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja? Onko olo ruoan jälkeen energinen, vai enemmänkin uupunut? Tuntuuko treenatessa, että virtaa riittää, vai onko fiilis vetämätön?

Usein, jos ravitsemus ei ole kohdillaan, treenatessa ei välttämättä ole energinen ja vahva olo. Ainakin omalla kohdallani, kun on tullut syötyä joko liian vähän tai liikaa, on treenatessa (tai treenaamaan lähtiessä) sellainen vätystely fiilis, ettei oikein tiedä, miten päin olla ja mitä tehdä. Kun taas ruokarytmi on kunnossa ja syön päivässä normaalisti kolme pääateriaa ja muutaman välipalan, tuntuu, että virtaa riittää niin arkiaskareissa, kuin salillakin.

Siksi ennen kuin alan enempää avaamaan omaa mielipidettäni siitä, mitä juuri ennen treeniä ja sen jälkeen kannattaisi syödä, haluan korostaa kokonaiskuvaa. Ravitsemus on kokonaisuus siinä missä treenaaminenkin, eikä yhdellä tietyllä aterialla voi tehdä lopputulokseen ihmeitä. Tärkeää on siis muistaa keskittyä kokonaisuuteen.

Ruokailu ennen treeniä

Treenaan itse lähes poikkeuksetta aamulla tai heti aamupäivästä, jolloin treeniä edeltävä ruokailu on aamupala, tai aikaisina treeniaamuina jokin kevyempi välipala. Ennen treeniä on hyvä kuitenkin aina syödä ja juoda edes jotakin, oli kellonaika mikä tahansa, sillä kroppa tarvitsee energiaa yöpaaston jälkeen, jottei verensokeri putoa liian alas ja aiheuta heikkoa oloa.

Treeniä edeltävän aterian ei todellakaan tarvitse olla suuri, vaan se voi koostua esimerkiksi banaanista ja proteiinipatukasta tai vaikkapa protskusheikistä (sekoita 0,5dl proteiinijauhetta 3-4dl vettä tai maitoa). Se voi olla rahka, välipalapatukka tai vaikkapa hedelmä ja kourallinen pähkinöitä. Tärkeintä on, että keho saa edes hiukan hiilihydraatteja ja proteiineja (lue: energiaa) ennen treeniä.

Jos treenaat iltapäivällä aamupalan ja lounaan jälkeen, syö ennen treeniä vielä välipala (tsekkaa välipalavinkit alempaa), jos lounaasta on kulunut enemmän kuin 2-3 tuntia. Välipalan olisi hyvä koostua ainakin hiilihydraateista ja proteiineista.

Jos treenaat vasta illalla, syö ravitseva aamupala, lounas, välipala ja mahdollisesti vielä päivällinen (tai toinen välipala) ennen treeniä – hieman riippuen treenin ja ruokailuiden kellonajoista. Panosta siihen, että syöt kunnollisen aamupalan ja lounaan, sillä niiden niukkuus näkyy usein herkästi loppupäivän ruokailuissa naposteluna tai liian suurina annoksia, joka taasen johtaa energiatasojen liialliseen heittelyyn.

Välipala ennen treeniä

Mitä tulee juuri ennen treeniä syötävään välipalaan, tulisi sen olla suht. nopeasti imeytyvää ja ravitsevaa ruokaa, jotta treenaamaan mennessä vatsa ei pullota täytenä, mutta energiaa kuitenkin riittää pidemmäksikin aikaa. Listasin alle muutamia henkilökohtaisia lempparivälipalojani, jotka olen todennut toimiviksi.

Puuro, sen kaikissa eri muodoissa

Puurot ovat suuri rakkauteni. Niistä on niin moneen – keitetty kaurapuuro tai kvinoapuuro, jääkaapissa muhinut tuorepuuro tai chiapuuro, amaranttipuuro, ohrapuuro, neljän viljan puuro… Puuro muuntuu helposti myös monen makuiseksi, jos sen maustaa vaikkapa vanilijalla, lakritsilla tai kaakaolla. Sekä keitetyn, että tuorepuuron sekaan voi myös heitellä vapaasti oman mielen mukaan banaania, marjoja tai muita hedelmiä ja valmiin puurokulhollisen voi viimeistellä vielä pähkinävoilla, mehukeitolla tai vaikkapa muutamalla ruokalusikallisella jogurttia. Vain taivas on rajana!

Mun oma perus puuroresepti on aina aikalailla näihin mittoihin perustuva:

1dl kaurahiutaleita, 1dl vettä, 1dl kauramaitoa, kardemummaa, suolaa ja kanelia. Päälle maapähkinävoita, banaania ja marjoja. Joskus lisään valmiin puuron päälle myös hiukan maidotonta jogurttia.

Smoothiebowl

Helppoa, terveellistä, raikasta ja hyvää – siksi smoothiebowlit ovatkin vahvasti mukana omassa ruokailussani. Myöskin smoothie taipuu moneen: siitä voi tehdä täyteläistä suklaista, raikasta marjaisaa tai vanilijaista ja kermaisaa. Oma smoothiebowl reseptini perustuu lähes aina tähän seuraavaan kaavaan:

1 pakastettu banaani, 1dl marjoja tai kourallinen esim. pakastemangoa, 0,5dl proteiinijauhetta, 1tl kardemummaa, ripaus suolaa, hunajaa ja loraus kauramaitoa.

Riisikakut, siemennäkkäri tai leivät

Rakastan täytettyjä leipiä, riisikakkuja ja näkkäreitä! Ne ovat nopeita valmistaa ja nekin taipuvat moneen – jos jokin päivä tekee mieli makeaa, teen maapähkinävoi-banaani leivän ja jos joskus taas mieli tekee enemmänkin suolaista, paistan muutaman kananmunan, päällystän leivän/riisikakun muussatulla avocadolla ja isken paistetun munan leivän päälle. Viimeistelen leivät/riisikakut jollakin raikkaalla (kuten kurkkulla, tomaatilla, paprikalla tai silloin tällöin jos jääkaapista löytyy: mansikoilla) ja nautin ne joko kahvikupin tai sitruunaveden kera.

Muita välipalahehdotuksia (esim. mukaan töihin tai kouluun):

  • Proteiinipatukka (tai välipalapatukka), hedelmä ja kourallinen pähkinöitä
  • Jugurttia, hedelmää, sokeroimatonta mysliä/granolaa ja pähkinävoita (Vinkki! Sekoita purkkiin pakastemarjoja ja/tai hedelmiä jugurtin kanssa, niin ne pitävät välipalan kylmänä!)
  • Munakas (3-5 kananmunaa ja päälle esim. pinaattia ja kasviksia)
  • Keitetyt kananmunat, riisikakkuja/näkkäriä & puolikas avokado

Treenin jälkeinen ruokailu

Yleinen ohjenuora on, että treenin päätyttyä noin 1,5 tunnin sisään tulisi syödä kunnollinen, tasapainoinen ja monipuolinen ateria. Tämä tarkoittaa käytännössä lautasmallin mukaista, ihan tavallista ateriaa, joka sisältää jotakin proteiininlähdettä (esim. kalaa, tofua, papuja, kanaa, lihaa, nyhtökauraa, härkistä, tempeä yms…), hiilihydraatin lähdettä (esim. riisi, bataatti, peruna, pasta, kvinoa, nuudeli) ja suuren määrän kasviksia (noin puolet lautasesta, ellei enemmänkin) ja jotakin laadukasta rasvan lähdettä (esim. avokado, oliiviöljy, pähkinät, siemenet).

Jos heti treenin jälkeen haluaa nauttia palkkarina vaikkapa banaanin, protskusheikin tai pienen välipalan, tulee noin muutaman tunnin sisään treenistä silti syödä tavallinen, yllä kuvattu ateria. Vasta sitten, kun keho saa tarpeeksi laadukasta ravintoa, lähtee palautuminen kunnolla käyntiin, minkä takia treenin jälkeen onkin niin tärkeää syödä kunnolla! Tällöin lihakset saavat riittävästi rakennusaineita vahvistuakseen ja korjaantuakseen treenin aiheuttamista vaurioista ja kroppa palautuu ns. normaalitilaan.

Yleisesti ruokailu ei ole omasta mielestäni mitään rakettitiedettä, niinkuin some ja blogit ehkä liikaa antavat ymmärtää. Olen itsekin yhä enemmän viimeaikoina keskittynyt hifistelyn sijaan ihan perus ruokaan ja sen myötä tuntuu, että moni ”sääntö”, mitä ehkä joskus ruokailuun liittyen viljelin, on kadonnut.

Syön viikon aikana paljon ihan normaalia arkiruokaa, kuten riisiä/bataattia/pastaa, kasviksia & jotakin proteiininlähdettä ja olo on tasaisesti tosi hyvä. Perusruoan tekeminen on aikatehokasta ja helppoa, eikä ruokailujen suunnittelu tai stressaaminen vie liikaa energiaa päivän muilta hommilta ja menoilta. Kun koostaa aterian aina saman kaavan mukaan (vaihdellen kuitenkin raaka-aineita, tietenkin), tietää aina mitä syö.

Välillä (usein viikonloppuisin tai vapaailtoina) on sitten kiva hifistellä: kokeilla uusia reseptejä ja herkutella jollakin vähän erikoisemmalla ruoalla. Perusta kuitenkin rakentuu omalla kohdallani ihan normaaleista arkiruoista ja raaka-aineista ja olen kokenut sen kaikista toimivimmaksi ratkaisuksi minulle, minkä takia haluan myös painottaa sitä tässä tekstissäkin.

Muista siis kokonaisuus ennen kaikkea ja säännöllisyys ruokailuissa, niin pääset pitkälle!

Millaisia ajatuksia teillä heräsi? Olisi kiva kuulla, miten koitte mun vinkit ja ajatukset tähän aiheeseen liittyen:)

Ihanaa uuden viikon alkua!

Laura

EI NIIN KLASSISTA MARIMEKKOA

3.8.2017

”Kuvataan sitä klassista Marimekkoa”, kuului Jeren lausahdus ja mieleeni juolahti raitapaitainen Paula Vesala hymyilemässä bussipysäkin mainoksessa. Vaikka kameran edessä oleminen on minulle luontaista, epäilin hetken itseäni. Pitäisi siis hymyillä, katsella kaukaisuuteen onnellisen näköisenä ja seisoa kädet lanteilla jotenkin nätisti. Hmm, mitenköhän onnistun…

Oltiinkohan räpsäisty ehkä kymmenisen kuvaa, kun Jere jo ohjaili minua kokeilemaan joitakin vähän särmämpiä asentoja. Ja sittenhän se oli menoa – takaisin ”klassiseen Marimekkoon” ei ollut enää paluuta.

Toinen jalka koukussa, toinen suorana, miltei spagaatissa seistessäni sain todellakin jännittä jokaista lihasta, yrittäen samaan aikaan pitää naaman peruslukemilla. Jep, hei hei klassisuus ja nätiltä näyttäminen :’D (Edes amatööri)mallin homma ei ole todellakaan aina helppoa.

Mutta! Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen – näistä kuvista tuli nimittäin yhtiä lemppareitani pitkään aikaan. Ehkä nimenomaan sen takia, että ne ovat niin erilaisia.

kuvat: Jere Viinikainen vaatteet: Marimekko (lainattu) kengät: Superga (saatu)

Kiitos siis Jerelle taitavasta valokuvaamisesta ja ohjaamisesta<3 Mitä te tykkäätte näistä?

Laura

KAIKEN KAIKKIAAN ONNELLINEN

30.7.2017

Tuntuu kuin kirjautuisin blogiini ensimmäistä kertaa. On melkein kuin kirjoittaisin ensimmäistä postausta siitä kuka olen, mitä teen, mitä kuuluu ja missä menen. Ja näin pitkän bloggaamistauon jälkeen haluankin kirjoittaa, mitä kuuluu.

Viime kevät piti sisällään paljon muutoksia. Havahduin monesti pohtimaan, onko minulla hyvä olla nyt ja tässä. Sen myötä oivalsin, että en ollut tyytyväinen siihen, miltä minusta monesti arjessa tuntui. Tavallaan kaikki oli hyvin ja olin ihan perus onnellinen, mutten kuitenkaan.

Huomasin, että olin haalinut liikaa asioita lautaselleni yhtä aikaa. En välttämättä ollut enää niin optimistinen ja hyväntuulinen, kuin olisin voinut olla. Kyllähän elämässä on aina huonoja päiviä ja pidempiäkin ajanjaksoja, kun se ei välttämättä tunnu menevän eteenpäin, mutta tässä tapauksessa oli enemmänkin kyse omasta fokuksesta ja asenteestani.

Päätin tehdä asian eteen jotakin. Tein päätöksen, että käyttäisin energiani määrällisesti vähempään, mutta panostaisin laatuun. Keskittyisin mielummin kahteen asiaan kunnolla, kuin viiteen puoliteholla.

Hain uutta työpaikkaa ja yllätyksekseni sain sen. Ensimmäistä kertaa elämässäni, sain työn ilman suhteita. Olin vain – ihan normaalisti – laittanut hakemuksen menemään, käynyt haastattelussa ja reilu viikko myöhemmin siitä, sain puhelun, jossa ilmoitettiin, että olen saanut paikan.

Sitten pian aloitinkin jo työt uudessa porukassa, tehden sellaista, mitä en koskaan ennen ollut tehnyt ja mistä olin joskus vain haaveillut.

Uuden työn aloittamisen jälkeen olen oppinut jatkuvasti lisää työssäni ja saanut ympärilleni mahtavan työporukan, jonka kanssa puhallamme yhteen hiileen.

Olen perustanut toiminimen ja tehnyt myös muutamia oikeita blogiyhteistöitäkin, joista olen tosi kiitollinen. Uuden työn myötä olen myös saanut lisää itsevarmuutta ja huomannut jo lyhyessä ajassa kehitystä omassa tekemisessäni.

Kiire-kevään aikana olin kotona kuitenkin välillä etäinen ja kireä. Tein liikaa asioita samanaikaisesti, mikä kostautui pahimpina päivinä eteisen lattialla itkemiseen, kun en olisi halunnut lähteä töihin. Onneksi – ja täytyy kyllä sanoa, että ihmetyksekseni – ne päivät olivat harvassa. Tiesin, ettei sellaista arkea olisi järkevää elää, ja päätin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Kirjoitin listan ja viivasin listan loppupäästä muutaman minulle vähemmän tärkeän jutun pois. Päätin, etten voisi enää syksyllä jatkaa näin, tehden niin montaa asiaa samanaikasesti. Koulu, blogi, kaksi työtä, oma vapaa-aika ja kaikenmaailman kissanristiäiset ympättynä yhteen olivat liikaa. Vaikka käytännössä olisikin mahdollista ehkä jollain tasolla pyörittää moista arkea, en olisi sellaista elämää eläessäni kuitenkaan onnellinen. Ja onnellisuus on minulle prioriteetti ykkönen.

Ilmoitin, etten pystyisi enää syksyllä jatkamaan ohjauksia Fuellilla, sillä aloittaisin opinnäytetyön kirjoittamisen, minkä kanssa samaan aikaan teen edelleen töitä sosiaalisen median parissa (sekä itselleni, että muille).

Työn ja muiden velvollisuuksien ulkopuolella olen opetellut päästämään esimerkiki menneistä ihmissuhteista irti, miettimättä liikaa, mitä joku toinen asiasta ajattelee. Olen kasvattanut nahkaani, mutten kuitenkaan liikaa. Se herkkä ja tunteikas Laura on edelleen siellä, mutta ehkä hiukan vahvempana, kuin ennen.

Sen lisäksi olen tutustunut muutamaan ihanaan uuteen tyyppiin, jotka ovat tänäkin päivänä osana lähes jokapäivästä elämääni. Uudet tuttavuudet ovat tuoneet arkeen paljon iloa, vaikka toki vietän edelleen paljon aikaa pidempiaikaisten ystävieni kanssa.

Kesä on ollut ihana. Se on mennyt taas aikamoisella vauhdilla (melkein) ohitse, mutta ollut silti täynnä paljon tapahtumia. Alkukesän Hämeenlinnan reissu poikaystävän kanssa, sen jälkeen norjalaisen ystäväni vierailu, juhannus, Espanjan reissu ja muutama pikainen visiitti sukulaisia tervehtimässä Hangossa ja Keski-Suomessa.

Mulla on tällä hetkellä tosi hyvä olla ja tuntuu, että pikkuhiljaa kaikki ne palaset, jotka olivat vielä kevään aikana hajallaan, alkavat loksahtelemaan kohdilleen. Vaikka samaan aikaan jännitän suht. kiireistä ja työntäyteistä syksyä, olen kuitenkin optimistinen sen suhteen, että tulen selviämään siitä. Koulusta valmistumisen jälkeen minulla tulee olemaan entistä enemmän vapautta ja aikaa tehdä lisää vain niitä asioita, joihin haluan fokusoida. Ja siksi olen motivoitunut hoitamaan itseni ulos koulusta tämän vuoden loppuun mennessä.

kuvat 1,2,4,7-10: Katarina Kirvesmäki editointi: minä

Kaiken kaikkiaan olo on kiitollinen. Ja onnellinen. Tuntuu niin hyvältä olla taas täällä, kirjoittamassa tekstejä ja läsnä blogissa. Toivottavasti kaikilla teillä on ollut nautinnollinen kesä. Ei kuitenkaan huokaista vielä haikeudesta, koska ainakin minun mielestäni kesää on vielä jäljellä<3

-Laura