Tietoa mainostajalle ›

RESCUE-KOIRAN HANKKIMINEN & MITEN MEILLÄ MENEE

10.4.2018

Nyt kun Nala on asustellut meidän kanssa jo sellaisen nelisen kuukautta, voisi olla ihan hyvä hetki kirjoittaa vähän siitä, miten koko koiranhankintaprosessi eteni ja mitä kaikkea rescue-koiran hankinnassa tuli hoitaa sekä ottaa huomioon.

Ihan koko tarinaa Nalasta en ala sen tarkemmin avaamaan, sillä siitä olen kertonut jo pidemmän kaavan mukaan täällä. Nyt olisi enemmänkin tarkoitus kertoa lähinnä itse prosessista ja siitä, miten meillä on nämä ensimmäiset kuukaudet mennyt.

IMG_6705

Ensinäkin, rescue-yhdistyksiä on monia, joista suosituimpia oman kokemukseni perusteella taitavat tällä hetkellä olla Rescue-yhdistys Kulkurit Ry, Viipurin Koirat, Venäjän Katukoirat Ry ja Pelastetaan Koirat Ry. Yhdistyksiä tosin on paljon, enkä itse ainakaan osaa sanoa, mikä niistä olisi paras. Uskon, että jokainen yhdistys tekee tätä työtä puhtaasti vain siksi, että he haluavat auttaa kodittomia koiria. Nala on tullut Venäjän Katukoirat Ry:n kautta Etelä-Venäjältä, Pjetigorskista.


Ensimmäisenä kannattaa tutustua erilaisiin järjestöihin ja käydä selailemassa heidän sivujaan. Omalla kohdallani homma ei mennyt ehkä ihan niin kuin oppikirjasta, sillä satuin vain sattumalta kyseisen järjestön sivuille, kun Nalan kuva jo tuli vastaan ja se oli sitten siinä. Kuitenkin, jos näin ei olisi käynyt, olisin varmasti käyttänyt enemmän aikaa järjestöjen selailemiseen ja niistä lukemiseen.

Kun ”se oikea koira” sitten tulee vastaan, tulee täyttää adoptiohakemus. Hakemuksessa kysytään perusteellisesti omasta sen hetkisestä elämäntilanteesta, työstä, koira-kokemuksesta sekä koiran kouluttamisesta. Hakemus ei ollut ainakaan omasta mielestäni mitenkään kovin vaikea, vaan kirjoittelin sinne aika avoimesti ja pitkästikin omia ajatuksiani. Kerroin perusteellisesti itsestäni – millainen olen, mitä tällä hetkellä elämässäni puuhaan ja miksi olisin valmis pelastamaan tämän kyseisen koiran omakseni.

IMG_7417

Hakemuksen lähettämisen jälkeen odotetaan haastattelusoittoa, joka tulee yhdistyksen ”koiravaraajalta”. Haastattelussa käydään vielä uudestaan läpi hakemuksessakin esille tulleita asioita ja ainakin omalla kohdallani puhuimme haastattelussa aika paljon koirien kouluttamisesta. Haastattelu oli aika rento ja enemmänkin neljänkymmenen minuutin keskusteluhetki tuttavan kanssa, kuin tiukka ja kyseenalaistava haastattelupuhelu. Se oli mielestäni pelkästään positiivinen juttu, sillä järjestö vaikutti heti ensivaikutelman perusteella erittäin lämminhenkiseltä ja läpinäkyvältä.

(Kysymykset ja käytännöt kuitenkin varmasti vaihtelevat järjestöjen välillä jonkin verran, joten muiden järjestöjen puolesta en osaa tässä tapauksessa sanoa, minkälaisia adoptiohakemukset ja haastattelut ovat.)

Puhelun loppuvaiheessa minulta kysyttiin, haluanko vielä miettiä asiaa, mutta koska olin siinä vaiheessa jo niin varma tästä, etten enää halunnut pitää itseäni jännityksessä, vastasin, että ei tässä enää mitään mietitä, vaan se on menoa nyt. Halusin saada heti siinä hetkessä vahvistuksen, että tämä koira olisi minun. Ja niin Nala onneksi olikin. Niillä puheilla hänestä tuli minun koirani.

IMG_9934

Seuraavaksi jäin odottelemaan tietoa siitä, milloin koirat tuotaisiin Suomeen. Koirat tuodaan aina suuremmassa porukassa, sillä muutamaa koiraa ei ole järkeä tuoda pitkää matkaa kerralla. Varauksia odotetaan tulevan vähintään noin 10, ennen kuin kuljetusta aletaan järjestämään.

Olin saanut tietää koirasta lokakuun alussa ja kuljetusta arvioitiin Marraskuun lopulle, mutta lopulta kuljetus sovittiinkin joulukuun 4:lle päivälle. Se päivä on edelleen yksi ikimuistoisimmista.

Nala haettiin Vaalimaalta, Suomen ja Venäjän rajalta, josta Venäjän Katukoirien koirat haetaan joka kerta. Koirat tuodaan sinne Etelä-Venäjältä tai Moskovasta, riippuen millä tarhalla koira on ollut. Vaalimaalta omistajat hakevat sitten oman karvaturrinsa kotiin ja koiran saadessaan omistajille jaetan myös passit ja rokotustodistukset.

Koirat rokotetaan ja ”laitetaan kuntoon” rajalla: niille tehdään rabies- ja sydänmatotestit (jotka ovat Suomen lainsäädännön puolesta pakolliset kun eläimiä tuodaan maahan), sekä koirat myös perustarkastetaan. Jos koiralla ilmenisi tässä vaiheessa jotakin eriskummallista terveyden saralla, sitä ei saisi tuoda maahan. Onneksi näin käy kuitenkin todella harvoin. Toki menin Nalan kanssa myös sen kotiuduttua vielä eläinlääkäriin perustarkastukseen ihan vain varmuuden varalta – näin koiralle saatiin myös vakuutus. Tätä suosittelen tekemään, jos rescue-koiran ottaa. Aina on hyvä vielä varmuuden varalta tsekata koira.

IMG_0154

Kotiin saavuttuamme Nala alkoi sopeutumaan yllättävän nopeasti. Tyttö on niin utelias ja virtaa täynnä, että tuntuu, kuin hänet voisi viedä mihin tahansa. Tänne Espanjaankin hän on kotiutunut todella hyvin ja nopeasti, eikä mitään ongelmia ole ollut.

Yleisestikin, meillä on mennyt kaikki tosi hyvin – mitään muutamaa tuhottua laturia suurempia ongelmia meillä ei ole ollut. Perus käytöstapoja kertaillaan edelleen ja koska tyttö on aika kovapäinen ja tällä hetkellä tulee myös teini-ikään, saa välillä niitäkin toistaa vähän liiankin monesti. Kuitenkin peruskiltti koira Nala on ja vaikka tykkää välillä vahtia ulko-ovea haukkumalla ja murisemalla rappukäytävän äänille, ei se silläkään mitään pahaa kenellekään tarkoita.

Välillä Nala on myös niin energinen, ettei kotona meinaa saada hetken rauhaa, kun jatkuvasti eteen tuodaan leluja ja vähän väliä tyttö hyppii vasten hakien huomiota. Niinä hetkinä ollaan yritetty keksiä Nalalle aina mahdollisimman paljon älyllistä tekemistä, mm. piilottamalla nameja ympäri kämppää tai survomalla virikeleluun herkkuja ja se onneksi aina auttaa ainakin hetkellisesti. Käydään myös päivittäin koirapuistossa, missä tyttö pääsee kirmaamaan ja leikkimään muiden koirien kanssa oikein kunnolla.

IMG_0383
IMG_0155

Nala on kyllä aivan ihana ja hetkittäin myös – vaikka se voi ulkopuolisen silmin olla vaikea uskoa – ihanan rauhallinen. Hän oppii juttuja nopeasti ja tykkää puuhastella milloin mitäkin – paras leikki täällä Espanjassa on ollut kivien perässä juokseminen pitkin vuoristoteitä.

Kaikin puolin, en kadu hetkeäkään, että pelastin tämän suloisen karvaturrin ja sain hänet elämääni. Koiran omistaminen on muuttanut paljon omaa ajatusmaailmaa ja tehnyt minusta hiukan rennomman. Osaan suhtautua vahinkoihin kepeimmin mielin ja koen muutenkin, että stresaannun herkemmin, kun vierellä on tuollainen söpö nappisilmä, joka rakastaa niin pyyteettömästi, oli tilanne mikä tahansa.

-Laura

 

saatat pitää myös

2 Comments

  • Reply Pauliina Järvelä 10.4.2018 at 18:32

    Hei!
    Onnea uudesta perheenjäsenestä :). Onhan koiralta otettu ESBL-testi? Kaverin Romanian tuonnilla nimittäin oli antibioottiresistenssi, joka kyllä onneksi on menemässä ohi verikokeiden mukaan.

    • Reply Laura 18.4.2018 at 19:06

      Moi! Joo, itseasiassa ollaan menossa just testaamaan sitä:)

    Leave a Reply