Tietoa mainostajalle ›

MITEN PÄÄDYIN TÄHÄN?

12.6.2017

En ole avannut blogialustaa, kuvanmuokkausohjelmia tai melkeimpä mitään koko bloggaamiseen liittyviä ohjelmia hetkeen. Samanaikaisesti en ole välillä edes muistanut, että minulla on blogi, kun taas toisaalta olen kovastikin halunnut kirjoittaa.

Viime viikko ja etenkin viikonloppu olivat täynnä ohjelmaa – töitä, ystäviä, Hämeenlinnan reissu, yhdet häät ja mainoskuvaukset(!!!), mikä tarkoitti myöskin sitä, että käytin kaiken vapaa-ajan, mitä menoistani yli jäi, rentoutumiseen ja akkujen lataamiseen uutta viikkoa varten. Vaikka oma-aika, mitä yleensä arjessani todella paljon painotan, on jäänytkin viimepäivinä vähemmälle kuin yleensä, on olo jotenkin todella onnellinen, energinen ja kiitollinen.

Siitä syystä halusin tänään kirjoittaa siitä, miten olen päätynyt elämään omannäköistä elämää ja omaa niin sanottua ”unelma-arkea”.

Kaikki alkoi siitä, kun lukion jälkeen aloin syvemmin pohtimaan sitä, mikä minua kiinnostaa ja mitä voisin oikeasti kuvitella tekeväni tulevaisuudessa. Olin vaihtovuoteni jälkeen (2012) alkanut kiinnostumaan yhä enemmän liikunnasta ja ravitsemuksesta, ja näin itseni tekemässä jotakin niihin liittyvää, sillä halusin sekä itse oppia niistä lisää, että pystyä jakamaan tietämystäni myös eteenpäin.

Se taisi olla ihan tavallinen arki-ilta, kun istuin kotisohvalla ja päätin, että aion ilmoittautua personal trainer -koulutukseen. Lueskelin erilaisista vaihtoehdoista ja yksi nousi ylitse muiden: Trainer4You -koulutukset. Aika äkkiä olin jo puhelimessa vaarini kanssa, sillä tiesin, että häneltä voisin saada apua koulutuksen rahoittamiseen, sillä hän on aina ollut minulle iso tuki- ja kannustushenkilö aina lapsesta saakka. Pitkän puhelun jälkeen ilmoittauduin samalta istumalta koulutukseen, joka alkoikin jo alle kuukauden päästä siitä päivästä.

Se oli ensiaskel kohti tätä arkea ja elämää, mitä nyt elän. Arkea, jota rakastan ja elämää, josta nautin ihan joka päivä.

Tällä hetkellä teen samanaikaisesti kahta työtä: hyvinvointivalmentajan töitä Fuellilla (ohjaan liikuntaa pääasiassa pienryhmille ja teen niiden lisäksi satunnaisia valmennuksia yksityishenkilöille) sekä sosiaalisen median sisällöntuotantoa Tikikselle. Näiden lisäksi minulla on omat sosiaalisen median kanavani, joita päivitän, sekä tradenomi-opintojen viimeinen puristus (lue: muutama verkkokurssi ja opinnäytetyö) jäljellä. Suurimman osan päivistäni tällä hetkellä vievät nuo kaksi työtäni: Fuell ja Tikis ja kaikki muu aikani menee aikalailla ystävien kanssa, blogin parissa tai treenatessa.

Arki on hektistä ja välillä vähän liiankin (johtuen lähinnä hiukan ristiin menevistä aikatauluista kahden työn, koulun ja omien harrastusten välillä), mutta useimmiten kuitenkin nautin siitä, että on paljon tekemistä.

Sain nykyisen työni hyvinvointivalmentajana erään tutun kautta. Olimme samassa pt-koulutusryhmässä ja noin puoli vuotta koulutuksen alkamisen jälkeen hän laittoi minulle viestiä Facebookissa, että on perustamassa yritystä ja haluaisi mahdollisesti tarjota minulle töitä hyvinvointialalta. Tapasimme ja keskustelimme elämäntilanteestani ja aika äkkiä päädyimmekin jo siihen, että lopetan senhetkisen työni leipomomyymälässä ja siirryn opiskeluiden ohella tekemään hyvinvointivalmentajan töitä heidän yritykseensä. Tämä tapahtui vuoden 2015 joulukuussa ja siitä lähtien olen tehnyt vain sellaisia töitä, joista nautin 100%.

Haluaisin sanoa, että minulla on ollut tuuria, mutta loppupeleissä uskon kohtaloon ja tarkoitukseen. Se, että olen jo näin nuorena tehnyt 1,5 vuoden verran töitä hyvinvointivalmentajana/personal trainerinä, on jopa minun itseni välillä vaikeaa uskoa, sillä usein vastaavanlaisiin tehtäviin tulee olla monen vuoden kokemus tai vähintään liikunta-alan ammattitutkinto.

Uskon kuitenkin siihen, että omalla kohdallani kokemuksen hankkiminen ja konkreettinen työn tekeminen on ollut tärkeämpää, kuin koulunpenkillä istuminen. Olen oppinut ja kehittynyt reilun vuoden sisällä asiakkaita valmentaessani todella paljon niin liikunta-alan töistä, kuin hyvinvoinnista yleensä. Ja se, miksi tämän työn saaminen ei ollut mielestäni tuuria, vaikka se siltä saattaakin kuulostaa, on täysin sen ansiota, että olen uskaltanut olla oma itseni alusta lähtien. Ja se lopulta poiki tähän työtarjoukseen ja mahdollisuuteen lähteä tekemään ”oman alan” töitä heti pt-koulusta valmistuttuani.

En sano, että oma esimerkkini olisi mikään yleinen reitti omaa unelma-arkea kohti, mutta sen avulla haluan havainnollistaa, että kaikki on mahdollista. Jos en olisi koskaan päätynyt nykyiseen työhöni, olisin ehkä jo silloin perustanut oman toiminimen ja alkanut valmentamaan, tai ehkä alkanut ohjaamaan ryhmäliikuntaa. Olisin jokatapauksessa tehnyt työtä, joka innostaa, motivoi ja inspiroi, sillä se oli alunperinkin syynä sille, miksi päätin ilmoittautua pt-kurssille.

Olen pienestä lähtien unelmoinut paljon ja uskonut (välillä ehkä liiankin optimistisesti) siihen, että voin olla mitä tahansa. Pikkutyttönä visioin itseni Broadwayn lavoille esiintymään ja tällä hetkellä visioin itseni inspiroimaan ihmisiä voimaan paremmin, käyttämällä sosiaalista mediaa apunani.

Ja vaikka teenkin jo paljon asioita, joista joskus osasin vain unelmoida, se ”oma juttu” ei ole minullakaan vielä ihan täysin selkiytynyt. Eikä sen tarvitsekaan olla. Niin kauan, kun minusta tuntuu, että menen elämässäni edes jollakin tapaa eteenpäin tekemällä sellaisia asioita, joista tykkään, en voi olla menossa väärään suuntaan.

Esimerkiksi kirjoittamalla tätä blogia, tekemällä YouTube -videoita, valmentamalla ihmisiä liikuntaan ja ravintoon liittyen, jakamalla (toivottavasti) inspiroivia kuvia niin Instagramiin kuin tänne blogiinkin ja oppimalla jatkuvasti lisää läheisiltäni ja niiltä, ketkä inspiroivat minua, tulen onnelliseksi. Ja kun tulen mm. näitä asioita tekemällä onnelliseksi, haluan tehdä niitä niin paljon, kuin mahdollista. Haluan tehdä niitä työkseni. Ja siksi olen pikkuhiljaa rakentanut valmentamisesta ja sosiaalisen median tekemisestä itselleni työn.

En ole rikas, enkä tienaa paljoakaan menojani enempää, mutta tulen toimeen ja olen onnellinen. Rakastan tehdä sitä, mitä teen ja tiedän, että jokin päivä luon vielä jotain täysin omaa ja isompaa.

En osaa antaa vinkkejä siihen, miten elämästä voi tehdä mieluisampaa ja mukavampaa, sillä se on jokaisella meistä henkilökohtaista. Mutta haluan jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia siihen liittyen, sillä uskon, että niitä lukemalla joku teistäkin, voi oikeasti inspiroitua.

kuvat: Nanna Talvitie

Vaikka toistan tätä teksteissäni paljon, sanon sen vielä uudestaan (olkoon tämä nyt sitten se vinkki, vaikka en sellaisia niin tykkääkään antaa): usko itseesi ja uskalla olla rohkea, sillä mikään muu ei seiso tielläsi, kuin sinä itse.

Omalla ajattelulla ja asenteella voi tehdä muutoksia, ja vieläpä aika suuria sellaisia. Siksi on tärkeää ennemminkin kääntyä sisäänpäin ja hakea sieltä vastauksia siihen, miksi jotkut asiat tuntuvat vaikeilta tai pelottavilta, kuin purkaa omaa epävarmuutta tai pelkoa muihin kadehtimalla. Kun oma asenne on kohdallaan, on helpompi keskittyä omiin tavoitteisiin ja unelmiin, ja uskaltaa ottaa askelia niitä kohti.

-Laura

 

saatat pitää myös

12 Comments

  • Reply Linda K. 12.6.2017 at 15:00

    Sä olet todella inspiroiva, Laura!!! Mielettömän ihana teksti.

    • Reply Laura 13.6.2017 at 14:27

      Kiitos ihana Linda<3 tosi kiva kuulla, että tää teksti säväytti - kirjotin sen jotenkin niin vaan hetken mielijohteesta, että tosi kiva kuulla:)

  • Reply Linda A 12.6.2017 at 22:13

    <3 niin paljon just sitä.

  • Reply Saarai 13.6.2017 at 19:35

    Ihana teksti! On aina kivaa päästä lukemaan siitä, miten kukin on päätynyt siihen elämäntilanteeseen jossa nyt on. Jotenkin tosi inspiroivaa 🙂 Sinun blogi on kyllä aina niin inspiroiva ja kuvat on aina niin kauniita!

    http://ateljeesaara.blogspot.fi/

    • Reply Laura 14.6.2017 at 16:30

      Kiitos Saara, oli ilo lukea sun kommentti<3 kiva, että tää teksti antoi sulle inspistä ja että tykkäsit lukea:) Ihanaa loppuviikkoa!

  • Reply Jenna 14.6.2017 at 15:05

    Tosi kiva postaus ja mukava lukea sun työurasta ja opiskeluista 🙂 Olet varmaan monelle hyvä esimerkki!

    Mä olen myös haaveillut, että joskus vielä kouluttaudun pt:ksi. Tällä hetkellä kuitenkin keskityn mun uraan luokanopena ja liikunnanopena ja pyrin sitä kautta liikuttamaan ihmisiä (lapsia ja nuoria :D) ja ohjaamaan heitä terveellisemmän elämän pariin. Ehkä sitten joskus aikuiset.. 😉

    • Reply Laura 14.6.2017 at 16:32

      Kiitos, kiva kuulla<3
      No niimpä, ehkä sit myöhemmin siirryt vielä aikuisiakin koutsaamaan! Toi on jo kans ihan mahtavaa, että teet liikunnanopen hommia tulevaisuudessa, koska kuitenkin nuoretkin tarvii inspiraatiota liikkumiseen:)

  • Reply Emma 16.6.2017 at 22:01

    Moi! Täällä uus lukija! Kommentoin tähän nyt yleisesti et onpa inspiroiva blogi 🙂
    Mukavaa kesän jatkoa sulle!

    Terveisin,
    Emma

    • Reply Emma 16.6.2017 at 22:02

      Ja piti kysyä, et mistäs noi kivat farkut on 😀

      • Reply Laura 18.6.2017 at 09:46

        Farkut on Pull & Bearista:)

    • Reply Laura 18.6.2017 at 09:46

      Voi kiitos kovasti, ihana kuulla<3 Samoin sulle!!

    Leave a Reply