MITÄ SANOISIN RIKKINÄISELLE ITSELLENI

8.8.2017

Huomenta kaunis. Mikä fiilis tänä aamuna? Nukuitko hyvin? Mitä on mielen päällä? Tiedäthän, että olet arvokkain ihminen elämässäni?

Siksi haluan, että ymmärrät sen, mitä aion sinulle nyt sanoa.

IMG_7155Tässä maailmassa on liikaa paineita suorittaa, liikaa paineita näyttää hyvältä ja olla superihminen. Liikaa bokseja, mihin itsensä luokitella ja määritteitä, millä itseään kuvailla. Se on rankkaa.

Se ajaa yhä useamman meistä uupumisen partaalle tavalla tai toisella. Kun pitäisi pitää huolta omasta kunnosta, viettää aikaa läheisten kanssa, nähdä ystäviä, tehdä työt, opiskella, kehittyä ihmisenä ja samaan aikaan muistaa rauhoittuakin, saattaa se kaikista tärkein unohtua.

Oma sisin ja oma hyvinvointi.

IMG_7210
Mä tiedän, ettet sä haluaisi kokea kuuluvasi yhteenkään boksiin, tai määritellä olemustasi ”opiskelijana” tai tai minään muunakaan. Mä tiedän, ettet haluaisi olla superihminen ja kykeneväinen kaikkeen, koska kukaan ei pysty siihen. Mä tiedän, ettet jaksaisi treenata niin paljon, kuin treenaat tai rajoittaa suupalojasi. Et haluaisi olla väsynyt ja pinna jatkuvasti kireällä, muttet voi sille mitään. Mä tiedän, että haluaisit irroittaa otteen, antautua ja kaatua sänkyyn.

Muttet pysty, koska pelkäät, ettet kestä sitä, mitä kohtaisit, jos irroittaisit.

2V5A7086
Koet, että sinulla täytyy olla kontrolli. Kun tuntuu, että koko muu mailma elää oman aikataulunsa mukaan ja meneillään on monta hoidettavaa asiaa, haluat pystyä kontrolloimaan edes jotakin. Itseäsi.

Olet huonolla tuulella ja suutut pienistä asioista turhaan, koska jos jokin rikkoo sääntöjäsi tai uhkaa aikataulujasi, tuntuu, että koko maailmasi kaatuu. Ja niinhän se kaatuu. Se kaatuu huonoon treeniin tai vääränlaiseen ruokaan. Se kaatuu liian myöhään valvomiseen ja juhlissa pakolla nakerrettuun pullaan.

Mutta tiedätkö mitä? Se ei ole elämää.

IMG_7160Nyt on sun aika päästää irti.

Nyt on sun aika kohdata ne tunteet, ne haavat ja ne lukot, mitä jatkuvasti yrität paeta. Nyt on sun aika kaatua, jotta voisit joskus myös nousta ylös ja jatkaa eteenpäin.

Mä lupaan olla tässä sitä varten ja kuunnella. Antaa sulle käden ja ottaa vastaan kaiken mitä haluat sanoa. Tai jos et halua puhua, voit vain olla ja hengittää. Nojata pään olkapäähän ja itkeä.

Mä lupaan rutistaa sua niin pitkään, että kipu helpottaa. Mä lupaan olla tässä, aina ja ikuisesti.

2V5A7140kuvat: Johanna Turpeinen

Koska tiedätkö mitä? Jokin päivä se kipu helpottaa. Ei ehkä huomenna, eikä kuukaudenkaan päästä, mutta jokin päivä se helpottaa.

Jokin päivä sä opit näkemään, että olet upea ihminen. Että olet ainutlaatuinen ja kaunis. Että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka välittävät ja jotka eivät koskaan jätä sinua yksin.

Opit ymmärtämään, ettei treenikertojen määrä tai timmi vatsa kerro mitään siitä, kuka sinä olet.

Opit kuuntelemaan, millaista ruokaa kehosi tarvitsee ja antamaan sille sitä juuri niin paljon, että tunnet olosi kylläiseksi. Opit, että olet ihan yhtä rakastettava painosta ja lihasmassasta riipumatta.

Ja ennen kaikkea opit rakastamaan itseäsi. Ymmärrät, että itseasiassa sinä olet itsesi paras kuuntelija, lohduttaja ja tsemppari. Olet itsesi paras tuntija ja henkilökohtainen hyvinvointivalmentaja.

Olet oman itsesi paras ystävä. Ja se, jos mikä, on tavoittelemisen arvoinen asia.

-Laura

 

saatat pitää myös

26 Comments

  • Reply O 8.8.2017 at 16:20

    Tää teksti. Miten saitkaan kirjoitettua sanoiksi just sellaisia asioita ja fiiliksiä, joita itse just nyt tuntee ja asioita, joihin pitäisi saada itsensä uskomaan, ja joita on vaan yrittänyt itse saada puettua selkeiksi sanoiksi ja ajatuksiksi.
    Kiitos, sait just mut uskomaan taas elämään vähän enemmän, hymystä vähän leveämmän, tulevaisuudesta vähemmän pelottavan ja fiiliksen enemmän omaksi itsekseni sanoilla joita oon koittanu saada itelleni sanottua <3 Kiitos onnellisesta, samaistuttavasta ja toiveikkaasta fiiliksestä tän päivän keskelle, ja kiitos sun inspiroivasta ja ihanasta blogista, teki just mun päivästä niin paljon paremman, elämä on kyl aika ihanaa vaikka se ei ihan aina siltä tuntuis <3

    • Reply Laura 9.8.2017 at 08:52

      Oona. Wau<3 Kiitos sulle itsellesi ihan älyttömästi, myös sä sait mun tästä aamusta hiukan paremman ja mun hymystä vähän leveämmän. Merkitsee ihan suunnattomasti, että mun teksti antoi sulle noin paljon voimaa ja muutenkin, että saat blogista inspiraatiota ja hyvää fiilistä. Kiitos, kiitos, kiitos - tuntuu, etten vaan voi kiittää tarpeeksi. Paljon haleja ja aurinkoa sun päivään<3

  • Reply Weera 8.8.2017 at 18:27

    Olips ihana ja jotenkin tosi voimaannuttava postaus! <3

  • Reply Elviira 8.8.2017 at 19:09

    Voi Laura ❤️ Tää teksti osui ja upposi. Ihan kuin suoraan minun kirjoittamani, en vaan osaisi muotoilla sanoja näin kauniisti. Olet puhdasta kultaa nainen! Niin inspiroiva ja niin kaunis ulkoisesti mutta ennen kaikkea sisäisesti.

    • Reply Laura 9.8.2017 at 08:50

      No samoin!! Kiitos<3 Merkitsee mulle tosi paljon, kun sanot noin:'))

  • Reply Anna 8.8.2017 at 19:49

    Tää teksti kolahti, kovaa. Luin viimeset lauseet kyyneleet silmissä. Vaikka tässä oli sanoja sulle itsellesi, ne iski muhun, ja varmasti johonkin toiseenkin. Sulla on upea kirjoitustyyli, osaat pukea ajatukset sanoiks siten, että tekstistä tulee samaistuttava. Kiitos tästäkin postauksesta <3

    • Reply Laura 9.8.2017 at 08:48

      Se tässä onkin parasta, että kun antaa palan itsestään, se usein antaa jotain myös muille. Ihanaa, että sä pystyit samaistumaan noin paljon ja että teksti kolahti suhun<3 Kiitos ihanista sanoista ja halaus sulle<3

  • Reply Elina 8.8.2017 at 21:25

    <3<3<3 niin niin niin samanlaisia ajatuksia täällä. Tiiän tasan tarkkaan mistä puhut. Step by step epämukavuusalueelle ja pois kontrollista, se ei oo helppoa mutta parasta mitä itelle voi tehdä nyt.

    Oot ihana, miljoona halia.

    • Reply Laura 9.8.2017 at 08:47

      Sä oot ihana<3 Samoin sinne, paljon halauksia takasin!! Tiesin, että ymmärrät:')

  • Reply Sofia 8.8.2017 at 23:40

    Kiitos tästä ihanasta postauksesta! Laittoi kyllä ajattelemaan! <3 ymmärrän ainakin joltain osin mistä kirjoituksessa puhut, se on meinaan itseä lähellä
    Nyt ja tuntuu välillä että liiankin lähellä ja pääseekö täältä koskaan ylös.. no, päivä kerrallaan ja pahoinakin hetkinä kun selviää tunnin kerrallaan niin se on jo parempaan päin! KIITOS! Oot muutenkin aivan symppis ja lenpparibloggaajia!

    • Reply Laura 9.8.2017 at 08:46

      Kyllä sä pääset. Mä uskon, että me kaikki päästään, kun vaan kohdataan ne tunteen ja myönnetään oma tilanteemme, jotta voidaan sitten alkaa työstämään niitä fiiliksiä.:) Kiitos tosi paljon sun ihanasta kommentista Sofia, se piristi mun aamua<3 Halaus sulle ja paljon voimia huonoihin hetkiin. Muista, että aina sä kuitenkin pääset eteenpäin, kun sitä tarpeeksi haluat :-*

  • Reply Jassu 9.8.2017 at 07:31

    tää kolahti ja kovaa. Itellä on takana elämäni tähänastisesti kiireisin ja rankin vuosi ja tasan samoin kun kuvailit, kontrolloimalla ajattelin siitä selviäväni. Mutta tässä sitä ollaan, opettelemassa päästämään irti ja tällä kertaa kunnolla, josko ensi kerralla kun on hektinen vaihe niin osaisi ottaa sen vastaan itseään kuunnellen 🙂 ihanasti kirjotettu teksti ja tärkeitä juttuja!

    • Reply Laura 9.8.2017 at 08:44

      Kiitos Jassu<3 Se on kyllä jotenkin niin ihmeellistä, miten aina ensimmäisenä sitä rankaisee itseään ja alkaa rajoittamaan omaa toimintaa. Ihanaa kuitenkin, että säkin oot hiffannut sen ja alkanut työstämään asioita, jottei niin kävis:)

  • Reply m 9.8.2017 at 08:34

    osu ja uppos! oon kaksi viikkoa toteuttanut tätä, kun myönsin vihdoin itselleni etten jaksa.
    nyt kotona maaten ja sitä päivää odottaen, kun taas jaksan ja voin paremmin!

    • Reply Laura 9.8.2017 at 08:43

      Hyvä, että totesit<3 Se on tosi tärkeetä. Latailehan akkuja ja rentoudu, niin varmasti oot taas pian iskussa:)

  • Reply iinamaj 9.8.2017 at 09:24

    Laura <3

  • Reply Linda K. 9.8.2017 at 09:58

    Mikä ihana teksti, kuvat ja kaunis mekko! Kyllä sulla vaan on kirjoittamisen lahja, kiitos tästä! Annat meille lukijoille niin paljon.

  • Reply Neapauliina 9.8.2017 at 10:44

    Siis aivan mahtava teksti ! Luin tän oikeesti jo eilen, mut jäin vaan jotenki ihan sanattomaks. Tai oli mulla yks sana mielessä: ”Niimpä.” , mutta se ei tuntunu rakentavalta kommentilta.. 😀 Tallensin tän postauksen kirjanmerkkeihin, ja toivon että muistan aina kun stressi ja paineet alkavat varjostaa mun elämää, niin tulla lukeen tän. Kiitos !

    • Reply Laura 10.8.2017 at 09:33

      Wau, toi on aika hieno merkki, et oot jääny sanattomaks…<3 Kiitos. Toivottavasti teksti antaa sulle voimaa jatkossakin, ihana, että tallensit sen!:')

  • Reply Reeta 9.8.2017 at 17:33

    Todella hyvin kirjoitit tärkeästä aiheesta!
    Ja kiitos sinulle, että sait minut pysähtymään ja miettimään. Kun luin tekstin olo helpottui. Olet hyvä kirjoittamaan!😊

    • Reply Laura 10.8.2017 at 09:32

      Kiitos Reetta kommentista ja kiitos, että teksti sai sut pysähtymään<3

  • Reply Saana 10.8.2017 at 10:49

    Kiitos. Kiitos tästä postauksesta. Tämä antoi paljon voimaa <3 Pysähdyin myös miettimään, että olen minä ja minä voin tehdä elämästäni ihanaa, vaikka söisinkin jätelöä tai jättäisin juoksulenkin välistä. Luin tätä postausta kyyneleeleet melkein silmissä, sillä tajusin että maailma ei oikeasti kaadu, vaikka kalenteriin kirjattu aikataulu ei toteutuisikaan. Tajusin, että minun pitää elää täysillä <3 Kiitos vielä Laura, tulen lukemaan tätä postausta aina kiireisen arjen keskellä ja silloin, kun tuntuu että pakko jaksaa vaikka ei jaksaisikaan. Silloin, kun pelottaa päästää irti. Olet ihana Laura, niin inspiroiva ja voimannuttava! <3

    • Reply Laura 15.8.2017 at 08:20

      Nimenomaan, se menee juurikin niin. Itse voi tehdä tosi paljon ja muuttaa elämää ihan pieniäkin asioita tekemällä<3 Kiitos kommentista, ihanaa, että teksti antoi sulle jotakin merkityksellistä:)

  • Reply Maria 17.8.2017 at 18:04

    Niin upea teksti <3
    Itse olen kamppaillut oman riittämättömyyden tunteen kanssa tänä vuonna. Olen tavoitellut liikaa asioita väkisin ja liian korkealta, enkä ole sallinnut itselleni lepoa. Tämän seurauksena olen ollut uupunut ja pettynyt itseeni, kun en olekaan onnistunut tavoitteissani. Tärkeintä olisi vain löytää balanssi elämässä, ja tehdä asioita vain sen verran, mihin voimavarat riittävät. Liikaa vertaan itsenäni muihin ihmisiin, ja vaadin itseltäni liikaa elämän joka saralla. Ensin täytyy löytää hyvä olo sisäisesti ja löytää ne asiat, joihin oikeasti on intohimoa. Kun tekee asioita, joita rakastaa, onnistumisen kokemuksia ja menestystä tulee sen sivutuotteena 🙂

    • Reply Laura 18.8.2017 at 11:31

      Vertaaminen on aina jotenkin niin turmiollista, mutta hyvä, että oot hiffannut sen, ettei niin kannata liikaa tehdä. Ja komppaan sua täysin – ensin täytyy löytää hyvä olo sisäisesti, jotta voi sitten myös olla hyvä ystävä ja/tai kumppani muille:) Ja kyllä, kun tekee asioita intohimolla ja sellaisia juttuja, mistä tykkää, niin se johtaa oikeastaan aina (ainakin omasta mielestäni) oikealle tielle<3

    Leave a Reply