IHMISSUHTEISTA

10.4.2017

Ihmissuhteet ovat mietityttäneet viimeaikoina. Etenkin se, miksi ne ovat joskus niin vaikeita.

Miksi ne ovat niin erilaisia? Miksi jonkun kanssa ei vaan koskaan saa muodostettua syvempää yhteyttä, vaikka kuinka haluaisi? Miksi taas joidenkin kanssa klikkaa heti? Miksi joidenkin seurassa tunnen oloni niin varautuneeksi? Miksi pitkän ystävyys- tai parisuhteen liekki saattaa hiipua ihan yhtäkkiä, kuin puun takaa? Miksi ihmissuhteet ovat välillä liikaa soutamista ja huopaamista, eivätkä tiimityötä – ystävän tai kumppanin kannustamista ja tukemista?

Mietin paljon, miksi jotkut ihmissuhteet ovat omalla kohdallani päättyneet niin kuin ne ovat. Miksi yhtenä päivänä on vain huomannut, ettei olekaan enää samanlaista yhteyttä toisen kanssa, kuin ennen. Miksi minä tai se toinen muttui? Miksi jokin ihmissuhde aiheuttikin enemmän stressiä, kyyneliä ja ahdistusta kuin iloa?

Kariutuneet ihmissuhteet ovat opettaneet minulle paljon ja uskon, että niillä jokaisella on tarkoitus. Mutta silti en voi estää itseäni miettimästä jokaisen sellaisen kohdalla, että missä meni pieleen? Olinko se minä, joka muuttui? Teinkö jotakin väärin? Oliko ilmassa kateutta tai katkeruutta vai johtuiko kaikki vain siitä, ettei meitä oltu tarkoitettu enää puhaltamaan yhteen hiileen?

Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Enkä siksi edes tiedä, miksi pyörittelen niitä päässäni. Ehkä se on jonkinlaista kaipuuta. Pelkoa, että olen satuttanut toista ihmistä.

Pahimpia ovat ne hetket, kun kaikki se, mitä joskus ajatteli toisen kanssa olevan, ei koskaan toteudukaan. Kun lapsuuden parhaasta ystävästä ei koskaan tulekaan elämän aikaista sydänystävää. Kun parisuhteessa haluttaisiin jatkaa yhdessä, mutta tiedetään, että on parempi erota. Kun hyvän ystävän kanssa eteen tulee risteys, josta molempien on parempi jatkaa eri suuntiin. Kun oma elämä muuttuu ja sen mukana joitakin ihmisiä jää vain yhtäkkiä matkan varrelle.

Vaikka kaikki erot, välien rikkoutumiset ja eri polkujen kulkemiset ovat tapahtuneet tarkoituksesta, silti joka kerta, kun törmään ihmiseen entisestä elämästä, tekisi mieli rutistaa ja sanoa, että olen pahoillani, ettei meistä koskaan tullut mitään.

Että vaikka uskon elämän tarkoitukseen ja kohtaloon, minusta tuntuu pahalta. Tuntuu, että olen satuttanut sinua. Tuntuu, että tein jotain väärin. Tuntuu, että vihaat minua nyt.

Vaikka loppupeleissä olen vain elänyt omaa elämääni ja hyväksynyt sen, mitä se on tuonut mukanaan.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Se on tuonut mukanaan sen, että minä olen muttunut. Sen, ettei kaikkien ihmisten – ei aina edes omien sukulaisten – kanssa vaan yksinkertaisesti tule toimeen. Ja se tarkoittaa, että pitkin elämää ihmisiä tulee ja ihmisiä menee.

Tärkeintä on, että on rakkaita ihmisiä lähellä koko matkan ajan – olivat ne sitten uudempia tuttavuuksia tai lapsuuden ystäviä ystäviä. Silti, aina silloin tällöin, tuntuu haikealta muistella ihmisiä, hetkiä ja suhteita, jotka ovat menneisyyttä.

Laura

saatat pitää myös

8 Comments

  • Reply Elisa 11.4.2017 at 15:45

    Mulla tuli itku tästä sun teksistäs. Oma parisuhde on todennäköisesti tulossa tiensä päähän, ja kaikki nuo ajatukset mitä sanot käyväsi läpi on pyörineet ihan valtavan paljon omassakin päässä. Miksi kaikki on niin vaikeaa, miksi pitää tuntua näin pahalta, mitä tämän jälkeen? Miksi epäonnistuin?

    Niin paljon kysymyksiä ja mihinkään ei vastauksia. On vain.. rikki. Ja miettii että miksi.

    • Reply Laura 14.4.2017 at 13:55

      Sinä<3 Mullakin tuli kyyneleet silmiin, kun luin sun kommentin. Mä tiedän ton tunteen, mä niin tiedän sen. Ja pahinta, mutta toisaalta parasta tossa on vaan just se, että on oppii hyväksymään sen tilanteen ja antaa niiden kurjien fiilisten vaan olla niin kauan kun tarve vaatii. Itkeä, kun itkettää ja huutaa, kun tekee mieli huutaa. Sitten jonkun ajan päästä sulla on paljon vapautuneempi ja parempi olo ja huomaat, että tämäkin kokemus vaan opetti ja teki susta vahvemman<3

  • Reply Elisa 12.4.2017 at 19:13

    Samallaisia ajatuksia on ollu joskus mullakin. Se on ärsyttävää ja tulee jollain tapaa epäonnistunu olo, jos joku ihmissuhde ei kestäkään ikuisesti. Mut se on nimenomaan elämää -ihmisiä tulee ja menee. Mun mielestä on onneks niin siistiä, että me jokainen voidaan valita kenen kanssa ollaan tekemisissä ja kenen ei. Ja oon itse ainakin sitä mieltä, että ne muistot on tärkeitä myöhemminkin elämässä ja usein ne ihmiset on opettanu ainakin jotain meistä itsestä tai elämästä ylipäätään!
    Täytyy sanoo että sun blogi on aivan huippu❤️ Musta on kivaa aina lueskella sun juttuja ja tykkään erityisesti näistä vähän pohdiskelevista kirjotuksista. Treenijutut kans kiinnostaa, ku itekki rakastan urheilua!
    Entiiä ootko joskus tehny postausta asioista joista unelmoit tai esim.mitä haluaisit saavuttaa elämältä? Mua kiinnostais itteeni tietää, että mitä sä toivot elämältä ja onko sulla semmosia vaikka vähän erikoisempiaki asioita joita haluaisit saavuttaa.
    Tän superpitkän kommentin jälkeen haluun toivottaa sulle hyvää pääsiäistä! 🙂

    • Reply Laura 14.4.2017 at 13:58

      Oon kyllä samoilla linjoilla sun kanssa. Se on toisaalta vaan rikkaus, että ihmisiä tulee ja menee, koska niin kuin säkin sanoit – kaikesta oppii.:)
      Kiitos Elisa, ihana kuulla, että tykkäät<3 Joo hei treenijuttuja olisi tarkotus tuoda vähän enemmän taas tännekin. Ne on jotenkin vähän jäänyt, kun tulee tehtyä sen parissa niin paljon nykyään töiden puolesta hommia, että sitten vapaa-ajalla vähän niinkuin "nollaa aivot" niistä jutuista ja kirjottelee vaan muista jutuista tänne. Mutta ehdottomasti niitä lisää! Ja kiitos postaustoiveesta, tosi ihana idea ja voin ehdottomasti kirjotella noista unelmista ja elämästä enemmänkin:) Samoin, ihanaa pääsiäistä<3

  • Reply Nea Uusivuori 16.4.2017 at 14:21

    Niin ihana teksti! Ajattelen monesti samoin. Vitsi sun juttuja on helppo ja ihana lukea kun kaikesta mitä sanot huokuu aitous ??

    • Reply Laura 23.4.2017 at 19:59

      Kiitos Nea<3 Mulle merkitsee tosi paljon se, että koet noin. Ihana kommentti, piristit mun iltaa:')

  • Reply Henna 6.5.2017 at 11:48

    Palasin lukemaan tän tekstin jo toisen kerran. Se on ihana ja antaa jollain tapaa vertaistukea 🙂 Kiitos siitä ja blogista ja videoistasi ylipäätään, olet ihana!

    • Reply Laura 6.5.2017 at 13:24

      Kiitos tästä<3 Ihana kuulla, että blogi antaa sulle enemmän, kuin vaan kuvia ja tekstiä:) Säkin olet ihana<3

    Leave a Reply