MATCHA-VALKOSUKLAA KONVEHDIT

27.5.2017

Innostuin muutama päivä sitten tekemään pitkästä aikaa raakasuklaata, yhtä lempiherkkuani. Ennen minulla oli aika useinkin tapana tehdä itse suklaata, mutta viimeaikoina se on jäänyt vähemmälle ja olen aina ostanut kaupasta vain valmiita raakasuklaapatukoita tai -levyjä.

Sain edellisessä postauksessa mainitsemastani Urtekramin yllätyspaketista matcha -jauhetta, jonka innoittamana päätin kokeilla tehdä matcha-valkosuklaata, josta olin aikaisemmin nähnyt reseptejä blogeissa. Matcha on minulle vielä aika vieras raaka-aine, sillä olen vain muutaman kerran maistanut sitä, enkä ole niinkään innostunut sen mausta, vaikka vihreästä teestä yleisesti tykkäänkin.

Matcha on siis vihreätee -jauhetta, jossa on aika vahva yrttinen aromi ja pelkälleen se saattaa maistua monien mielestä liian karvaalta. Ainakin itse muistan ensimmäisen kerran matchaa maistaessani puistelleeni päätä ja nyrpistelleeni nenää. Mutta kun matchan kaveriksi sekoittaa jotakin makeaa ja pehmeää, kuten hunajaa, kaakaovoita ja kookosmannaa, muuttuu sen maku paljon miellyttävämmäksi.

Niin kävi näidenkin suklaakonvehtien kanssa, nimittäin niistä tuli omaksi yllätyksekseni todella maukkaita! Siksi haluankin nyt viikonlopun kunniaksi jakaa näiden raikkaiden ja herkullisten matcha-valkosuklaakonvehtien reseptin.

Matcha-valkosuklaa konvehdit

2,5dl sulaa kaakaovoita (mittasin kattilaan 2dl Foodinin kaakaovoirouhetta)
3rkl kookosmannaa
3rkl hunajaa, agavesiirappia tai esim. koivusokeria
1tl vanilijajauhetta
1tl matchajauhetta (Urtekram)
1tl kardemummaa
1tl suolaa

Sulata kaakaovoi, kookosmanna ja hunaja vesihauteessa. Lisää sekaan mausteet ja matchajauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada muotteihin tai tasaiselle lautaselle, vuoalle tai astialle ja laita pakkaseen jähmettymään vähintään 20-30 minuutiksi. Nauti!

Mukavaa lauantaipäivää<3

Laura

TEE SITÄ, MITÄ RAKASTAT

25.5.2017

Tiedättekö sen ensimmäisten kesäaamujen tunnun? Kun haistat ilmassa vihreyden, tunnet iholla lämmön ja kuljet ulkona paljain säärin. Katselet, kuinka lapsia kulkee kouluun reppu selässä ja muistat ne oman lapsuutesi viimeiset koulupäivät, kun perhosia oli vatsassa, koska ihan kohta oli kesäloma.

Edelleen tunnen tuon saman jännityksen, vaikka koulussa en enää samalla tavalla käykään. Kun kesä tuoksuu ilmassa ja käsillä ovat ne ensimmäiset lämpimät päivät, jolloin voi huoletta laittaa jalkaan shortsit ja lähteä ulos ilman takkia, kroppassani kihelmöi. Olen yhtäkkiä onnellisempi.

Sellaiselta tuntuu nyt. Vaikka viime viikot ovatkin olleet täyttä hulabaloota, olen kaiken sen pienen väsymyksen ja kiireen keskellä kuitenkin onnellinen. Tunnen olevani elossa. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä paljon kivoja juttuja arjessani, vaikka ne joskus tarkoittaisivatkin kaksitoistatuntisia päiviä.

Sain muutama päivä sitten viestin, jossa kerrottiin, että minulle on saapunut yllätyspaketti. Eilen hain tuon paketin ja se oli Urtekramilta. Paketin ajatuksena oli kiittää minua tuotteiden aktiivisesta käytöstä ja ylipäätään siitä, mitä teen.

Vaikka oli mukava saada tuoteuutuuksia kokeiluun, ei itse materia ollut paketin saamisessa se juttu, vaan nimenomaan ajatus lahjan takana. Melkein kyyneleet nousivat silmiin, kun avasin ratikassa pakettikortin, jossa minua kiitettiin siitä, mitä olen tehnyt.

Joskus tuollainen pieni asia voi olla maailman suurin. Kotiin saavuttuani laitoin paketin mukana tulleen upean kukkakimpun maljakkoon ikkunalaudalle ja ihastelin sitä ainakin varttitunnin verran. Se sai minut hetkeksi pysähtymään.

Tuntuu hyvältä saada kiitosta siitä, mitä oman blogin, videoiden ja sosiaalisen median välityksellä tekee. Vaikka tiedän, että ruudun toisella puolella on paljon samanhenkisiä ja ihania ihmisiä, jotka ehkä saavat sisällöstäni omaan elämäänsä jotain, sitä aika usein kuitenkin tuntee olevansa yksin sen kanssa, mitä puhuu tai kirjoittaa. Siksi kaikki kommentit, viestit ja tällaiset pienet merkit siitä, että joku on ajatellut sinua, tuntuvat tosi hyviltä. Etenkin juuri omanlaiseni arjen keskellä, missä teen paljon asioita yksin.

On jotenkin niin uskomatonta, että muutama vuosi sitten tähän aikaan tein vielä työtä, joka oli pelkästään työtä, eikä se antanut minulle mitään. Nyt istun tässä, kotona ruokapöydän ääressä, sellaisen arjen keskellä, josta joskus osasin vain unelmoida.

Joten pyydän, että uskot, kun sanon: kaikki on mahdollista. Elä sellaista elämää, josta nautit ja tee sitä, mitä rakastat. Vähät välittämättä, mitä muut siitä ajattelevat.

Kaunista päivää<3

Laura

ENERGISOIVA AAMU

18.5.2017

Ikkunasta näkyy harmaa maisema, vettä tippuu ikkunalaudoilta ja kadut ovat märkiä. Silti lämpömittari näyttää reilut +10 astetta, vaikka olisin voinut vannoa, että ulkona on paljon kylmempi. Ainiin, nythän on toukokuu, kyllähän siellä täytyykin olla edes vähän lämmintä. En anna kuitenkaan sään masentaa fiilistäni, sillä tänään(kin) on tulossa mahtava päivä täynnä kivaa pientä ohjelmaa.

Sama hyvä fiilis minulla oli myös toissapäivänä, kun lähdin aamuvarhain suuntaamaan kohti Crossfit Basementia. Siellä meitä nimittäin odotti (jo kolmannet!) Peak Performancen yhteistreenit, jotka Sara oli järkännyt.

Käytiin läpi kyykkytekniikkaa, tehtiin muutamia lonkkien avauksia, kyykättiin parin kanssa levytangoilla, tehtiin Bring Sally Up -kyykkyhaaste ja lopuksi vielä 12 minuutin crossfit -tyylinen lopputreeni. Noin tunnin treeni oli juuri sopivan haastava, muttei liian rankka.

Päivän treeni näytti tältä:

Alkuun kyykkytekniikkaa ja muutamia kehonpainokyykkyjä

Lonkanavauksia boksilla (kuvassa) + lisää kehonpainokyykkyjä

Kyykkysarjat kaverin kanssa levytangolla 4 x 6

Bring Sally Up kyykkyhaaste

12min lopputreeni:

crossfit vatsat
boksille nousut
burpee

Treenin jälkeen saatiin vielä nauttia ihanasta Rootsin aamupalasta, kylmä- ja porealtaasta, saunasta sekä hieronnasta (!!!). Voisin mielelläni aloittaa vaikka jokaisen aamun näin – etenkin tuo muutama 30 sekunttinen, mikä me Liisan kanssa vietettiin kylmäaltaassa, oli jotain niin siistiä, että sen voisi ottaa ihan tavaksikin.

Tuo tiistaiaamun crossfit treeni herätti minussa taas sen kovan kaipuun lajin pariin. Harrastin Crossfitiä nimittäin muutama vuosi takaperin noin vuoden verran, kunnes ranteeni murtui ja lajin harrastus jäi. Harmittaa edelleen, etten silloin heti parannuttuani palannut takaisin, koska olin kehittynyt sen vuoden aikana paljon, ja oppinut rakastamaan tuota lajia. En kuitenkaan ole halunnut luopua tämänhetkisestä salijäsenyydestäni, ja sen takia ei ole ollut varaa pitää yllä sekä kuntosalijäsenyyttä, että crossfitin jäsenmaksuja.

Nyt olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa kallistumaan taas sen puoleen, että palaisin lajin pariin. Viime viikkoina on tullut pohdittua paljon omaa treenaamista ja kaipaisin siihen kovasti jotakin lisähaastetta – tavoitteellisuutta, uusia juttuja opeteltavaksi ja ehkäpä jonkun oman lajin (lue: crossfitin), jossa voisin alkaa kehittämään itseäni fyysisesti vieläkin taitavammaksi ja vahvemmaksi.

kuvat: Svante Gullichsen

Juttelinkin tuolla Basementilla ollessamme mestan omistajan kanssa ja luulen, että saatan palata Crossfitin pariin jo pian, mikäli se vain taloudellisesti on mahdollista. Saa nähdä, mitä käy.

Iso kiitos SarallePeak Performancelle & Crossfit Basementille sekä mahtavalle treeniseuralle vielä ihanasta aamun treeni- ja rentoutumishetkestä<3

-Laura

KUN LAITOIN JALKAANI CROCSIT

16.5.2017

…ja leikin hetken muotibloggaajaa. No ei vaiskaan, vaikka täytyy myöntää, että nämä lienevät yhtiä blogini ainoita asukuvia.

Useimmiten tunnen kameran edessä oloni suht. itsevarmaksi ja tykkään olla kuvattavana. Rakastan fiiliskuvia ja spontaaneita tilannekuvia – kuvia, joista välittyy tunne ja ne kertovat jonkinlaisen tarinan. Ehkäpä siitä syystä asukuvaus (lue: coolina kameran edessä tönöttäminen) on minulle, noh, tönöttämistä.

Haluaisin osata olla itsevarma asuja kuvatessa, mutta tuntuu, etten vain osaa.Kun pitäisi esitellä päällä olevia vaatteita imartelevasti, tunnen yhtäkkiä oloni todella epävarmaksi. Silloin se itsevarmuus ja fiilispohjainen kameran edessä oleminen unohtuu ja tuntuu, että näytän typerältä jokaikisestä kuvakulmasta katsottuna. Sitten homma menee poseeraamiseksi.

Kädet roikkuvat joko lötkösti sivuilla tai sitten ne ovat kiusallisesti jossakin tekemässä jotakin, pitkät jalkani ovat joko tiellä tai vain hassun näköiset ja ilmeillä on vaikea saada tunnelmaa kuviin. Ensimmäisen maailman ongelmia, tiedän. Mutta sen takia minusta ei koskaan tullut, eikä koskaan varmasti tulekaan, muotibloggaajaa. Ja ihan hyvä niin.

Syy, miksi nyt kuitenkin julkaisen nämä kuvat, on puhtaasti se, että tykkään niistä. Ensimmäistä kertaa minulla oli hyvä olo kameran edessä, vaikka tarkoituksena olikin vain kuvata asua. Kiitos siitä kuuluu isosti myöskin Jerelle, sillä hänen kanssaan oli jotenkin tosi helppo kuvata, kun tyyppi kannusti kameran takaa ja ehdotteli, mitä voisin sen edessä tehdä.

Näissä kuvissa on mielestäni kuitenkin sitä tunnelmaa, mitä yleensäkin haluan kuvissani olevan. Näissä en tönötä kiusallisesti, vaan kuvat ovat aikalailla spontaaneista tilanteista, kun liikuin kameran edessä. Ulkona oli myöskin ihana keväinen ilma ja sopiva tuulenvire, mikä toi kuviin kivaa fiilistä.

farkut: Pull&Bear kauluspaita: Zara takki: H&M kengät: Crocs (saatu) aurinkolasit: Thaimaasta 

Laitoin tuona päivänä myöskin jalkaani ensimmäistä kertaa Crocsit. Kengät, joita olen viimeiseen asti vastustanut, mutta jotka osoittautuvat yllättävän mukaviksi ja kivoiksi (!!!).

Ja vaikka en muotitietäjä olekaan, mielestäni tämä revittyjen farkkujen, kauluspaidan, pitkän takin ja junttikenkien kombo toimi yllättävänkin hyvin yhdessä ja voisin helposti kuvitella kulkevani kaupungilla näissä varustuksissa jatkossakin.

Joten eihän sitä tiedä, jos vaikka innostunkin kuvaamaan asuja useammin tänne blogiinkin…

kuvat: Jere Viinikainen editointi: minä

Tällä viikolla ulkona alkaa vihdoin näyttämään yhä enemmän ja enemmän keväältä ja siellä pääsee pikkuhiljaa liikkumaan yhä kesäisemmissä kuteissa! Eilen aamulla oli ihana astua ulos ilman huivia ja hanskoja. Kyllä ne päivät tästä todellakin pikkuhiljaa paranevat. Meikäläisen saattaa siis hyvinkin bongata pian kaduilta Crocsit jalassa! 😀

Ihanaa viikon alkua!

Laura

MENNEISYYDEN ARPIA

13.5.2017

Puhuit mulle toisista tytöistä, sait mut tuntemaan kateutta

Vaikka siitä on jo vuosia, en ehkä koskaan unohda

Niistä sanoista tuli mulle haavoja, kipeitä ja ikuisia

Heikkoja kohtia, jotka muistuttaa siitä tunteesta

Oot riittämätön. Et ikinä tarpeeksi.

Vaikka en haluaisi uskoa, ne ajatukset viiltää arpia

Ja vaikka kuinka yritän, on niitä melkein mahdoton paikata.

Siksi edelleen joskus tuntuu pahalta, enkä löydä niille tunteille sanoja.

kuvat: Jemina Virkkula

Vaikka syvällä sisälläni tiedän, ettei tarvitsisi huolehtia,

On menneisyyden haavoja joskus mahdoton ikuisesti paikata.

Laura

MIELUMMIN KOKEMUKSIA, KUIN MATERIAA

12.5.2017

Nyt kun äitienpäivä lähestyy, pysähdyin – hieman matti myöhäisenä, tosin – miettimään mitä kivaa voisin äidille tänä vuonna keksiä. Lahjojen osto käyttäytymiseni on muuttunut paljon viimeaikoina, ja olen siitä syystä nykyään huono ostamaan mitään konkreettisia lahjoja. Välillä ehkä, jos ystävä toivoo tietynlaista mukia tai korua syntymäpäivälahjaksi, olen saattanut sellaisen hankkia, mutta noin muuten materian ostaminen ja antaminen ei tunnu niin hyvältä. Siinä missä ennen rakastin ostaa kaikkea pientä söpöä krääsää, kartan nykyään moista ”turhaa kuluttamista” mahdollisimman paljon. Välillä jopa ahdistaa se, että ”pitäisi” ostaa jollekin jotakin – varsinkin jos tietää, ettei lahjansaaja kaipaa yhtään lisää roinaa nurkkiinsa pyörimään.

Haluan järkätä äidille jotain spessua, joka ei ole pelkkää materiaa. Kaunis kortti, raakasuklaa ja kukka ovat toki hyvä lisä itse lahjalle, jotta on jotakin konkreettisesti käteen annettavaa, mutta itse lahjan täytyisi olla jokin mukava kokemus tai elämys yhdessä.

Toissa vuonna järkkäsin äidille ja pikkuveljelle brunssin, viime vuonna olin äitienpäivän aikaan Espanjassa, joten tänä vuonna on aika tehdä jotakin vähän erilaista ja uutta. Aion antaa äidille lahjaksi elämyksen. Siltä varalta, että äitini näkee tämän postauksen, en vielä paljasta mitä se on, mutta jotakin ihanaa hemmottelua, rentoutumista ja yhdessä oloa on luvassa.

Innostuin selailemaan Elämyslahjojen sivuja vähän pidemmän kaavan mukaan (juurikin tuota oman äidin lahjaa etsiskellessä) ja keksin kerätä sieltä muutaman hyvän lahjavaihtoehdon äidille:

Rentouttava vartalohoito
Sisältää mangokuorinnan, rentouttavan vartalonaamion sekä kokovartalohieronnan.

Nautiskelijan paketti
Pakettiin sisältyy lähes 20 hemmotteluelämystä, joista lahjansaaja saa valita mieleisensä. Elämykset sijoittuvat ympäri Suomea eri paikkoihin, joten valinnanvara löytyy!

Raakasuklaa työnpaja 2:lle
Kahden tunnin työpaja, jossa opetellaan tekemään raakasuklaata ja kuullaan mm. miksi raakasuklaata kannattaa syödä! Työpajassa pääsee itse tekemään suklaata alusta loppuun ja mikä parasta, kaiken saa myöskin syödä!

Rentoutuskellunta
Tästä olen kuullut niin paljon hyvää viime aikoina! Kuulemma super rentouttava ja puhdistava kokemus, mitä nyt muutama tuttu on kertonut kokemuksiaan.

Elämyslahjojen sivuilla rentoutuskellunnasta kerrotaan näin:

”Lahja sisältää yhden kelluntasession Float Kalliossa. Aikaa kelluntahuoneessa on 90 minuuttia, mutta aikaa on hyvä varata muutama tunti, jotta voi nauttia kellunnan jälkeisestä hehkusta Float Kallion loungessa, jossa on tarjolla Kaffa Roasteryn kahvia ja Nord-T:n teetä, virvoketta ja pientä naposteltavaa. Rentoutuskellunta sopii kaikille, sillä jokainen tarvitsee joskus häiriöttömän levon ja rauhan.”

Hemmottelupaketti päästä varpaisiin EKO
Sisältää kasvojen, jalkojen ja käsien hoidot, sekä yksilölliset koti-ihonhoito suositukset. Kasvoille tehdään ihoanalyysi, kuorinta, naamio sekä pää- ja kasvohieronta. Jaloille virkistävä jalkahoito (kylpy, kuorinta, raspaus, kynsinauhojen hoito sekä hieronta) ja käsille kynsien ja kynsinauhoje hoito, käsivoide ja kiillotus tai läpinäkyvä lakkaus.

Siinäpä muutama kiva vaihtoehto äitienpäivälahjalle! On niin paljon kivempaa ja arvokkaampaa käyttää rahat johonkin elämykseen tai yhteiseen kivaan kokemukseen, kuin ”turhiin” pikkukrääsiin tai vaikkapa koruihin.

Jos oma lahja vielä uupuu, Elämyslahjojen sivuilta saat ostamisen jälkeen lahjan välittömästi omaan sähköpostiisi, joten jos säkin oot yhtä myöhään liikkeellä, kuin mäkin, kerkeät vielä hankkimaan äitienpäivälahjan ennen juhlapäivää.

Onko teillä jakaa hyviä lahjaideoita äideille tai miten te ajattelitte muistaa äitiä sunnuntaina? Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotakin apua!:)

Kivaa perjantaita!

Laura

IHANA KOOKOS-BANAANI CHIAPUURO

10.5.2017

Rukouksiini on vastattu: markkinoille on saapunut vegaanista kookosjugurttia! Valehtelematta olen varmasti jo ainakin vuoden päivät miettinyt, kuinka ihanaa olisi, kun kaupoista löytyisi kaura- ja soijapohjaisten kasvijugurttien lisäksi myöskin kookoksesta tehtyä sellaista. Ja nyt sitä vihdoin saa!

Happy Coco lanseerasi viime viikolla uuden vegaanisen kookosjugurtin, jota löytyy tällä hetkellä Ruohonjuuri -kaupoista, sekä joistakin vegekaupoista kolmessa eri maussa: natural, mango ja vanilija. Kun muutama viikko sitten sain kutsun Kampin Ruohonjuureen maistelemaan tätä uutuustuotetta, tiesin heti, että tämä tulisi olemaan juurikin sitä, mitä olin jo pitkään markkinoille kaivannut.

Maistatuksessa tarjolla oli mangon ja naturalin makuisia jugurtteja. Näiden lisäksi vitriinistä löytyi vielä vanilijaa, jota ei ikävä kyllä ollut maistettavana, mutta jota kävin kuitenkin nappaamassa yhden purkin kotiinvietäväksi. Tykästyin jugurtin hieman rahkamaiseen koostumukseen ja etenkin tuohon naturaliin sen vahvan kookoksisen makunsa takia. Mango oli ihanan raikas ja se soveltuisi ehkä parhaiten leivontaan tai ihan vain sellaisenaan syötäväksi esim. granolan kanssa. Onnekseni sain mukaani muutaman purkin natural -makua ja Happy Cocon uutus kookosvettä, jotta pääsen herkuttelemaan näillä ihanilla jugurteilla ihan kunnolla.

Innostuin tuotteesta niin paljon, että oli pakko heti kehitellä jokin resepti sen ympärille. Koska olen loppupäivän tänään menossa, pyöräytin itselleni pikaisen chiapuuron evääksi, jonka pohjaksi käytin Happy Cocon natural -kookosjugurttia ja kauramaitoa. Maistoin äsken jo (salaa), miltä luomukseni maistui ja resepti osoittautui niinkin toimivaksi, että ajattelin tulla heti jakamaan sen teillekin.

Kookos-banaani chiapuuro

2 dl Happy Coco natural kookosjugurttia (itsetehty kookosjugurtti tai paksu kookosmaitokin käy)
1 dl kauramaitoa
0,5 dl chiasiemeniä
1 tl vanilijajauhetta
2 rkl proteiinijauhetta (käytin Fastin natural banaanin makuista jauhetta)
puolikkaan sitruunan mehu
loraus hunajaa
ripaus suolaa

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja laita n. 10 minuutiksi jääkaappiin tekeytymään. Pilko chiapuuron joukkoon banaaniviipaleita ja ripottele päälle (hampun)siemeniä sekä kookoshiutaleita. Kruunaa annos suurella nokareella mieleistäsi pähkinävoita. Nauti!

Kertokaahan, jos testasitte reseptiä! Ihanaa keskiviikkopäivää!

Laura

TÄYDELLINEN MINILOMA

8.5.2017

*Kaupallinen yhteistyö Sokos Hotelsin kanssa

Meneillään oli kiireinen viikko – sellainen, että jokainen hoidettava työ- ja kouluasia tuli melkein uniin asti. Jokainen päivä oli lähemmäs kaksitoistatuntinen erinäisineen palavereineen, kouluhommineen, treenien ohjauksineen, ystävien näkemisineen, salireissuineen ja sinne tänne säntäilemisineen. Muistan, kun saavuin keskiviikkoiltana niin väsyneenä kotiin, etten saanut edes takkia päältäni, ennen kuin kaaduin makaamaan eteisen lattialle.

Olisin varmasti muussa tapauksessa purskahtanut itkuun, ellen olisi tiennyt, että seuraavana päivänä lähtisimme poikaystävän kanssa minilomalle Jyväskylään, Solo Hotel Paviljonkiin. Mikään muu, kuin moinen irtiotto, ei olisi saanut minua irtaantumaan niistä kaksitoistatuntisista päivittäisistä työ- sekä muiden hoidettavien asioiden rupeamista, joten tämä reissu oli todellakin odotettu.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen pakkasimmekin viimeiset tavarat matkalaukkuihin ja otimme nokan kohti rautatieasemaa. Sieltä hurautti junalla Jyväskylään reilut kolme tuntia, joka meni meikäläisellä kätevästi kuvia ja videota editoiden ja eväitä napostellen.

Kun saavuimme paikalle, oli ensimmäisenä suunnattava lounaalle – olin soittanut junamatkalla paikalliselle ystävälleni ja pyytänyt ruokapaikkasuosituksia Jyväskylästä. Miriam’s oli kuulemma ihana kahvila, josta sai hyviä salaatteja, sekä kaikenlaista muuta purtavaa. Sinne siis.

Ensimmäinen havainto kaupungista oli, että siellä välimatkojen taittaminen oli todella helppoa, sillä kaikki paikat olivat lähellä toisiaan, aivan kävelyetäisyyksien päässä. Kaupungin keskusta on muutenkin todella sympaattinen ja sieltä löytyi muutama todella kiva kauppa ja kahvila.

Lounaan jälkeen kierreltiinkin hetki keskustassa, kunnes päätettiin suunnata loppupäiväksi hotellille – olihan siellä aikamoiset puitteet meitä odottamassa, mitä nyt oltiin Solo Paviljonkia junamatkalla vähän googleteltu.

”Teille onkin ihan mukava huone varattuna: seitsemännen kerroksen sviitti, jossa on oma sauna ja näkymä järvelle.” Eipä tarvinnut paljon muuta vastaanottotiskin neidin sanoa, kun me jo katsoimme poikaystävän kanssa toisiamme naurua pidätellen. Vaikka tilanne oli toisaalta koominen, oli tämä juurikin sitä, mitä tänne tultiin hakemaan. Upeita puitteita, joissa rentoutua ja irtaantua Helsinki-arjesta täysin.

Ja kyllähän me rentouduimmekin. Siitä hetkestä lähtien, kun istuin hyvän treenin tehneenä, saunan jälkeen, pehmeään nojatuoliin katselemaan upeaa järvimaisemaa, olin kuin sulaa vahaa. En olisi edes kaivannut enää kolmen ruokalajin illallista viinilasillisineen rentoutuakseni yhtään enempää (paitsi sitä ravintolan itse tekemää salmiakki-espresso jäätelöä ja creme bruleetä kyllä kaipasin), sillä tuo järvimaisema, hiljaisuus ja rauha sai minut jo saavuttamaan sen olotilan, mitä tulinkin kyseiseltä reissulta hakemaan.

Sanottakoon kuitenkin, etten ole pitkään aikaan saanut yhtä laadukasta ja ystävällistä palvelua, kuin Solo Paviljongissa. Siellä ollessa tuntui todella siltä, että meistä asiakkaina aidosti välitettiin ja että jokainen palaute – oli se sitten positiivinen tai negatiivinen – otettiin avoimin mielin vastaan.

Minulle hotellissa tärkeää lähes aina on tietyt kolme asiaa: 1. Hyvä aamiainen 2. Ystävällinen palvelu 3. Siisteys. Näiden lisäksi kuntosali ja muut moiset ”ekstrapalvelut” ovat iso plussa, sillä tykkään pitää treenirutiinejani yllä niin lomalla kuin reissussakin.

Jos nuo kaikki kohdat täyttyvät, olen yleensä enemmän kuin tyytyväinen. Lienee sanomattakin selvää, että tällä reissulla nekolme kohtaa – sekä monta muutakin (herkullinen ruoka, upeat huoneet, sauna ja hyvä sijainti) – täyttyivät.

Solo Paviljongissa on nimittäin upeat puitteet niin huoneiden, saunatilojen, kuin ravintola- ja aulatilankin puolesta. Kerroksia on yhdeksän, joista seitsemässä on huoneita ja ylimmässä kerroksessa kuntosali, tilaussauna ja yleiset saunatilat miehille sekä naisille.

Kuntosalilla oli paljon erilaisia välineitä (kahvakuulia, kuminauhoja, käsipainoja, tankoja, levypainoja, boksi, penkki…), muutama laite, juoksumattoja ja kuntopyörä, ja se olikin varmasti yksi monipuolisimmista hotellin kuntosaleista, missä olen itse koskaan vieraillut.

Myöskin aamupala (ja toki se illallinenkin) oli pala taivasta ja olin kuullut siitä pelkää ylistystä jo etukäteen. Noutopöytä notkui hedelmistä, erilaisista tuoreista leivistä ja levitteistä, vihanneksista, munakkaasta, myslistä, savulohesta, jugurteista, juustoista ja leikkeleistä, kakkupaloista, croissanteista, lähiruoasta (mm. itsetehdyt lihapullat ja rieska) ja vaikka mistä muusta. Ylistykset eivät siis olleet väärässä.

Kahvi tarjoiltiin pöytään ja erikoiskahvit kuuluivat aamupalan hintaan, mikä oli mukava yllätys! Aamupalalle astellessa meille tuli oitis arvostettu ja tervetullut olo, kun palvelu oli alusta loppuun niin vilpitöntä ja ystävällistä.

Pakko kuitenkin myöntää, että minua hieman arvellutti, miten moisella ”perinteisellä hotellin aamupalalla” otettaisiin erikoisruokavalioasiat huomioon (kasvisruokavalio ja maidottomuus), sillä harvemmin (ainakin tähänastisten kokemusteni perusteella) olen saanut kovin hyviä vaihtoehtoja eritoten maitotuotteille hotellin aamupalalla.

Onnekseni luuloni todistettiin vääriksi, sillä keittiöstä tarjoiltiin meille pöytään kulholliset soijajugurttia, jonka lisäksi myöskin erikoiskahvit tehtiin soijamaitoon. Noutopöydän ohessa oli myöskin selkeästi merkattu gluteeniton alue, josta pystyi hakemaan gluteenittomia vaihtoehtoja leipien ja leivosten tilalle, mikäli sellaisia kaipasi.

Kaikenkaikkiaan Solo Paviljongin aamupala oli siis ehdottomasti 5/5 ja plussaa tuli siitä, että vaihtoehtoja todella löytyi!

Voisinpa jopa sanoa, että reissu oli täydellinen. Juuri sellainen kaksikymmentäneljä tuntinen miniloma kiireisen arjen keskelle, jonka aikana kerkesi juuri sopivasti lepuuttamaan mieltä ja irtaantumaan arjesta.

Kiitos siitä sekä Sokos Hotels, että erityisesti Solo Paviljonki<3 Tulen ehdottomasti pian uudestaan!

Onko joku teistä käynyt kyseisessä hotellissa? 

Oikein ihanaa uutta viikkoa ja palataan taas pian!

Laura

AAMU TÄYNNÄ ENERGIAA

7.5.2017

Jotkut varmaan muistavatkin, kun kirjoitin muutama kuukausi sitten juoksemisesta ja keräsin juoksutiimiä Naisten Kymppi -tapahtumaan. Sainkin mukavasti innokkaita viestejä, joissa ilmoitettiin lähtevän mukaan tiimiin, ja lopulta meitä kerääntyikin yhteensä 15 henkinen porukka, jonka voimin juostaan muutaman viikon päästä kyseinen lenkki yhdessä. Mainitsin tuolloin myös yhteistreenistä, joka järjestettäisiin ennen itse tapahtumaa. Sen järkkääminen oli täysin mun vastuulla ja tiesin alusta lähtien, etä haluaisin tehdä siitä erityisen.

Eilen tuo kyseinen yhteistreeni sitten koitti.

Kokoonnuttiin mun työpaikalle, Fuell Studiolle, heti aamusta ja vedettiin perusteellisten alkulämmittelyjen jälkeen kuuden liikkeen HIIT -treeni pareittain. Kaikilla oli tosi kova tsemppi päällä, ja vaikka treeni olikin rankka, ei ilmassa ollut suorittamista, vaan enemmänkin juuri sitä yhdessä tekemisen meininkiä. Jengi kannusti pariaan ja tsemppasi hienosti kierros kierrokselta.

Treenin jälkeen tehtiin vielä pitkät, dynaamiset venyttelyt, jonka jälkeen sitten saatiin nauttia Roots Helsingin ihanasta aamupalasta: päärynä-minttu tuorepuurosta sekä porkkana, appelsiini, inkivääri mehusta. Juteltiin tulevasta tapahtumasta, päivän fiiliksistä ja ensi viikolla tulevista Euroviisuista (best :D), napsittiin yhteiskuvia ja fiilisteltiin upeaa aurinkoista säätä.

Kaikinpuolin ihan mahtava aamu, joka antoi lisäbuustia parin viikon päästä koittavalle Naisten Kymppi -tapahtumalle. Tapahtuma on tänä vuonna taas kaksipäiväinen, joista lauantaina 20.5 kuullaan luentoja ja pyöritään päivän kaikissa ohjelmanumeroissa hyvinvointiteeman ympärillä (mm. meikäläisen vetämän lihaskunto- ja liikkuvuus harjoituksen voimin), ja sitten sunnuntaina 21.5 juostaan itse Naisten Kymppi. Ihan mahtavaa olla mukana ensimmäistä kertaa sekä juoksemassa, että esiintymässä!

Kiitos vielä kaikille teille, jotka olitte eilen mukana treenaamassa ja viettämässä ihanaa aamua mun kanssa! Kiitos myös Naisten Kympille mahdollisuudesta kyseisen tempauksen järjestämiseen!

Ihanaa sunnuntai-iltaa<3

Laura

SE ON KEVÄT NYT

3.5.2017

kuvat: Jere Viinikainen

Ensinäkin: wau, mikä viikko takana! Vaikka vappu meni meikäläisellä suurimmaksi osaksi sängyn pohjalla norovirusta potien, on tuo kevään juhla aina yksi omista lemppareistani. Siitä nimittäin tietää, että kesä on jo todella lähellä. Ja kesästä puheen ollen: wau, mikä kevät tuolla ulkona on ollut nyt viimeiset pari päivää!

En tiedä mitään parempaa, kun ensimmäiset kevään tuoksut kuivilla kaduilla. Sen tunteen, kun auringon säteet paistavat suoraan kasvoille ja tuuli ei ole enää kylmä, vaan leuto. Se, kun ulos voi lähteä huoletta paljain nilkoin, ilman toppatakkia, eikä vilustuminen ole lähelläkään. Se, kun ihmisistä huokuu onnellisuus ja helpottuneisuus. Kun ei tarvitse enää piiloutua puolet naamasta peittävän kaulahuivin taakse, vaan päälle voi pukea kevättrenssin ja katseen voi nostaa maasta.

Kävin eilen (vielä hieman puolikuntoisena vatsataudista) haistelemassa kevättä ja tuulettamassa särkevää päätäni Töölönlahdella. Kävelin rantaa pitkin, pysähtyen aina välillä venyttelemään ja availemaan kroppaa, sekä ihastelemaan maisemia. Lokit huusivat, ihmiset lenkkeilivät, vastaantulijat hymilivät ja jotkut olivat picnicillä laiturilla. Se on virallisesti kevät nyt.

Siispä tervetuloa toukokuu, kirkkaampi mieli ja puhdistunut kroppa (heh, heh).

-Laura