TALLINNAN TRENDIKKÄIN ALUE

24.4.2017

Viikko sitten sain kivan viestin Johannalta: ”Lähtisitkö mun seuraksi torstaina Tallinnaan ruokamatkalle?Ideana reissulla on tutustua Telliskiven alueen ruoka- ja kahvilatarjontaan.” On varmaan sanomattakin selvää, että halusin lähteä mukaan ja aloin heti viestin saatuani tsekkaamaan kyseisen päivän aikatauluja. Kävi hyvä tuuri – olin nimittäin sopinut ainoastaan yhden ainoan tapaamisen torstaille ja se oli onnekseni siirrettävissä toiselle päivälle, niin pääsin lähtemään mukaan tälle extemporee reissulle.

Kyseessä oli Milttonin järjestämä reissu yhteistyössä Eckerö Linen kanssa, jonka tarkoituksena oli tutustua viime vuosina kovaksi hitiksi nousseeseen Tallinan hipster-alueeseen, Telliskiveen. Alue on rakennettu entisiin hallimaisiin teollisuusrakennuksiin, jotka on kunnostettu tähän päivään – säilyttäen kuitenkin vanhojen pintojen ”rapaisuuden”. Telliskiven alueella on yllättävän paljon ravintoloita ja kahviloita, sekä söpöjä pikkuputiikkeja, joista voi ostaa niin käsintehtyjä tekstiilikappaleita, moderneja sisustustavaroita kuin luonnonkosmetiikkaakin.

Meidän päiväreissun aikana kerettiin kiertämään ja näkemään hyvin alueen kaikki erilaiset paikat ja pysähtymään muutamassa sellaisessa ihan pidemmän kaavan mukaan.

Lounastettiin ihanassa ranskalaishenkisessä raflassa, käytiin maistelemassa kahveja modernissa kahvila & barber shopissa, juotiin raikkaita drinkkejä entiseen junanvaunuun rakennetussa ravintolassa, kierreltiin ja ihasteltiin pikkuputiikkien antimia, testailtiin aurinkolaseja VIUU -nimisessä kaupassa ja valokuvailtiin sekä toisiamme, että kaikkea ympärillämme.

Ajattelinkin nyt listata tähän postaukseen Telliskiven alueen tärppejä, sillä niitä tuli niin paljon, että riittää seuraavillekin Tallinnan reissuille nähtävää.

Frenchy

Lounasta, illallista tai pientä välipalaa ja lasi skumppaa. Frenchy on virolais-ranskalaisen pariskunnan perustama ranskalaisvaikutteinen ravintola, jonka uniikki sisustus teki erityisesti meikäläiseen vaikutuksen. Tila on täynnä kaikenlaisia pieniä ja suuria yksityiskohtia, jotka kiinnittivät heti sisään astuessa huomioni. Lounaaksi meille tarjoiltiin riisiä, kasviksia ja lohta, joka saattaa kuulostaa jopa tylsältä, mutta oli makumaailmaltaan kaikkea muuta, kuin sitä. Ehkä parasta ja mehevintä riisiä, mitä olen koskaan syönyt, puhumattakaan kypsytetyistä kasviksista ja ihanan pehmeästä lohesta. Iso suositus!

Renard Coffee Shop 

Kahvila, levykauppa ja barber shop. Modernisti uutta ja vanhaa sisustuksessaan yhdistelevä Renard coffee shop oli mun mieleen. Korkea, loft -tyylinen rakennus, jossa kahvila on, tuo tilaan ihanasti avaruutta ja valoa ja tekee siitä sekä erittäin miellyttävän. Vaikka tykkään kahviloissa yleensä kodikkuudesta ja suosin pieniä, välillä jopa ahtaitakin, kahviloita (joissa voi käpertyä omaan nurkkaan läppärin, tyynyjen ja kahvikupin kanssa), oli tämä Renardin moderni ja väljä tila silti mun mieleen. Päästiin haistelemaan ja maistelemaan eri maiden kahvipapuja ja ehdittiin myöskin tilata mieleisemme kahvit tiskiltä ja nauttia niistä rauhassa pöydän ääressä. Tarjolla olisi ollut myöskin kakkuja, täytettyjä leipiä ja muita herkkuja, mutta niiden testaaminen jäi ensi kertaan.

Peatus

Wau, mikä paikka. Niin originaali ja siisti idea, etten ole moista nähnyt missään! Peatus on entiseen 80-luvulta peräisin olevaan Moskovan ja Tallinnan välillä liikennöivään junanvaunuun rakennettu ravintola & baari. Se koostuu kahdesta vierekkäin olevasta junanvaunusta, joista toisessa on ravintola ja toisessa baari. Ravintolavaunuun mahtuu parhaimmillaan peräti 32 henkilöä ruokailemaan ja baarivaunuun mahdollisesti enemmän. Peatuksessa meille tarjoiltiin drinkit, jotka oli valmistettu mm.paikallista piparminttu-inkivääri limonaadia apuna käyttäen ja muistuttivat aika paljon mojitoja. Saatiin myöskin kuulla tarina ravintolan perustamisesta ja siitä, kuinka pojat olivat kunnostaneet vanhat junanvaunut  käyttökelpoisiksi. Tänne täytyy mennä ensi kerralla syömäänkin!

F-hoone

Alueen varmasti suosituin ja tunnetuin paikka. Kuuluu yhdeksi Tallinnan must do -jutuksi, sillä paikka tarjoilee niin herkullisia (ja edullisia!!!) ruokia, juomia ja herkkuja, ettei sieltä varmastikaan lähde huonolla mielellä pois. Me ei tällä kertaa ruokailtu F-hoonessa muutamaa kakkupalaa kummemmin, mutta aikaisemmilla reissuilla siellä on tullut syötyä niin lounasta kuin illallistakin. Paikassa on kuulemma myös huikea aamupalatarjonta, joten seuraavalle kerralle täytyy laittaa sen testaaminen myöskin to do -listalle.

Home Art

Sisustuskauppa, josta haluaisin oikeastaan ihan kaiken. Kiertelin paikan hiplaten jokaikistä kasvia, tyynyliinaa, taulua, mattoa ja kaikkea mitä sieltä ikinä löytyikään. Hieman samantyylinen Suomen Granit -sisustuskaupan kanssa, mutta ehkä vielä astetta boheemimpi ja uniikimpi. Muutama juttu jäi kaivelemaan ja tekisi mieli mennä takaisin Telliskiveen ihan vain niiden takia… Ehkä joku kerta otan muutaman ikeakassin mukaan ja raahaan tuolta kaikenlaista sisustusroinaa kotiin.

kuvat: Milla, Johanna & minä, editointi: minä

Iso kiitos vielä matkan järjestäjille Eckerölle ja Milttonille, koko mukana olleelle poppoolle, sekä tietenkin näille kahdelle ihanalle (Johanna & Milla) matkaseuralaiselleni, joiden kanssa reissusta tuli vielä tuplasti kivempi<3 Tällaisia matkoja lisää, kiitos!:)

Laura

KONTRASTEJA

23.4.2017

 Kontrasteja. Elämä on niitä. Iloja ja suruja. Anteeksipyyntöä ja riitoja. Pulppuavaa onnellisuutta ja ikävää. Riittämättömyyttä ja rakkautta.

Päiviä, kun ei huvita nousta sängystä ja päiviä, kun pomppaa liian lyhyillä unilla ylös jo kukonlaulun aikaan.

Päiviä, kun tuntuu pahalta. Päiviä, kun haluaisi pyytää anteeksi. Päiviä, kun tuntuu ettei riitä.

Päiviä, kun rakastaa kaikkea ja kaikkia. Etenkin sitä, että saa olla ja elää juuri siinä, missä sillä hetkellä on. Niiden tiettyjen, maailman rakkaimpien, ihmisten keskellä. Olla juuri sinä, eikä kukaan muu.

Ihan tavallisia hetkiä. Sellaisia, missä ei ulkopuolisen silmin ole mitään, mutta missä sinä näät kauneutta. Sen, mikä sinulle on merkityksellistä. Näät niissä elämän.

Rakastan elämän kontrasteja. Vaihtuvuutta ja värejä. Hyviä ja huonoja päiviä. Taisteluarpia ja onnenhetkiä. Sillä niistä muodostuu se, kuka minä olen. Mitä olen kokenut ja oppinut, mitä rakastan, mitä inhoan ja mitä elämältäni haluan.

kuvat: Milla Kuoksa

-Laura

PYSYVIÄ ELÄMÄNTAPOJA, EI DIEETTAUSTA

16.4.2017

Tuli tuossa hetki sitten jotenkin sellainen fiilis, että haluan hankkia itselleni valmentajan. Kaipasin jotakin uutta ja samalla halusin kokea sen, miltä tuntuu kun joku ohjaa ja kertoo tasan tarkkaan, mitä tehdään.

Koska toimin itse valmentajana liikunta- ja hyvinvointihommissa, en oikeastaan koskaan pääse asiakkaan asemaan. En ole koskaan ollut se kenelle sanotaan, montako sarjaa tehdään, miten ruokavalio olisi hyvä koostaa tai kuinka paljon olisi hyvä muistaa levätä. Ja toisaalta se ei ole haitannut, sillä olen opiskellut paljon itsenäisesti ja opetellut liikkumaan sekä syömään kehon tarpeiden mukaan. Kuuntelemalla kehoa ja antamalla sille, mitä se missäkin hetkessä vaatii, olen päässyt pitkälle ja uskon, että se onkin paras tapa elää.

Nyt kuitenkin kaipasin jotakin erilaista. Halusin kokea, miltä tuntuu syödä ”tarkemmin” ja treenata jonkun toisen laatiman ohjelman mukaan. Sitä minäkin monille asiakkailleni nimittäin teen. Annan suuntaa-antavia vinkkejä ruokavalioasioihin, sekä teen harjoitusohjelmia.

Päätin liittyä Ilona Siekkisen LEAN MUSCLE -valmennukseen, jossa keskitytään lihaksen kasvatukseen/lihasmassan muokkaamiseen. Valmennusta on nyt kolme viikkoa pian takana ja olen tykännyt sen sisällöstä tosi paljon. Materiaalit ovat selkeitä ja helppolukuisia. Jokaisesta liikkeestä on selkeä opetusvideo ja salitreeniohjelma on koostettu fiksusti jakamalla kroppa neljään osaan. Ruokavalio-ohjeistus antaa paljon valinnanvaraa (kasvissyöjät, gluteeniton ruokavalio, maidottomuus tms.), enkä ole kokenut olevani ”dieetillä” tai millään tarkalla fitness ruokavaliolla, sillä valmennuksen aikana saa todellakin syödä ja vieläpä ihan tavallista, kunnollista ruokaa.

 

Minusta on ollut hauska haastaa itseäni. Koska olen niin fiilispohjainen eläjä, en ole koskaan ollut tarkemmalla ruokavaliolla tai miettinyt sen kummemmin ruokamääriä, mutta nyt olen tietyllä tapaa nauttinut siitä, että syön ohjeiden mukaan. Päivittäinen ruokamäärä ja -sisältö näyttävät kyllä kutakuinkin samalta kuin ennenkin, mutta nyt säännöllisyys ruokailuissa on entistä parempi. Syön kolmen tai neljän tunnin välein, oli nälkä tai ei. Näin vältyn illan kiukkunälältä ja liian suurilta annoksilta.

treenitrikoot: Under Armour (saatu)

En ole koskaan ollut se tyyppi, joka haluaa joka vuosi kovaan kesäkuntoon. Uskon, että kun pitää ympäri vuoden huolen itsestään, on hyvä ja itsevarma olo omassa kehossa, eikä tarvitse dieetata ennen kesää. Liittyminen tähän valmennukseen ei siis ole tekemisissä kesäkuntoon pääseminen kanssa, mutta tottakai odotan innolla, että tuloksia näkyisi sitten kahdeksan viikon kohdalla. Jos ei ulkoisesti, niin ainakin sisäisesti, sillä minulla on jo nyt kolmen ensimmäisen viikon jälkeen paljon parempi olla. Ei turvotusta, ahdistusta tai verensokerien heittelyä.

Tulen ehdottomasti jakamaan vielä lisää fiiliksiä ja vaikkapa ruokapäiväkirjaa valmennuksesta, mikäli sellainen teitä kiinnostaa?:) Kysymyksiä ja toiveita saa aina laittaa tulemaan.

kuvat: Katarina Kirvesmäki, editointi: minä

Odotan innolla, mitä tuleman pitää.

-Laura

IHAN RENNOSTI

14.4.2017

kuvat 2-4: Katarina Kirvesmäki

Pääsiäisloman agendalla on just tasan neljä asiaa: hyvä ruoka, lepo, läheiset ja liikunta. Tänään päivä on alkanut oikeastaan kaikki nuo edellämainitut kriteerit täyttäen, kun vietettiin tätä pitkän perjantain aamua parhaan ystävän kanssa lettuja syöden, kahvia juoden ja koiran kanssa ulkoillen. Loppupäivänä en ajatellut tehdä mitään ihmeellisempää, kuin tähänkään asti – editoin videoita ja kuvia, kokkailen uunilohta ja parsaa ja ulkoilen koiran kanssa.

On ihanaa, kun kadut ovat hiljaisia ja ympärillä ei ole koko aikaa niin paljon ärsykkeitä, kuin tavallisena arkena. Huomaa, että on pyhä. Siksi on myös jollakin tapaa helpompi rauhoittua ja keskittyä omiin juttuihin, kun ei ole koko aikaa jotakin, mitä voisi olla tekemässä. Vaikka omassa arjessakin on mahdollisuus ottaa omia hetkiä ja omaa aikaa, on se silti erilaista aina pyhinä. Silloin muu maailma ympärilläkin rauhoittuu, suorituskeskeisyys katoaa ainakin hetkeksi ja jokainen voi hengähtää.

Seuraavaksi ajattelin kokata satsin ruokaa, parkkeerata sohvalle ja katsoa viime viikolta rästiin jääneitä telkkariohjelmia. Parasta!

Ihanaa pääsiäistä<3

Laura

PARASTA JUST NYT

11.4.2017

Keväinen Helsinki ja ensimmäiset farkkutakkikelit.

Okei, tuuli on ollut viimepäivinä edelleen aika kylmä, mutta auringossa on ollut ihan superlämmin! Ai että, en malta odottaa sitä fiilistä, kun ne ensimmäiset ihan oikeasti lämpimät päivät tulevat<3

Entistä suunnitelmallisempi ruokavalio ja syöminen.

Kun syömisen ”peruspilarit” – säännöllisyys, riittävä energiansaanti ja ravitsevuus – ovat kunnossa, voi välillä vähän kikkailla. Huomasin tuossa hetki sitten, että olo on ollut jotenkin tosi tukala ja tuntuu, ettei vatsa ole voinut hyvin. Päätin tehdä vähän muutoksia ruokavalioon ja alkaa pitämään enemmän kiinni siitä, että syön suunnitellusti. Liityin mukaan Ilona Siekkisen valmennukseen (josta kerron vielä tarkemmin pian lisää) ja sen mukana olen nyt noudattanut tarkempaa ruokavaliota viime viikkojen ajan. Olo on jo nyt parempi, mutta uskon, että se tulee vaan paranemaan entisestään!

Kotona oleminen.

Arki on välillä sinne tänne sinkoilemista ja viimepäivinä olen löytänyt kaikista eniten onnea kotona olemisesta. Se, että voin rauhassa makoilla sohvalla, tehdä ruokaa, katsella sarjoja, silitellä hoitokoiraa ja nauraa poikaystävän kanssa tyhmille jutuille, on tällä hetkellä mulle itselleni kullanarvoista. Ja siksi myöskin peruin pääsiäisreissun ja päätin vaan jäädä kotiin. Koska täällä on hyvä olla.

Ympärillä olevat ihmiset.

Olen monesti havahtunut tässä taannoin miettimään, kuinka siistejä tyyppejä mulla on ympärilläni ja kuinka upeita ihmisiä olen viimeaikoina tavannut. Kohtaamisia, joita ei olisi osannut ollenkaan odottaa ja uusia tuttavuuksia, joiden kanssa juttu lähtee jo ensimmäisestä lauseesta lentoon. Tiedättehän, että olen teistä kaikista – läheisistä, ystävistä, blogin lukijoista, työkavereista ja jokaikisestä tyypistä – siellä ihan tosi tosi kiitollinen?<3

Banaanijätski ja uudet Fastin protskujauheet.

Lemppariherkkuni on saanut uutta twistiä Fastin Natural protskujauheista. Etenkin lakritsi ja suklaa ovat niin syötävän hyvän makuisia, että tekisi mieli tunkea niitä lähes jokaiseen makeaan ruokaan :’D Käytän itse protskujauhetta lähinnä smoothieissa, puurossa ja banaanijäden seassa ja näissä kolmessa nuo Fastin jauheet toimivat ihan super hyvin! En myöskään itse suosi kovinkaan prosessoituja ja pitkiä ainesosaluetteloita sisältäviä protskujauheista, joten nämä uutuus herajauheet ovat olleet todella paljon meikäläisen mieleen. Kannattaa tutustua ja testata, iso peukku!

Aamutapahtumat.

Viimeisen reilun viikon aikana olen ollut ainakin neljässä aamutreeni -tapahtumassa. On kyseessä ollut sitten HIIT -treeniä, joogaa, liikkuvuutta tai kuntopiiriä, ovat nämä pienet yhteiset treeni- ja aamupalahetket tuoneet tosi paljon piristystä arkeen. Plus, olen rakastanut sitä, että unirytmi on nyt vihdoin vakiutunut! Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös!

Hoitokoira.

Tämä pikkuneiti on ilahduttanut meidän päiviä niin kovasti, että ollaan täysin kiinnytty siihen. Tai ainakin mä olen. Tulee ihan tippa linssiin, kun ajattelen, että joudun kohta palauttamaan dogin takaisin omistajalleen ja oma koirakuume on noussut näiden viiden päivän aikana taivaisiin. Sydäntä raastavinta on ollut jättää toi söpöläinen tänne kotiin, kun on itse joutunut lähtemään töihin tai muihin menoihin. Miten te koiranomistajat pystytte siihen ilman, että meinaa valua kyyneleet poskille? Parasta on kuitenkin tulla kotiin, kun joku on maailman onnellisin siitä, että sä tulit takaisin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mitä teidän viikkoon kuuluu?

Laura

IHMISSUHTEISTA

10.4.2017

Ihmissuhteet ovat mietityttäneet viimeaikoina. Etenkin se, miksi ne ovat joskus niin vaikeita.

Miksi ne ovat niin erilaisia? Miksi jonkun kanssa ei vaan koskaan saa muodostettua syvempää yhteyttä, vaikka kuinka haluaisi? Miksi taas joidenkin kanssa klikkaa heti? Miksi joidenkin seurassa tunnen oloni niin varautuneeksi? Miksi pitkän ystävyys- tai parisuhteen liekki saattaa hiipua ihan yhtäkkiä, kuin puun takaa? Miksi ihmissuhteet ovat välillä liikaa soutamista ja huopaamista, eivätkä tiimityötä – ystävän tai kumppanin kannustamista ja tukemista?

Mietin paljon, miksi jotkut ihmissuhteet ovat omalla kohdallani päättyneet niin kuin ne ovat. Miksi yhtenä päivänä on vain huomannut, ettei olekaan enää samanlaista yhteyttä toisen kanssa, kuin ennen. Miksi minä tai se toinen muttui? Miksi jokin ihmissuhde aiheuttikin enemmän stressiä, kyyneliä ja ahdistusta kuin iloa?

Kariutuneet ihmissuhteet ovat opettaneet minulle paljon ja uskon, että niillä jokaisella on tarkoitus. Mutta silti en voi estää itseäni miettimästä jokaisen sellaisen kohdalla, että missä meni pieleen? Olinko se minä, joka muuttui? Teinkö jotakin väärin? Oliko ilmassa kateutta tai katkeruutta vai johtuiko kaikki vain siitä, ettei meitä oltu tarkoitettu enää puhaltamaan yhteen hiileen?

Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Enkä siksi edes tiedä, miksi pyörittelen niitä päässäni. Ehkä se on jonkinlaista kaipuuta. Pelkoa, että olen satuttanut toista ihmistä.

Pahimpia ovat ne hetket, kun kaikki se, mitä joskus ajatteli toisen kanssa olevan, ei koskaan toteudukaan. Kun lapsuuden parhaasta ystävästä ei koskaan tulekaan elämän aikaista sydänystävää. Kun parisuhteessa haluttaisiin jatkaa yhdessä, mutta tiedetään, että on parempi erota. Kun hyvän ystävän kanssa eteen tulee risteys, josta molempien on parempi jatkaa eri suuntiin. Kun oma elämä muuttuu ja sen mukana joitakin ihmisiä jää vain yhtäkkiä matkan varrelle.

Vaikka kaikki erot, välien rikkoutumiset ja eri polkujen kulkemiset ovat tapahtuneet tarkoituksesta, silti joka kerta, kun törmään ihmiseen entisestä elämästä, tekisi mieli rutistaa ja sanoa, että olen pahoillani, ettei meistä koskaan tullut mitään.

Että vaikka uskon elämän tarkoitukseen ja kohtaloon, minusta tuntuu pahalta. Tuntuu, että olen satuttanut sinua. Tuntuu, että tein jotain väärin. Tuntuu, että vihaat minua nyt.

Vaikka loppupeleissä olen vain elänyt omaa elämääni ja hyväksynyt sen, mitä se on tuonut mukanaan.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Se on tuonut mukanaan sen, että minä olen muttunut. Sen, ettei kaikkien ihmisten – ei aina edes omien sukulaisten – kanssa vaan yksinkertaisesti tule toimeen. Ja se tarkoittaa, että pitkin elämää ihmisiä tulee ja ihmisiä menee.

Tärkeintä on, että on rakkaita ihmisiä lähellä koko matkan ajan – olivat ne sitten uudempia tuttavuuksia tai lapsuuden ystäviä ystäviä. Silti, aina silloin tällöin, tuntuu haikealta muistella ihmisiä, hetkiä ja suhteita, jotka ovat menneisyyttä.

Laura

AAMUTREENIT KUNNIAAN

6.4.2017

Olen aina ollut aamuihminen ja etenkin aamutreenaaja. Ei ole montaa muuta yhtä hyvää tapaa aloittaa päivä, kuin liikunta – oli se sitten crossfittia, salitreeniä tai vaikka joogaa. Mulla on ollut nyt viime syksystä tapana aloittaa jokaikinen maanantai treenillä, sillä tehokkaan treenin jälkeen viikko ei voi alkaa muuta kuin hyvin. Tuosta rutiinista on muodostunut lempparini ja tällä hetkellä en skippaa maanantaiaamun treenejä ikinä, jos se on minusta kiinni.

Siksi olinkin innoissani, kun sain kutsun Evoken aamutreeniin Lavli Livingroomiin. Aloitettiin aamu lempeällä kehonpainotreenillä, jossa käytiin koko kroppa läpi tehden aina neljä liikettä jokaiselle kropan osalle – alakropalle, keskivartalolle ja yläkropalle. Yhteensä siis 12 liikkeen jumppa! Tehtiin kaikki liikkeet kolmesti läpi ja vaikka treeni olikin suht. helppo, sai se kuitenkin pienen hien pintaan ja aineenvaihdunnan tehokkaasti käyntiin.

Ajattelin jakaa tuon maanantaisen treenin, jotta halukkaat voivat testata sen läpi vaikka kotona. Treeni soveltuu erityisesti aamuun, jos et ole tottunut vetämään silloin kovia treenejä, vaan kaipaat enemmänkin herättelevää jumppaa. Jos taas treenistä haluaa hieman haastavamman, voi tehdä sen joko suuremmalla toistomäärällä tai lyhyemmillä tauoilla. Jos haluat kurkata treenin liikkeet kuvina, klikkaa tästä Martinan postaukseen – sieltä löytyy selkeät ohjekuvat jokaisesta liikkeestä.

treenivaatteet: Yvette

Koko kropan kehonpainotreeni

12 toistoa (per puoli, jos liikkeessä tehdään yksi puoli kerrallaan)
3 kierrosta
1-2 min lepo kierrosten välissä

Alakroppa:

Askelkyykky taakse ristiin

Askelkyykky eteen + kurotus nilkkaan

Varpaille nousu leveässä kyykyssä

Kyykky kahdella joustolla

Keskivartalo:

Kylkirutistus + kurotus nilkkoihin

1 jalan linkkuveitsi TAI tavallinen linkkuveitsi

Timanttivatsat (jalat sammakkoasennossa)

Russian twist

Yläkroppa:

Ojentajapunnerrus

Skorpioni

Superman

Superman keinuen

Treenin jälkeiset eväät olivat kyllä taas kerran kohdillaan: Evoken patukoita ja mehuja, Rootsin vegaaninen aamupala ja mikä tärkeintä: kahvia kauramaidolla<3 Kiitos vielä ihanasta ja energisestä aamusta Evoke & Yvette ja Lavli Livingroom. Ja hei, kerrohan mulle, jos testaat treeniä!

Ihanaa torstaita!

Laura

HETKIÄ

5.4.2017

Selailin eilen puhelimen kuva-arkistoa samalla kun karsin turhia otoksia. Uusi työni sosiaalisen median tuottamisen parissa tuo mukanaan entistä enemmän valokuvaamista, videoiden leikkaamista ja kaikkea muuta puuhaa puhelimella, mikä tarkoittaa myöskin muistikapasiteetin loppumista. Siinä kuvia selaillessani huomasin, kuinka hymy nousi huulille lähes jokaisen kuvan kohdalla. Vaikka joskus olenkin se, joka jää porukasta jälkeen, koska haluan jäädä ottamaan kuvia, on se kaiken vaivan arvoista. Sillä etenkin jälkeenpäin, ne ikuistetut – ihan pienet ja tavallisetkin – hetket ovat kullanarvoisia.

Kun katson jokaista kuvaa, muistan elävästi, mitä kaikkea siinä ympärillä tapahtui. Missä olin, kenen kanssa, soiko taustalla musiikkia ja millaisia tuoksuja ympärilläni oli. Mielestäni on ihanaa, kuinka ne tavallisetkin ikuistetut arkiset hetket voivat piristää joskus päivää todenteolla.

Tänään ajattelinkin jakaa muutamia kivoja otoksia viime viikoilta.

Upea auringonlasku Ylläksellä. Tämä oli ensimmäinen ilta Lapin lomallamme ja muistan, kuinka avasin takaoven, haistelin raitista pakkasilmaa ja nappasin tämän kuvan. // Rinteessä pitkästä aikaa ihan pitkän kaavan mukaan. Otettiin kuva Ylläksen huipulla ja muistan, kuinka hymyileminen kiristi jäätyneitä poskia. // Ylläksen huskyfarmilla oli tämä kodikas laavu, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan niin kaunis. Ja todella Lappalainen!:D // Ylläksen gondolihissirinteen huipulta.

Tämän viikon maanantai alkoi mukavasti aamutreenillä Evoke Natural Goods:n järjestämänä. Tehtiin puolen tunnin lempeä koko kropan kehonpainotreeni Lavli Livingroomissa, jonka jälkeen nautittiin Rootsin aamupalaa. Meitä oli kasassa kiva naisporukka, joista osa oli itselleni ennestään tuttuja ja osa uusia kasvoja. Ajattelin, että voisin jakaa tuon treenin täällä blogissakin. // ”Be crazy, not cool.” Ei mitään lisättävää. // Pitkän työpäivän jälkeen hymyilytti, sillä olin onnellinen uudesta hupparista ja siitä, että työt oli vihdoin taputeltu siltä erää. Jossakin vaiheessa nimittäin tuntui, ettei millään jaksaisi tsempata työpäivän loppuun saakka. // Kampin uuden kortteli -ravintolamaailman yläkerrasta löytyi tämä symppisrafla, jossa en ollut aikaisemmin käynyt.

Rootsin vegaaninen aamupala – yksi kaupungin parhaista – no doubt. Valitsin kuvassa olevista kakuista sen kaikista täyteläisimmän ja oman kestosuosikkini: suklaa-pähkinä raakakakun. Osui ja upposi, tälläkin kertaa! // Materialismionnellisuus, jälleen kerran. Mangon printtipaita, jonka teksti kuvaa hyvin meikäläisen mottoa. Forever young ja niin edelleen. // Kotihuudit juuri ennen auringonlaskua. // Viime sunnuntai alkoi mm. kuvassa näkyvän aamupalan merkeissä ystävän luona. Kokoonnuttiin pitkästä aikaa tyttöporukalla ja jauhettiin kolme tuntia kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ystävät<3

Harmaa sää sopii hyvin mun yleisiin pukeutumisväreihin, jotka ovat lähes poikkeuksetta harmaa, musta ja niiden eri sävyt. // Lappiselfie. Tuo oli eräs aurinkoinen aamu, kun skipattiin hiihtolenkki ja mentiin terassille nauttimaan upeasta säästä. // Studiolla viimeistelemässä erästä projektia, josta lupaan kertoa pian. Kyseessä on musiikkikuviot… // Röhnischin aamutreeni ja uuden malliston lanseeraustilaisuus Löylyssä viime viikolla. Ihana Nanna veti meille juoksutreenit, jonka jälkeen syötiin aamupalaa Löylyn ravintolan puolella. Mun puolesta jokainen aamu voisi alkaa edellämainitulla tavalla.

 

Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin? Olisi ihana kuulla, mitä teille sinne kuuluu<3

Laura

KAIKKEA MUUTA KUIN ZEN

1.4.2017

Tuntuu hyvältä kirjoittaa. Vaikka kuluneen viikon aikana on välillä meinannut tuntua, että seinät kaatuvat päälle, tuntuu nyt hyvältä istua hiljaisessa kodissa yksin kirjoittamassa.

Elämä on ollut vähän hektistä. Jotenkin tuntuu hassulta, että viikon rentouttavan ja akkuja lataavan Lapin reissun jälkeen arkeen palaaminen on ollut kaikkea muuta kuin zen. Ei pehmeää laskua, vaan suoraa päätä isoimmalle vaihteelle. Uusi duuni, oman toiminimen perustaminen, koulua, yhteistöitä ja palavereita. En yleensä harrasta stressaamista, mutta nyt stressi on kolkutellut välillä oven takana. Yrittänyt tulla sisään ja kaataa minua maahan.

Hassua, että kun on kiire, sitä käyttää kaiken mahdollisen vapaa-ajan vain makoilemiseen, tv:n katseluun ja puhelimen selailuun, eikä ”jaksa” enää töiden jälkeen edes miettiä omaa blogia tai muutakaan somea sen kummemmin. Mutta sitten kun jonakin hetkenä sitä kuitenkin kirjautuu omalle blogialustalle ja alkaa kirjoittamaan, muistaa, että siitähän sitä voimaa oikeastaan saa. Vaikka kirjoittaisinkin sanoja ja lauseita vain itselleni, se auttaa. Paljon enemmän, kuin tv:n katselusta.

Kun kirjoitan omia ajatuksiani ylös tietäen, että niitä lukee joukko ihmisiä, jotka todennäköisesti tuntevat ihan samoin, antaa minulle voimaa. Tykkään olla se, joka sanoo asiat ääneen. Joka kertoo, että on huonoja päiviä, stressiviikkoja, finnejä naamassa ja pieruverkkarit päivittäin jalassa. Ei elämä ole todellakaan mitään glamouria ja se siinä onkin ehkä parasta.

kuvat: Linda Alku, editointi: minä

Just nyt mä nautin siitä, että saan olla lauantai-iltana yksin kotona. Kunnella pianomusiikkia ja istuskella ikkunalaudalla ihmettelemässä outoa sumua ulkona. Paistaa pellillisen bataattiranskalaisia ja dipata niitä suoraan tahinipurkkiin. Levittää naamaan paksun kerroksen kookosöljyä ja makoilla sohvalla selaamassa Hullujen Päivien katalogia.

Oli kiire tai ei, ne pienet omat jutut ovat niitä, mitä arvostan tässä elämässä loppujen lopuksi kaikkein eniten. Rakkaiden ihmisten lisäksi, tietenkin.

Laura

TÄSSÄ ON HYVÄ

24.3.2017

Loman voi sanoa olleen onnistunut, kun ajantaju katoaa. Kuluneen viikon aikana olen nimittäin pitkästä aikaa todella kadottanut käsityksen ajankulusta.

En ole heti herättyäni ajatellut, mikä päivä on tai moneltako täytyisi olla seuraavassa paikassa. Ei ole tarvinnut kiirehtiä tekemään aamupalaa, jotta olisi kunnolla aikaa nautiskella siitä. Ei ole tarvinnut suunitella tai aikatauluttaa. On vain tarvinnut olla läsnä jokaisessa hetkessä.

Herättyäni olen kävellyt unihiekkaa silmistä hieroen keittiöön, naksauttanut kahvinkeittimen päälle, jos joku ei ole kerennyt sitä jo puolestani tehdä, ja tehnyt ison annoksen aamupalaa. Kaatanut kupin täyteen kahvia, lorauttanut sekaan kauramaitoa ja istunut suuren pöydän ääreen nauttimaan aamupalasta.

Aamupäivisin olen lähtenyt ulos nauttimaan luonnosta. Hiihtänyt, kävellyt, valokuvannut ja hengittänyt raikasta ilmaa. Havahtunut, kuinka kaunis luonto meillä täällä kotimaassa on. Oppinut arvostamaan sitä yhä enemmän ja ollut kiitollinen siitä, että saan asua näin kauniissa maassa.

Tekee hyvää olla pitkästä aikaa näin puhtaan luonnon helmassa. Haluan päästä tänne useammin, enkä vain kerran muutamassa vuodessa. Lappi on yksi kauneimmista paikoista, missä olen koskaan käynyt ja haluan viettää täällä enemmän aikaa tulevaisuudessa. Sekä siksi, että pääsen hiihtämään ja nauttimaan talven kauneudesta, mutta myös siksi, mitä täällä oleminen tekee mielelle ja keholle, sekä niiden hyvinvoinnille.

Ihanaa viikonloppua ja halaus just sulle<3

-Laura