YSTÄVÄKIRJASSA LAURA ROSILLA

21.3.2017

Muutamassa blogissa on viimepäivinä näkynyt ystäväkirja -postauksia ja nyt minäkin sitten innostuin tekemään itsestäni sellaisen. Haastan kaikki halukkaat mukaan – tää on nimittäin mun mielestä aika hauska idea! Ystäväkirjassa siis tänään meikäläinen.

Nimeni on… Laura Rosilla Laukka. Jep, Rosilla ei oo mun sukunimi!

Jotkut tosin kutsuvat minua… Lakuksi, Laukaksi tai Lakuritsuksi 😀

Olen syntynyt… Helsingissä 5.10.1994

Pienenä olin varma, että minusta tulee… Näyttelijä, laulaja ja musikaalitähti.

Kolme parasta piirrettä minussa on… Hyväsydämisyys, reippaus ja rohkeus uskaltaa unelmoida & toteuttaa unelmia.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu… Aloittaa uusi duuni Lapin loman jälkeen, lähteä pääsiäiseksi taas pohjoiseen, varata kesälle lennot Espanjaan ja nautti alkaneesta keväästä täysin rinnoin.

Suosikkikaupunkini on… Helsinki, New York, Los Angeles, Bangkok ja San Fransisco. En vaan yksinkertaisesti osaa päättää yhtä!

Suosikkibiisi tällä hetkellä… Sara Phillips – House On Fire ja Tritonal – Hung Up on sellasia mitä oon viime viikkoina kuunnellut kerta toisensa jälkeen koko ajan..

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä… Sandron salaateista se joku kasvisversio (en nyt muista nimeä), Bihanin Saak Paneer sekä Soi Soin Hello Missy hamppari & bataattiranet. Näitä on vaikka kuinka (heh), mutta tossa nyt parhaat.

Suosikkijuomani on… Vesi & kahvi Oatlyn iKaffe kauramaidolla.

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä… Hyntin concealer, joka on sekä super riittoisaa, että peittävää ja pelastaa päivän kuin päivän.

Suosikkisovellus puhelimessani on… Instagram. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Rakastan Instagramia.

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Kaikki perustarvikkeet (alusvaatteet, hammasharja & ihonhoitotuotteet) ja sitten yleensä matkan keston mukaan vaatteita niin, että jokaiselle päivälle on omansa. Yritän nykyään kuitenkin pakata vähän pienemmin, kuin yleensä, sillä oon mestari pakkaamaan vaatteita vähän liikaakin reissuun…

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Laulan, kuuntelen r&b:tä ja teen sen tahtiin todella epämääräisiä tanssiliikkeitä, makoilen lattialla ja leikin Snapchatin filttereillä ja juttelen itselleni.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

Viimeisin sisustusostoksesi? Indiskan vanilijainen tuoksukynttilä<3

Viimeisin Whatsapp viesti? ”Well done. Loppumatka onki sitte helppo :D”

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Hieronta!!!

Bravuurini keittiössä? Erilaiset banaanijätskit & smoothiebowlit, maapähkinätofu ja kaikenlaiset kasvishässäkät, missä on montaa eri ainesosaa (bataattiraneja, hummusta, tofua, kasviksia…).

Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta… Punnitse & Säästä -kaupan sokeroimattomia kuivattuja inkivääripaloja, mangopaloja ja meloonipaloja, raakasuklaakuorrutettuja taateleita & viikunoita, sekä Ginger Peoplen inkiväärikarkkeja TAI Kolmen Kaverin maidotonta suklaa-kinuski jäätelöä. BEST!

-Laura

TUU MUKAAN JUOKSURYHMÄÄN!

20.3.2017

Tänä vuonna kevät on omistettu juoksemiselle enemmän kuin koskaan ennen. Siinä missä olen yleensä todella mukavuudenhaluinen lenkkeilijä ja juoksen lähinnä vain kuivilla ja suht. lämpimillä keleillä, on tänä vuonna tullut juostua niin räntäsateessa, kuin pakkasasteissakin. Ja totta puhuen, oon jopa nauttinut siitä!

Lenkkeilyyn tänä keväänä mua on innostanut Adidaksen juoksuryhmä, Adidas Runners, jonka voimin juostaan yhdessä joka keskiviikko. Nuo Adidaslenkit ovat olleet hyvää totuttelua juoksuun pitkän tauon jälkeen, ja niiden kautta oonkin tykästynyt lenkkeilyyn taas jotenkin ihan uudella tapaa. Ollaan tehty mäkitreenejä ja tasavauhtisia lenkkejä ja tässä kevään aikana tullaan tekemään vaihtelevasti kaikenlaisia eritehoisia lenkkejä.

Meidän Adidas -juoksuryhmän lenkit tulevat myös tässä kevään mittaan avautumaan kaikille niin, että kuka tahansa voi osallistua ja tulla juoksemaan meidän kanssa. Ja lupaan palata asiaan tarkemmin vielä myöhemmin, kun lenkit avautuvat, koska olisi ihana saada mahdollisimman moni teistäkin mukaan!

Adidaslenkkeilyn lisäksi ajatuksena olisi osallistua myöskin muutamaan juoksutapahtumaan: Naisten Kymppiin ja Midnight Runiin, sekä lenkkeillä omatoimisesti sen verran, mitä tekee mieli ja kerkiää. Juoksua siis tulee todellakin tehtyä ainakin tuplamäärä entiseen verrattuna.

Tänään haluan kuitenkin kertoa enemmän toisesta tämän kevään juoksuprojektistani, nimittäin tuosta edellämainitsemastani Naisten Kympistä. Osallistun nyt nimittäin ensimmäistä kertaa kyseiseen juoksutapahtumaan ja pääsen myöskin olemaan osana Naisten Kympin tapahtumapäivän ohjelmaa. Me palaveerattiin viime vuoden lopulla Naisten Kympin tiimin kanssa ja kehiteltiin vähän yhteistyökuvioita, joista saan nyt vihdoin huudella teillekin!

Homma menee niin, että kerään teistä ihanista lukijoista ja seuraajista kasaan 15 henkilön ryhmän, jotka pääsevät mun kanssa osallistumaan Naisten Kymppi -tapahtumaan toukokuussa. Ideana on, että vedetään kimpassa ainakin yksi lenkki tai yhteistreeni ennen tapahtumaa ja juostaan sitten Naisten Kymppi porukalla toukokuussa. Ryhmään toivoisin mukaan nuoria, suurin piirtein omanikäisiäni – parin kympin molemmin puolin olevia (n.16-30.v) – naisia.

Ilmoittautuaksesi mukaan juoksuryhmään ja sitä kautta toki myöskin itse tapahtumaan, laita mulle viestiä osoitteeseen laurarosilla@gmail.com ja kerro nimesi, paitakokosi, sähköpostisi ja syntymävuotesi ilmottautumisen yhteydessä. Ilmottautuminen ja osallistuminen ovat siis ihan ilmaisia ja 15 ensimmäistä pääsevät mukaan!

kuvat: Katarina Kirvesmäki  toppi & trikoot: Björn Borg (saatu)

En malta odottaa, että saadaan porukka kasaan ja päästään yhdessä juoksemaan!

Palataan juoksuasioiden pariin vielä myöhemmin,

-Laura

TÄNÄÄN AAMULLA

19.3.2017

Raotin silmiäni ja näin sälekaihtimien välistä pilkottavan auringonvalon. Kysyin, mitä kello on. ”Vasta 7:20”, sain vastaukseksi. Ei väsyttänyt yhtään ja ehdotin, jos lähdettäisiin murun kanssa aamukävelylle.

Noustiin ylös, avattiin sälekaihtimet ja tsekkasin puhelimesta sään. -17°C. Yön aikana pakkanen oli kiristynyt lähes parikymmentä astetta. Täytyisi todellakin pukea muutama kerros vaatetta päälle.

Lumi narisi kenkien alla, kun tallusteltiin aikaisen aamun täydellisessä hiljaisuudessa. Pysähdeltiin jatkuvasti ihailemaan Lapin luonnon kauneutta, napsimaan valokuvia ja hengittämään raikasta ilmaa. Aurinko lämmitti, vaikka ulkona olikin hyytävän kylmä ilma. Kaikkialla oli niin pysähtynyttä ja hiljaista, vain silloin tällöin jostakin kantautui keskustelun ääniä.

Puolen tunnin ulkoilun jälkeen kiiruhdettiin takaisin mökille keittämään kahvia ja syömään puuroa. Seuraavaksi meinataan odottaa hetki, että pakkanen hieman lauhtuu ja sitten suunnataankin loppupäiväksi rinteeseen.

Ihanaa sunnuntaita,

-Laura

HIIHTOLOMA

16.3.2017

Huhhuh, mikä viikko mä vaan sanon. Miten se meneekin aina niin, että kun on lähdössä reissuun, kaikki sitä edeltävät päivät ovat täynnä sitä sun tätä hoidettavaa? On asioilla käymistä, kamppeiden hankkimista, koulu- ja duunihommien viimeistelyä, tapahtumia ja muuten vaan stressiä siitä, ettei kerkeä hoitaa kaikkia juttuja ennen lähtöä. Jep, viimepäivät meikäläisen elämässä ovat olleet ärsyttävää ravaamista ja pikkujuttujen hoitamista lähtöpäivän läheneminen jatkuvasti takaraivossa.

Mutta tosiaan, mä oon lähdössä huomenna aamulla reissuun. Lähdetään poikaystävän perheen kanssa viikon mittaiselle hiihtolomareissulle Ylläkselle, jossa suunnitelmana olisi lähinnä laskea, hiihtää ja ulkoilla niin paljon kun vaan sielu sietää. Mun viimeisten vuosien talviurheilusaldo on jäänyt todella säälittäväksi (viime vuonna murtunut ranne oli osasyynä tähän) ja nyt ajattelin vihdoin korjata asian tekemällä tuolla niin paljon aktiviteettejä kun vaan jaksaa. Toki aiotaan myös rentoutua: syödä hyvin, saunoa ja ottaa iisiä mökillä hengaillen.

Aika kiva viikko siis tiedossa – toivotaan, että sääennusteet pitävät paikkansa ja saadaan nauttia auringonpaisteesta ja plussakeleistä myöskin Lapissa! Ihanaa viikonloppua ja palataan mahdollisimman pian<3

Terkuin,
Laura

ARJEN LUKSUSBRUNSSI

11.3.2017

Mainitsinkin viime viikolla siitä, kuinka järkättiin sunnuntaina muutaman rakkaan ystävän kanssa vegaaninen brunssi täällä meillä. Brunssimenu oli raikas ja väreiltään erittäinkin keväinen, joka sopi täydellisesti sen sunnuntaiaamun aurinkoiseen säähän.

Ajattelinkin jakaa vielä tarkemmat reseptit meidän brunssiherkkuihin, sillä tarjoilut olivat sekä super maukkaita, että myöskin helppoja & nopeita valmistaa – täydellinen brunssimenu tavallisen viikonlopun juhlistamiseksi, etten sanoisi. Tämä on sitä kuuluisaa arjen luksusta.

Mentiin brunssiherkkujen kanssa aika yksinkertaisella linjalla, sillä menu rakentui oikeastaan täysin kauraleipien & niiden päälle laitettavien levitteiden ympärille – alusta asti oli nimittäin selvää, että Lidlin kauraleipiä tulee meidän brunssipöydästä löytyä, piste.

”Kaikille vähän kaikkea”, olisi voinut olla teemalauseemme, sillä pöydästä löytyi raikasta granaattiomenasalaattia, Lidlin kauraleipiä, Urtekramin aivan ihania uutuslevitteitä, tuoreita hedelmiä, tuorepuristettua mehua, kahvia ja itsetehtyä pannacottaa.

Granaattiomena-avocado salaatti

tuoretta rucolaa ja/tai pinaattia
1 granaattiomena
3 avocadoa
Silmusalaatti rouskuvia ituja

Ota esille sopivan kokoinen tarjoiluastia ja täytä se noin puolilleen rucolalla ja/tai pinaatilla. Koverra granaattiomenan siemenet ja pilko avocadoista haluamasi kokoisia paloja. Lisää granaattiomenansiemenet, avocadoviipaleet sekä idut tarjoiluastiaan ja sekoita sekaisin rucolan/pinaatin kanssa. Lisää halutessasi vielä loraus oliiviöljyä ja balsamicoa salaatin joukkoon. Nauti!

Kauraleivät & levitteet

Lidl:n 100% kauraleipiä (tuorepaistopisteestä)

Urtekram punajuuri sandwich spread*
Urtekram tomaatti sandwich spread*
Urtekram basilika sandwich spread*
Urtekram kurpitsansiementahna*
Urtekram vihreä pesto*

*tuotteet saatu

Vihermehu (4:lle)

5 vihreää omenaa
nippu varsiselleriä
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 sitruunaa

Pilko ja tarvittaessa kuori ainekset ja purista mehuksi mehulingolla.

Pannacotta (4:lle)

2 dl mustikoita, mansikoita tai vadelmia
6dl kookosmaitoa
5 rkl hunajaa, agavesiirappia tai jotakin muuta makeuttajaa
2 tl vanilijajauhetta
2 tl kardemummaa
1 sitruunan kuori
ripaus suolaa

3 rkl agar-agar hiutaleita

koristeluun kookoslastuja, raakasuklaarouhetta tai vaikkapa mulpereita

Jaa marjat neljään lasiin tai kulhoon. Kuumenna kookosmaito, hunaja sekä mausteet kattilassa keskilämmöllä. Kun seos on tasaista ja kuumentunut, lisää joukkoon agar-agar hiutaleet sekä raastettu sitruunan kuori, ja anna kuumentua sekoittamatta 5-10min tai kunnes hiutaleet ovat täysin sulaneet. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos kuppeihin tasaisesti marjojen päälle. Jäähdytä jääkaapissa. Tarjoile haluamasi lisukkeiden kera.

p.s. Kannattaa tehdä pannacotta edellisenä iltana, niin se ehtii kunnolla muhia ja tekeytyä jääkaapissa!

 

Ihania brunssihetkiä!

-Laura

JOOGA

9.3.2017

Kirjoitin muutama päivä sitten Instagramissa jakamani kuvan alle tekstin joogasta, jossa kerroin, kuinka se ei ole minulle pelkästään harrastus, eikä keino venytellä & avata kroppaa, vaan se on keino tutustua paremmin itseeni. Se on keino opetella tunnistamaan kehoni syvimpiäkin tuntemuksia ja oppia rauhoittumaan, sekä liikkumaan hengityksen avulla.

”To me yoga is not just a way to relax and stretch my body. It is not just a way to deepen my breath or try new poses. It is not just a weekly routine.

It is a way to get to know myself. To actually feel how my body feels, deep within. To sense all the sensations and emotions in me – the good and the bad. To forget about having to achieve anything.

It is a way of life.”

Kyllä, jooga on minulle elämäntapa. Se on muodostunut sellaiseksi viimeisen muutaman vuoden aikana ja tänä päivänä se on yksi tärkeimmistä harrastuksistani, jota tavallisesti teen ainakin kerran viikkoon.

Tällä viikolla joogasaldoa onkin kertynyt jo tavallista enemmän, sillä viikon kaksi ensimmäistä aamua alkoi poikkeuksellisesti aamujoogalla. Ensimmäisenä aamuna Roots Helsingin joogasalissa ja toisena Elixian uutta HiYoga tuntia testaamalla. Loppuviikkoa kohden menen vielä omalle salilleni hot joogaamaan – parasta<3

Maanantaina joogattiin reilun kymmenpäisen naisporukan voimin Peak Performancen kuteissa Roots Helsingin upeissa tiloissa, josta Sara nämä kuvat nappasikin. Aamu alkoi lempeällä Vinyasa flow -harjoituksella, jonka jälkeen nautittiin vielä ihana aamupala Rootsin kahvilan puolella. Joogan ja ravitsevan aamupalan jälkeen olo oli niin ihanan raukea ja mielikin rauhallinen ja valmis uuden viikon aloittamiseen, ettei aamujooga olisi mielestäni yhtään hullumpi tapa aloittaa päivä aina silloin tällöin.

kuvat: Sara Vanninen

Kiitos vielä ihanasta aamusta Sara, Peak Performance & Roots Helsinki.

-Laura

OLEN ELOSSA

7.3.2017

”Sä et oo täysin oma ittes. Mä huomaan, että sulla ei oo hyvä olla just nyt. Et kyllä ansaitsisi tollasta elämää, mitä sulla on nyt viimeiset kuukaudet ollut. Mä aion rukoilla sun puolesta”, sanoi ystäväni minulle puhelimessa reilu viikko sitten, kun juteltiin.

Olin taas jumissa kotona, sillä pitkän keuhkokuumeen & mykoplasman sairastamisen jälkeen minuun oli iskenyt vielä flunssa. Oli perjantai-ilta ja meidän oli pitänyt nähdä tuona iltana, mutta soitin peruakseni. Ärsytti, olin allapäin ja epätoivoinen. Tuntui, että jatkuvasti eteeni tuli vastoinkäymisiä yksi toisensa jälkeen. Velloin turhautuneisuudessa.

Sitten ystäväni todella alkoi rukoilemaan puolestani. Ei ollut väliä uskoimmeko Jumalaan tai mihinkään korkeampaan voimaan, sillä uskoimme molemmat hänen sanoihinsa. Hän pyysi, että olisin pian taas terve ja saisin elää täydessä potentiaalissani, ja sanoi, etten ansaitse joutua olemaan vain paikallani. Että en kuulu neljän seinän sisälle kököttämään, vaan kuulun maailmalle tekemään, elämään ja vaikuttamaan.

Liekö tuona iltana lausuttujen sanojen tai vastustuskykyni taianomaisen vahvistumisen, viikko tuon puhelun jälkeen löysin itseni voimasta hyvin, pitkästä aikaa. Tajusin, että minulla on reilun kahden kuukauden jälkeen taas normaali olo kehossani. Ei ahdistusta hengitysteissä, ei väsymystä, velttoutta, ei raivoa, epätoivoisuutta tai turhautumista. ”Mitä tämä on?”, ajattelin silloin.

Tuntui niin hyvältä liikkua, olla hereillä, tuntea, kuinka hengitys kulkee normaalisti ja nauttia siitä, että pystyin kävelemään portaat hengästymättä liikaa. Tiedättekö, kun pääsee vihdoin tekemään niitä asioita, joita ei ole pitkään aikaan saanut tehdä, meinaa tulla itku jo pelkästä ajatuksestakin. Ja kyllä, itkin monestikin päästessäni liikkumaan.

Kun sain taas liikkua, se oli kuin palaisi kotiin pitkältä reissulta. Kun on jo niin kova ikävä, että pelkästään ajatus kotioven avaamisesta saa kyyneleet silmiin. Kun haluaa niin kovasti omiin lakanoihin, että hyppää sängylle suoraan ovesta sisään astuessaan. Siltä musta tuntui, kun sain toteuttaa itseäni ja konkreettisesti tehdä asioita.

Ehkä siksi olenkin ollut viime päivinä erityisen kiitollinen, niinkuin edellisessä tekstissäni kirjoitinkin. Olen ollut kiitollinen ihan kaikesta.

Tuntuu hyvältä olla niin läsnä omassa kehossa, että kanssaelää sen fyysisiä tuntemuksia ja tunnistaa sen tarpeita. Kun olin liian kauan joutunut vain lepäämään, oli mieli luonnollisesti levoton, turhautunut ja hauras. Herkkä kaikelle, mikä muistutti siitä, mitä ei saanut tehdä, mutta mitä olisi tehnyt, jos keho olisi fyysisesti pystynyt siihen.

Kun taas saan olla aktiivinen ja toteuttaa itseäni kaikissa muodoissa – fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti – on mielenikin paljon vakaampi. Silloin on helppo iloita muiden puolesta, rakastaa itseään ja hymyillä vastaantulijoille.

Ja nyt, kaiken sen turhautuneisuuden ja ärystyksen jälkeen on helppo olla taas 100% oma itseni, kun saan elää vapaasti. On helppo hymyillä, liikkua, nauttia elämän pienistä iloista, nähdä paljon ystäviä ja tehdä asioita ilman väsymistä. Enää minun ei tarvitse jatkuvasti keskittyä siihen, kuinka vain ahdistaa olla pakkolevossa.

Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun kaikki tämä epäonni alkoi. Elämäni heitti yllättäen kuperkeikan hiihtolomareissulla (tai no, kirjaimellisesti MINÄ heitin kuperkeikan) ja ranteeni murtui. Siitä päivästä lähtien on tuntunut, että vastoinkäymisiä on tullut eteen tasaisin väliajoin. Joten nyt toivon, että huomenna tuo luku elämästäni loppuisi. Ympyrä vihdoin sulkeutuisi. Tuo inhottavien pienten, suurten, vastoinkäymisten jatkumo olisi ohi.

Olen tällä hetkellä niin täynnä intoa, motivaatiota ja unelmia, etten anna minkään enää seistä tielläni. En pikkuflunssien, en väsymyksen, en velton fiiliksen. Sillä niitä ei nyt hetkeen enää tule – olen päättänyt niin.

Haluan takaisin kuntoon, haluan alkaa tekemään vieläkin enemmän töitä, jotta pääsen lähemmäksi unelmia, haluan vakaammat tulot, opiskelut pikkuhiljaa loppusuoralle ja haluan säästää, jotta pääsisin ensi talvena taas Aasiaan.

kuvat: Katarina Kirvesmäki

En ole enää se neljän seinän sisällä aikaa viettävä tyttö, jonka kasvoilla ei ole väriä ja jonka mieli laahustaa pitkin maata, sillä nyt tunnen taas pitkästä aikaa olevani elossa.

-Laura

SUNNUNTAI-ILLAN AJATUKSIA

5.3.2017

Kuinka kiitolliseksi sitä voikaan ihminen itsensä tuntea, kun aina aika ajoin havahtuu, että ympärillä on joukko upeita ihmisiä. Erilaisia persoonia – tyttöjä ja poikia, perheenjäseniä, koulukavereita… Ihmisiä, joita voi kutsua parhaiksi ystäviksi, omiksi rakkaiksi, läheisiksi.

Tämän aamuinen brunssi parhaiden ystävieni kanssa sai minut hetkeksi pysähtymään pohtimaan sitä, kuinka hyvältä tuntuu löytää ympärilleen juuri ne oikeat ihmiset. Ja tällä hetkellä olen todella kiitollinen nimenomaan kaikista ihmisistä elämässäni.

Vaikka välittämistä on helppo näyttää pienillä teoilla, tulee sitä harvemmin sanottua. Nuo kolme sanaa: mä välitän susta, ovat joskus kaikki mitä toisen tarvitsee kuulla. Se, että muistuttaa läheisiään siitä, kuinka tärkeitä he ovat, on korvaamatonta. Ja uskon, ettei sitä voi koskaan sanoa liikaa. Tai vaikka voisikin, harva tekee niin.

kuvat 2,4, & 6: Katarina Kirvesmäki

Joten kiitos jokaikiselle teille, jotka olette osa elämääni sekä konkreettisesti, että tämän blogin tai muun sosiaalisen median kautta. Kiitos siitä, että saan toteuttaa itseäni ja olla se, kuka olen. Kiitos siitä, että vastaatte, kun kysyn, autatte, kun tarvitsen tukea, kuuntelette, kun haluan kertoa ja annatte halauksen, kun sitä tarvitsen.

Iso ja pitkä rutistus teille jokaiselle ja ihanaa uuden viikon alkua.

-Laura

 

ANNETAAN ELÄMÄN KANTAA

28.2.2017

Olen oppinut viimeisten vuosien aikana olemaan yhä enemmän läsnä jokaisessa hetkessä. En niinkään enää muistele tai kadu menneitä, niinkuin saatoin tehdä joskus aikaisemmin, vaan keskityn enemmänkin jokaiseen päivään kerrallaan. Jos elän jatkuvasti tulevaa suunnitellen ja menneitä muistellen, en ehdi oikeasti elämään.

Puhun paljon kohtalosta, elämän tarkoituksen löytämisestä ja rohkeudesta päästää irti. Siitä syystä minulla ei ole enää tapana haikailla elämästäni hävinneiden ihmisten perään, eikä toivoa, että voisin elää jonkin hetken uudestaan. Olen oppinut, että kaikki ne hetket ja ihmissuhteet ovat mennyttä syystä. Vaikka olisinkin joskus surullinen siitä, etten ole enää yhteyksissä entisen ystävän kanssa, en anna sen murtaa minua, vaan uskon, että sillekin on tarkoitus. Niinkuin kaikille kuihtuneille ystävyys- ja parisuhteille.

Jälkeenpäin ajateltuna kaikki ne ihmiset jotka ovat olleet hetkittäin osana elämääni, ovat olleet siinä vain hetken juurikin siksi, että heillä on ollut jokin tehtävä. Ehkä he ovat näyttäneet, millaista ystävyys on. Tai ehkä nimenomaan osoittaneet, millaista se ei ole. Ehkä jotkut heistä ovat näyttäneet suuntaa ja herättäneet uusia ajatuksia – avanneet silmiäni uusille näkökulmille. Ehkä he ovat etsineet kanssani ratkaisuja. Ehkä he ovat olleet hetken kanssani pitämässä hauskaa. Ehkä he tunsivat jollakin hetkellä samoin kuin minä ja olivat siksi osana elämääni. Tai ehkä he vain sattuivat tielleni, kun olin matkalla kohti päämäärääni. Jokaisella heillä on kuitenkin ollut jonkinlainen tarkoitus.

Vaikka joskus on tuntunut pahalta huomata yhtäkkiä olleensa täydellisessä ristiriidassa läheisen ystävän kanssa, on loppujen lopuksi kuitenkin aina pystynyt näkemään niillekin tilanteille tarkoituksen. Ei se ihminen sitten kuitenkaan ollut hyväksi, vaikka niin kovasti olisi ehkä halunnutkin pitää kiinni.

Näiden kokemusten kautta olen pystynyt näkemään, että elämä kyllä kantaa, ja se vie lopulta aina sinne, mihin olikin menossa – tuli eteen minkälaisia esteitä tahansa. Välirikkoja, uusi työ, ero, itsensä etsiminen, pitkäaikainen sairastaminen, suurten päätösten tekeminen… Mitä ikinä.

kuvat: Liisa Kivi, editointi: minä

Elämä kyllä kantaa, kun uskoo itseensä ja uskaltaa seurata omaa polkua. Vaikka se ei aina tuntuisikaan siltä, löytää itsensä aina loppujen lopuksi sieltä, mihin olikin koko ajan matkalla.

Sen yhden tietyn kainalosta, kodista, joka tuntuu kodilta, sellaisten ihmisten keskeltä, jotka välittävät, työstä, joka innostaa tai harrastuksista, joista saa energiaa.

Annetaan elämän kantaa, liikaa sen virtaa vastustamatta.

-Laura

PÄIVÄN PARAS HETKI

26.2.2017

…on nimittäin aamupala. Rakastan aamuja, niinkuin varmasti jokainen, joka minut jollakin tasolla tuntee, tietää. Ajattelin sunnuntain kunniaksi jakaa muutaman aamupalahetken kuluneelta viikolta, sillä etenkin sunnuntaisin rakastan valmistaa aamupalaksi jotakin vähän pidemmän kaavan mukaan – koristella kauniin smoothiebowlin, paistaa lettuja, tehdä ison puuroannoksen tai valmistaa vohveleita.

Tehtiin viime viikonloppuna ystävän kanssa herkullisia vohveleita lounaaksi. Menulla oli sekä suolaisia, että makeita versioita tarjolla, mutta omat lemppari-aamupalavohvelini ovat kuitenkin nämä makeat versiot. Taikinaan sekoitan aina kaurajauhoja, banaania, proteiinijauhetta, mausteita ja muutaman kananmunan.

Päälle kerros kookoskermavaahtoa, hilloa, banaanisuikaleita, marjoja ja maapähkinävoita. Oi kyllä.
Juuri hetki sitten postiluukusta kolahtanut ihanan Annin kirja on täynnä mitä herkullisempia kulhoruokareseptejä. Tehtiinkin tällä viikolla erään ystäväni kanssa Annin kirjasta helppoa kvinoa-chia-banaani puuroa.

Puurokulholliset päällystettiin marjoilla, superfoodeilla, maapähkinävoilla ja taateleilla. Ai että, varmasti yksi parhaimmista syömistäni puuroannoksista ikinä. Nautittiin puuroannokset tietenkin kahvin kanssa ja muutama tuntinen aamupalahetki hurahti liian äkkiä ohi jutellen ja valokuvaten.

Annin kirjaan voi tutustua (ja tilata) täältä.

Henkilökohtainen lempparini: smoothiebowlit. Niitä teen oikeastaan lähes joka arkiaamu. Smoothiebowlit ovat niin helppoja, ravinteikkaita ja täyttäviä aamupaloja niin arkeen kuin juhlaankin, että niihin jää herkästi koukkuun.

Viimeaikoina olen innostunut tekemään enemmän vihersmoothieita, kun taas muutama kuukausi sitten tein lähes poikkeuksetta aina banaanijätski -pohjaisia smoothiebowleja. Tai no, silloin ne olivatkin oikeastaan jätskikulhollisia.

Banaanijäätelöön sekoitan tehosekoittimessa pakastettua banaania, proteiinijauhetta, kauramaitoa ja lisään fiiliksen mukaan sekaan välillä marjoja, kaakaojauhetta tai pakastettuja mangokuutioita. Vihersmoothieeni taasen laitan pakastettua banaania, mangoa, pinaattia, selleriä, avocadoa, vanilijaheraa, spirulinaa ja lorauksen kauramaitoa tai omenamehua.

Mikä on sun lemppari aamupala? Hyviä reseptejä saa laittaa jakoon!

Ihanaa sunnuntaita,

-Laura